Perjantaina

No monihan voisi luulla otsikon perusteella että tänään olis kovatkin pilleet mut ei oo. Niinkuin ei ole ollut moneen kuukauteen. En juo, siis ajatelkaa miten outoa. Toki nyt olen raskaana niin en senkään takia juo. Mutta edellisen kerran olen juonut siiderin Liigan finaalien aikaan. Silloin kun taisi olla finaalisarjan neljäs peli. Millon ne nyt pelataan suurinpiirtein, sitä en muista. Useampi kuukausi on siis mennyt edellisestä alkoholiannoksesta. Mun kropalle se ei vaan sovi, se on ehkä psykosomaattistakin, en osaa sanoa tarkkaa syytä miksi kroppani reagoi alkoholiin todella negatiivisesti. Psykosomaattista se voi olla siitäkin syystä että perhepiiristä löytyy alkoholismia joka ei todellakaan tuo itselle sitä fiilistä et hei olispa kiva ryypätä. Se on siis ollut mun valinta jo pitempään etten juo, välillä on ollut ns. kausia jolloin olen saattanut perjantaina ottaa pari sidukkaa, silloin lähinnä kun olin sinkku sen pienen pienen ajan. Mutta yhdessä vaiheessa olin melkein 2 vuotta absolutistina ja ärsyynnyin ihmisistä jotka hylkivät mun seuraa sen takia. Tai katsoivat vinoon tai ihmettelivät päätöstäni. Miksi aikuisen ihmisen pitäisi perustella juomattomuuttaan kenellekään. Mitä se kenellekään kuuluu? Mun mielestä se asia ei kuulu muille millään tapaa. Mutta kuitenkin, en usko että alan lähivuosina ainakaan edes kokeilemaan alkoholin juomista. Ei löydy intressiä. Tänään vaan tällaiset ollu mielessä, näin yhden mun ainoista kavereista täällä päin tänään kaupan pihassa ja hän rupes miettiin et vois joskus juoda yhdessä. No mä sanoin sitten ettei ole tapana juoda muutenkaan mut nyt en ainakaan juo mistä sitten tuli perusolettamus että olen raskaana. Kyllähän mä sen myönsin mutta sanoin etten faceen tule sitä julkistamaan vielä lähiaikoina kun haluan kertoa siitä ensin heille joiden elämää se ensisijaisesti koskettaa, kuten tuleville isoisovanhemmille, enoille yms. 

No mitä tähän perjantaihin sitten muuten kuuluu. Heräsin hieman ennen kellon soimista, oltiin sovittu puhelimen haku varttia vaille kahdeltatoista lähi Lidlin parkkiin. Oli taas pakotettava aamupala alas kurkusta, en mä tajuu miksi ei maistu vaikka nälkä on aivan kamala. No sitten hipsin innoissani hakeen sen puhelimen. Olin yllättynyt sen näytön suuruudesta, oletin sen olevan suht samankokoinen kun nykyisen puhelimen näyttö. Maksoin tosiaan 80 € puolen vuoden ikäisestä LG-D320 puhelimesta, ei paha! Puhelin on ihan suhteellisen moitteettomassa kunnossa, ainoastaan suojakalvo puuttuu näytöltä mikä ihmetyttää. Mutta edellinen omistaja aika iäkäs niin kait se selittää. Ja tehdasasetuksilla ei ollut mistä koitui mulle ongelmia koska otti useamman yrityksen ennen kuin sain sen valikon esiin. En tajua mikä siinä oli niin vaikeeta oikeessa järjestyksessä ja rytmissä painaa niitä nappei. Mut onnistuin! Sitten aloin laittaan nettiä joka meni sitten sekaisin kun katoin avainta/salasanaa modeemista. Hyvä minä. Netti ei meinannut millään palautua normaalitilaan ja mieskin jo hermostui että entä jos hän ei voi änärii pelata. Voihan ketun änäri. Se oli suurin murhe. Hölmöä mun mielestä mut minkäs teet kun oot jo NHL-leski. Saa nähdä miten tuon miehen elämä menee sekasin kunhan on taas vastasyntynyt hänen kontollaan. Mutta ei se toki vielä ajankohtaista ole. 

Miehen piti tyttärensä kanssa mennä kylpylään isä-tytär paketilla yhdeksi yöksi. Eivät sitten menekään koska tyttärellä ei mitään tekemistä ole siellä sitten ja tulee kuulemma kauheen tylsää. Haiskahtaa pilalle hemmoteltulta vähän isin toimesta tämä neitokainen kun ei riitä kylpylä ja hotelliyö ja hotelliaamiainen! Voi luoja mä ite rakastan hotelliaamiaisia niin paljon. Se on lähes parasta hotellissa yöpymisessä, nam nam. Mutta joo, säästyihän siinä miehen rahaa kun viekin vaan syömään. Mä luulin et isäinpäivinä kuuluu muistaa isää eikä hemmotella tytärtä. Mut kukin tyylillään toki. Meillä siis tuli pientä sanaharkkaa siitä kun aina antaa periksi kaikessa. Niin ja tää syömään vieminen ei ole edes kaikki vaan lupasi ostaa tytölle vielä pelinkin. Olisiko niin että neitokainen on isänsä kietonut pikkurillinsä ympärille täysin. Muutenkin tuntuu et osaa aina vedellä niistä naruista kunnes saa haluamansa. Sano mun sanoneen, mun lapsesta ei tuu tuollaista! Mä haluan että mun lapsi hihkuu ilosta ja on kiitollinen jos pääsee yhdeksi yöksi kylpylä-hotelliin. Ja että ei pidä itsestään selvänä sitä että kaiken aina saa. Mä olen siis miettinyt jo sitä miten mä pikkusen kasvatan ja tuun olemaan aika natsi mutsi. Oon itse saanut niin hyvän kasvatuksen niin täytyy se osata jakoon laittaa vaikka mikä olisi. Ainakin aion tehdä parhaani sen eteen että mun lapsesta kasvaa kunnollinen kansalainen!

Nyt tässä vaivihkaa kirjottelen tätä kun neiti pelaa uutta peliään puolentoista metrin päässä. Hiukka kuumottavaa toki kun hän ei siitä tosiaan vielä tiedä. Se on miehen homma kertoa ekan ultran jälkeen. En halua olla paikalla jos vaikka suuttuu, en halua että mulle tulee paha mieli siitä että tällainen ihme ei kaikkia miellytä. Kipuilua on tullut lisää, nyt on iskias ärtynyt syystä tahi toisesta ja olkapää on todella tuskanen. Tää aiheuttaa ärtymystä kun oon päättänyt sinnitellä nää päivät. Kyllä mä kestän vaikka mikä olisi. En aio pientä altistaa sen enempää lääkkeille kun on pakko. Tällä viittaan öihin. Mun on pakko saada ne nukuttua etten ihan sekoa. Kivut pitää mua hereillä jos niitä on. Joten yöksi se 1 panacod on otettava vaikka se pahalta tuntuukin. Mietin vain niitä lääkärin sanoja et on turvallista kunhan lopettaa ennen vikaa kolmannesta. Silti.. Tänään on ollut vähän huono päivä, toivon että huominen on helpompi. Sunnuntai tulee mulle olemaan todella vaikea ja surullinen. Kirjoitan syistä sitten sunnuntaina. Mut nyt, huomiseen!