Kotikäynti

Eli tänään kävi meillä kotona neuvolan työntekijä. Hän huomioi koiran hienosti ja sai sen rauhoittumaan nopeaa. Elikkäs elikkäs. Eka hoidettiin pois alta se mikä mua itseä eniten jännitti eli punnitus. Pojan paino oli noussut kuudessa päivässä 160 g. Ei paljoa mutta hän sanoi että ihan hyvä tahti siltikin. Ravinto on siis mennyt perille! Hän tutki vauvan ja navan, joka aiheutti meille sydämen tykytyksiä eilen vuotamalla verta. Kaikki oli kunnossa. Tää mamma sai huokaista helpotuksesta. 

Sit me käytiin istumaan. Näytin muistiinpanot eiliseltä (pissa, kakka, syönnit ja vireys) ja ne oli kaikki hyvin. Kävimme keskustelemalla läpi synnytyksen. Vähän tuntui ihmettelevän sitä miksi en saanut liikkua vaikka pojan päähän laitettiin pinni. Lisäksi kuulin että napanuora oli lyhyt. Hän arveli että pojan paino saattoi olla siksi alhainen kun napanuora oli kiinni istukan kalvoissa. Varmaksi ei kuitenkaan osannut sanoa. 

Sitten seurasi mun lemppariosuus eli hakaset pois! Vähänkö olo helpotti. Mun iho otti ihan kunnolla nokkiinsa niistä. Itse haava on hyvä, ei tulehtunut mutta hakasten "sisäänmenopaikat" on tulehtuneet. Jepajee! Eli lisää suihkuttelua ja ilmakylpyjä. Hiukan oli huonosti "nidottu" yhdestä kohtaa, jäänyt repsottaan mutta neukku ainakin sanoi että sen pitäisi tasottua. Hurjan näköinen vain. Lähärin tutkinnon omaava kaverini sanoi että voin laittaa tukiteipit siihen kohtaan. 

Tämmöstä! Me ollaan käyty ahkerasti vaunulenkeillä jo nyt, ei mitään hurjia. Eilen kävimme lastenvaatekirppiksellä ja mies osti vaatetta pojulle. Mä valitsin halvan setin pelkästään ja itselle rintaliivin suojia. Tuli tänään mieleen et luojan kiitos en uskonut ketään joka sanoi että ei kannata ostaa viiskymppisiä ollenkaan. Olisin aivan helisemässä jos mun pitäisi pukea hänen viiskutosiin, on nimittäin hiukkasen pieni tuo meidän tuhinapetteri. 

Nyt en enempää kirjoittele. Ehkä loppuviikosta sitten lisää. Kuvan voisin tähän lätkäistä. 

Viikko

Vuorokausi vaihtuu pian mutta tosiaan viikko synnytyksestä ja siitä kun elämä muuttui kertaheitolla ihanammaksi ja rakkauden täyteisemmäksi. Olen aivan rakastunut tuohon meidän pikkumieheen enkä tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni jotain noin ihanaa. 

Vaan on tämä ollut aikamoinen mullistus! Olemme kotiutuneet todella hyvin, pikkumies edelleen vaihtelee rytmiään niin syömisen kuin nukkumisenkin suhteen mutta eiköhän tuo pian tasoitu. 

Imetys on sujunut hyvin, tosin turvamerkkejä olen tarkkaillut ja tänään testasin että saako poju rinnat tyhjäksi ja aika hyvin! Toisesta herui vain 3 ml, toisesta 10 ml. Olen huomannut pojusta jo pulskistumistakin ja toivon hyvää tulosta ensi tiistain kotikäynnillä. Myöskin mun hakaset poistetaan silloin enkä malta odottaa! Ne nimittäin pistelee ärsyttävästi. Voisinkin seuraavan kerran silloin kirjoitella kuulumisia. Tässä kuitenkin kuvapläjäys!

Tässä vika mahakuva lasketulta ajalta eli 14.6.

Tässä mun nahkapussukka nyt viikko sektion jälkeen, 25.6

Tässä pikkumies nukkuu päikkäreitä pinnasängyssä ekaa kertaa.

Tässä hän ihmettelee mun laulamista.

Tässä monta virallista kuvaa minimiehestä, ikää 1 viikko.

Hän on täällä

Minimies päätti saapua maailmaan dramatiikan säveltämänä 18.6.2016 klo 1:40. Mitoin 2780 g, 49 cm ja py 34 cm. Hän on huisin pikkunen! 

En aio kaunistella synnytystä pätkääkään joten jos koet että et pysty lukemaan totuudenmukaista kertomusta niin jätä lukematta. 

Kaikki alkoi periaatteessa jo päiviä aiemmin, supistussarjoja jotka sitten taukosi aina muutamaksi tunniksi. Torstai-iltana olin käymässä nukkumaan kun totesin et jumantsuikka kun sattu supistus lujempaa. Pistin silti silmät kiinni, ajatellen et kyllä se siitä hiipuu taas. Käänsin kylkeä ja sama toistui, sattui tuntuvasti. Sitten kun tämä tapahtui jo viidennen kerran en enää ignoorannut, otin kellotussovelluksen esiin. Supistuksilla oli viiden minuutin välit. Puristin miehen kättä ja yritin hengitellä parhaani mukaan. Kolmen aikaan luovutin ja nousin ylös. Välit harvenivat ja viiden aikaan ne oli n. vartin välein ja päätin yrittää nukkua. Nukuin sitten ne vartin välit. Seitsemältä nousin taas. Tein päätöksen mennä neuvolalääkärille jolle oli varattu aika klo 10:30. Supistukset olivat läsnä mutta epäsäännöllisinä. Lääkäri sanoi mulle että kohdunkaulaa on ohuelti jäljellä, yhtään en ole auennut. Joten päätin sitten sinnitellä kotona. Ja pitkään sinnittelinkin vaikka olo paheni. Tein supistuksien yhteydessä ruuan, joka paloi vähän pohjaankin. Pakotin itseni syömään. Sitten tuli todettua etten vain enää pysty oleen aloillaan kun supistaa ja aloin nousta jokaisella supistuksella ylös ja keinuttaan lantioo. Hörpin vadelmanlehtiteetä et saan vauhtii supistuksiin lisää. Kahdeksan aikaan soitin synnärille kun oli alle 5 minuutin välit että mitä teen. Ohjeistus oli ottaa vielä kerran panadolia ja mennä suihkuun, ja jos ne ei auta niin sitten näytille. Eivät auttaneet.

Saavuimme synnärille 21:40, sairaalakassi kainalossa. Siellä oli mukava kätilö vastassa. Vähän tosin harmitti kun olin auennut vaan sormelle. Hän toi mulle Litalginia ja lämpöpussin et pystyn oleen käyrillä. Sitten alkoikin mielenkiintoinen vaihe, ja myöskin pelottava. Käyrillä ollessa, olisiko ollut toinen supistus niin kuulin että sydänäänet heikkeni huomattavasti (>50-60) eivätkä alkaneet palautua. Soitin paniikissa kelloa ja kätilö tulikin paikalle. Menin kontilleen käskystä ja hitaasti sydänäänet palasivat normitasolle. Sanoin etten uskalla enää lähteä kotiin ja kätilö totesi ettei enää päästetäkään. Hän kävi lääkärin kanssa juttelemassa ja päätettiin et kalvot rikotaan ja vauvalle pinni päähän. 

Siellä sainkin melkein paniikkikohtauksen kivuista ja jännityksestä, siitä etten lähde ilman vauvaa. Kalvojen rikkominen ei tuntunut miltään ja pinni saatiin helposti päähän pojalle. Sykkeet pysyivät hyvinä varmaan tunnin. Sinä aikana mun olo tuskastui huomattavasti. Suppareita tuli 2 minuutin välein ja en pystynyt yhtään rentoutuun niiden aikana. Kätilö tilasi mulle epiduraalin vaikka en sitä rukoillut itse. Anestesialogi tuli pian. Sen laitto sattui, sähkötyksen tunnetta tuli jalkaan. Huomasi ettei selkäranka ollu helpoin pistää. Tuli käsky levätä. Yritin mutta vilkuilin sykkeitä ja näin että ne rupes uudelleen heitteleen.

Pian saliin tulikin juosten kätilö ja lääkäri ja mut käskytetään jälleen kontilleen. Tällä kertaa se ei auta. Happi isketään naamalle ja kohdunkaula tutkitaan. Olin auki vain 3 cm ja lääkäri soittaa leikkuuluvan. Kuulen kun lääkäri selittää miehelle että vauva ei kestä supistuksia, ja pahoittelee että he eivät kerkeä häntä valmisteleen saliin. Mulle tungetaan kurkusta alas vatsahappojen neutralisoija. Sit pomppaan toiselle sängylle ja mut kärrätään leikkaussaliin. Onnekseni sain olla hereillä ja viilto tehtiin vaakaan, ei ollut liian kiire. Ja mulle selitettiin kokoajan mitä tapahtuu.

Poika sai ysin pisteet ja pääsi heräämössä heti isin paidan alle möyrimään. Musta tuntui et mua kursittiin ikuisuus ja halusin pian nähdä vauvan uudelleen, enemmän kuin vilaukselta. Heräämöön siirryttyäni sain pojan paidan alle. Neljän aikaan päästiin osastolle perhehuoneeseen. 

Voin sanoa että ihmettelen ihmisiä jotka valitsee sektion. Ei ole toipuminen ollut herkkua vaikka kuulemma olen edistynyt nopeaa. Jatkossa jos saan itseni huijattuu tuohon hommaan uusiksi, aion yrittää alakautta uudestaan. En lähde leikkaussaliin kuin tilanteen pakosta. Eniveis. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Poika on terve ja olemme jo kotona olleet reilun vuorokauden. Imetyskin sujuu. Niinpä! Mä imetän vaikka päätin että en. Ja olen onnellinen päätöksestä <3. 

Tässä pari kuvaa, ja kyllä, myös imetyselfie.

Kirjoittelen kunhan jaksan ja kerkeän taas. 

LA ja neuvola

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 38 viikkoa vanha ja laskettu aika on nyt käsillä. Vauva on nyt valmiiksi kehittynyt ja kypsynyt, mutta hän voi hyvinkin haluta lykätä maailmaantuloaan vielä muutamia päiviä, tai jopa parikin viikkoa. Napanuora voi nyt olla jo yli metrin pituinen, mikä tosin on melko harvinaista. Rimpulan suuri maksa tekee hänen vatsastaan leppoisan pyöreän. Iho on vaalea ja ryppyinen. Kallossa on kohtia, joissa luut eivät ole vielä kokonaan kasvaneet yhteen. Näitä kutsutaan aukileiksi. Kallo voi painua hieman kokoon synnytyksen aikana ilman, että se vahingoittaa aivoja. Aukileet kasvavat umpeen ensimmäisen vuoden aikana. Kyynelkanavat eivät ole vielä täysin kehittyneet, joten lapsen itkiessä ei ensimmäisten viikkojen aikana muodostu kyyneleitä. Rintakehä on selvempi ja keuhkot jatkavat surfaktantin tuottamista, parantaen siten uloshengitystä ilman keuhkopussien kokoonpainumisen vaaraa.

Odotukseni-sovellus:

Kun vauva on yliaikainen, sen huomaa. Hänellä ei ole enää untuvaista karvaa kehonsa verhona, eikä ihossa enää ole lapsenkinaa. Iho saattaa olla jopa vähän kuiva. Kun lähestyt 43. raskausviikkoa, istukka ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen ja vauvan fyysinen kunto saattaa heiketä. Nyt onkin tärkeää tarkkailla vauvan liikkeitä. Jos niissä tapahtuu muutos, ota yhteyttä synnytyssairaalaan tai neuvolaan. Vauvan sydänkäyrä kertoo, onko kaikki kohdussa hyvin. Jos tarpeen, synnytys käynnistetään. Kalvot voidaan puhkaista, jolloin vapautuu prostagladiini-nimistä hormonia. Synnytys voidaan käynnistää myös monin muun tavoin.

Semmoista! Eli tänään on mun virallinen laskettu aika. Supistussarjoja tulee ja menee vaan ei jää päälle. Kipuja on ja niitä on paljon. Kaiken lisäksi koira kaatoi mut eilen ja siitä syystä mun polvi on todella jäykkä ja leuka ruhjeilla. Kaaduin eka kontilleni ja en saanut pysäytettyy liikettä niin tottakai iskin leuan maahan. Huoh! Kävimme eilen ostamassa vihdosta viimein hoitoalustankin ja yhden pullon lisää. Lisäksi tuo isimies tarvitsi boksereita ja löytyi myös halvalla juoksukengät. Pojalle löyty myös alesta pari vaatetta, Newbien syötävän söpöt haaremihousut. Hän ei olisi niitä kyllä tarvinnut mutta ne maksoi sopivasti vain vitosen. 

Kävin tänään myös neuvolassa. Sanoin siitä että välillä herää epäilys lapsiveden tihkumisesta ja hän olisi sen voinut testata mutta tottakai mä olin heittänyt alushousun suojan roskiin. Mutta enemmän mä sanoisin että se on vaan vetistä valkovuotoo mikä mua hämää. Tää on tosi vaikeeta tunnistaa välillä et mitä valuu, ihan totta! Me juteltiin myös jo ballongista ja kierukoista ja vaikka mistä. Kaikki oli ok, asennosta oli tällä kertaa vaikeampi saada selkoa mutta pää oli edelleen alhaalla ja raivotarjonnassa ja sehän on pääasia. Mulle varattiin lääkäriaika perjantaille ja huomenna soitan ajan yliaikaiskontrolliin. Tässä mittauksia:

RR: 117/83 (114/87)

Paino: 67,6 kg (67,0 kg)

Muutos per viikko: +525 (-280)

Sf-mitta: 33 (32)

Syke: +153

Enempää en nyt kirjoita koska mies toi Helsingin tuliaisena flunssan ja mun pää on aivan jumissa, kuten myös nokka. Olo aika surkea! Jos mä pikkuhiljaa paranisin ja pääsisin täysissä voimissa synnärille. Tässä vielä kuvia mitä otettiin tänään.

^rv 40+0.

Tästä viikosta

Mä selvisin! Ei tarvinnut synnyttää yksin vaan poika antoi iskän rauhassa leireillä. Pari kertaa säikytteli supistuksilla mutta onneksi ne loppuivat aina suht lyhyeen enkä ehtinyt liiemmin panikoimaan. 

Ruokavalio oli aika yksipuolinen, ekoina päivinä söin tosiaan sitä makaronisalaattia ja muina päivinä vedinkin sitten pinaattilettuja. Niin ja jälkiruuaksi lettuja. Tässä pari kuvaa jotka laitoin ihan jopa instaan asti. 

Moni povaili että kun isimies kotiutuu, lähtee synnytys käyntiin. Itse naureskelin näille arvauksille. Pojan kummitäti olisi toivonut että poika syntyy tänään. Eilen yhdentoista aikaan illalla, mulla alkoikin supistella suht irvistyttävästi viiden minuutin välein. Sitä riemua kesti n. tunnin ajan ja todella ajattelin et tositoimiin päästään, vaan ei. Join vadelmanlehtiteetä että saisin supparit koveneen. Kovenihan ne, mutta välit piteni ja sitten sattuminen loppui ja tuntui vain paineena. Pahoinvointi oli vahvasti läsnä mutta sitten mä nukahdin. Muutaman supistuksen muistan yöltä. Tänään aamusta meinasin alkaa kellottamaan mutta sitten supparit taas loppui kuin seinään. Muutama kivulias on tullut nyt päivän ja illan aikana. Ehkä mä synnytän sit joskus ennen joulua, toivon mukaan. :D 

Mä siivoilin täällä eilen ja tanssinkin ja nyt on selkä, lonkat, nivuset ja kylki aivan tulessa. Otin kuvia ja vois tähän laittaa nekin, ehkä jopa vilauttaa noi mun suuret taisteluarvet!

^ 39+3 ja kaksi arpea leikkuuarven alapuolella, jos oikein zoomaa ;)

Lisäksi mua todella harmittaa että mun nassuun on iskenyt hormonaalinen ihottuma. Toivon sen häipyvän mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, jää nähtäväksi et lähteekö. Eli leuassa ja suupielessä on rohtumaa jonka piilotan meikkivoiteella.

Tänään tein kunnon satsin vadelmanlehtiteetä ja toivon että se auttaa mua jos alan säännöllisesti vielä supisteleen tänään. Fiilis vaihtelee vähän väliä. Välillä olen varma että tämä menee yliaikaiseksi, välillä olen varma että lähtö voi tulla minä hetkenä tahansa. 

Olen kyllä henkisesti valmis synnärille! Myös sairaalakassi on pakattu ja synnytystoivelistankin rustasin valmiiksi. Voisinkin listata tähän sen myös.

Toivomuksia synnytykseni osalta

ENNEN SYNNYTYSTÄ:

- Synnytyksen käynnistyttyä suunnittelen pysyväni kotona mahdollisimman pitkään.

-Jos joudun käynnistykseen, toivoisin ensisijaisesti ballonkia.

AVAUTUMISVAIHE:

- Jos vain kykenen, haluan liikkua mahdollisimman vapaasti synnytyksen ajan.

Apuvälineet:

-Jumppapallo on todettu hyväksi jo kotona

Kivunlievitys:

-Uskon tarvitsevani lääkkeellistä kivunlievitystä ja toivon että niitä tarjotaan minulle riittävästi.

-Lääkkeettömistä toivoisin: hengitystekniikka, suihku ja liikunta (jumppapallo)

-Lääkkeellisistä toivoisin: epiduraali, jos mahdollista. Ilokaasu. Mahdollisesti myös pudendaalipuudutus.

OLEN AVOIN EHDOTUKSILLE :) (tai ainakin pyrin siihen)

PONNISTUSVAIHE:

-Toivoisin, että saisin rauhassa odotella ponnistussupistuksia, jos ne taukoavat kohdunsuun avautumisen jälkeen. 

-Toivon jämäkkää ohjeistusta

-Jos mahdollista, toivoisin että välilihaa tuettaisiin, ja jos episitomia todetaan hyväksi vaihtoehdoksi, haluan että siitä kerrotaan etukäteen.

Ponnistusasento:

-Toivoisin ponnistusasennoksi sellaista jossa painovoima olisi apuna. Kuten; synnytysjakkara ja konttausasento.

-Haluaisin erityisesti välttää puoli-istuvaa ja selinmakuuasentoa.

YLEISTÄ:

Toivon että minut ja mieheni pidetään kokoajan kartalla siitä mitä tapahtuu. Vauvan hyvinvointi on minulle ensisijaista! Jos jostain syystä turhaudun yms. älkää ottako sitä henkilökohtaisesti. 

PS: toivomme perhehuonetta

Sellainen listaus! Kirjoittaminen vähän takkusi koska supparit tulivat takaisin ja väliajat tuntuvat tasaisilta. Saa nähdä pääsenkö kohta kellottaan. Mun kaksi ystävää ovatkin jo saaneet vauvansa tänne puolen maailmaa ja oma malttamattomuus vain kasvaa. Mä kirjoittelen tänne seuraavan kerran sit varmaan laskettuna, eli ensi tiistaina. 

Rauhaton pyllysankari

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 37 viikkoa vanha. Hänen pää ja vatsa ovat nyt suurin piirtein yhtä leveät. Untuvakarvoitus on lähes kokonaan kadonnut vaikka synnytyksessä sen jäännöksiä voi löytyä ihopoimuista. Nekin lähtevät pian pois. Rimpula liikkuu niin paljon kuin hän vain voi ja äiti voi näyttää hassulta mahan pomppiessa ylös alas vauvan nikotellessa. Pojilla pääsääntöisesti on kivekset paikoillaan kivespusseissa.

Odotukseni-sovellus:

Vauva viettää viimeiset päivänsä kohdussa täysin kippurassa. Hän painaa nyt noin 3500 grammaa, mutta keskimäärin raskaana olevan naisen paino kohoaa 12 kiloa. Loput kertyneestä painosta aiheuttaa lapsivesi (1 kg), istukka (600 g), kohtu (900 g), rintojen painonnousu (800 g), lisääntynyt verenkierto (1500 g) sekä ylinmääräinen rasva ja neste.

Mittoja:

Koko pituus: n. 49 cm

Pää-perämitta: n. 35 cm

Paino: n. 3400 g

Alkaa infot käymään selvästi vähiin sekä kirjasta että sovelluksesta mutta ei se mitään. Käyhän noi viikotkin vähiin toki, ei tässä mene enää kuin se 3 viikkoa että käynnistetään jos tämä tosiaan yli menee. Saa nähdä! Supistuksia on mutta lähinnä yksittäisiä, tai lyhyitä sarjoja. Poika riehuu edelleen iltaisin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Luulenpa että hän tulee riehuen maailmaan, ei nimittäin ole paikallaan vaikka supistaisi (hyvin syvä huokaus). Eilen hän potkaisi todella kovaa kylkiluiden väliin ja pääsi kyllä ärräpäitä. 

Tässä kuvatus:

^rv39

Eilen illalla huomasin kaks ekaa raskausarpee, yhden leikkausarven alapuolella. Mulla piti olla huomenna neuvola mutta neukku soitti ja pyysi et voitaisiin siirtää aikaa, joten kävinkin siellä jo tänään. Kaikki oli niinkuin pitääkin ja arvelinkin. Poika ei ollut kiinnittynyt vieläkään eikä taida kiinnittyäkään. Ei siinä mitään. Me juteltiin paljon, neukku sanoi että luultavasti mun minikokoiset kaks arpee ei jää kun olivat kuulemma todella pienet. Ja juteltiin pulloista ja korvikkeista ja vaipoista. Ja sit tästä henkisestä jaksamisesta tähän loppurutistukseen. Kyselin voisiko hän tehdä mulle ensiviikolla sisätutkimuksen mutta hän sanoi ettei tee niitä vaikka kätilö onkin. Mutta jos lääkärillä on vapaita aikoja, mun on ehkä mahdollista päästä ronklattavaksi rankemmalla otteella ja sillä tavalla ehkä saatais ärsytettyy synnytys käyntiin ennen käynnistystä. Täällä nuo yliaikaiskontrollit on todella myöhään, joskus 41+5 ja käynnistys on tasan 42+0. Mutta toivon että jos tää ei itsestään nyt lähde käyntiin, että saisin apuja ensviikolla lääkäriltä. Saapi nähdä. 

Mittauksia:

RR: 114/87 (123/89)

Paino: 67,0 kg (67,2 kg)

Muutos per viikko: -280 g (+280 g)

Sf-mitta: 32 (31,5)

Syke: +145 (+153)

Nonnih, sainpahan kirjoitettua. Sain tänään todella hankalan migreenikohtauksen ja luulin ettei tästä illasta tule yhtikäs mitään. Pari tuntia sen hellittämiseen meni, todella turhauttavaa. Mutta sainpahan lenkitettyä niskottelevan koiran ja imuroituakin täällä. Nyt voisin mennä tuijottamaan Netflixiä. Kirjottelen taas kunhan siltä tuntuu. 

Sairaalakassi

Eilen oli mies vikaa päivää kotona ja me vietettiin aika rento päivä. Käytiin uittamassa koiruus meren rannalla parin kilsan päässä. Väsyin jo siellä mutta niin sitä vaan puskee etiäpäin kun pitää jaksaa. Sen jälkeen käytiin kaupassa, ostin itselle ruokia ja sairaalakassiin eväitä. 

Tultiin kottiin ja relattiin hetki. Käytiin grillailemassa makkaroita ja tuotiin sisälle syötäväksi ne. Katottiin syödessä dokkaria nauhalta, joka olikin tosi mielenkiintoinen. Kyseessä tämä: 

http://areena.yle.fi/1-3436149

Pian huomattiin et kello on aika paljon ja vielä pitäisi tehdä kaikenmoista. Mä imuroin nopiaa ja sitten me vaihdettiin purut jyrsijöille ja mies vaihtoi hiekan kissalle. Kun nää puhteet oli tehty niin ruvettiin pakkaileen, mies leirille ja mä pakkasin sairaalakassin mikä onkin ollut jo pitkään suunnitelmissa. Tässä kuvina tuota sisältöä.

^pienimmät vaatteet (alle 50)

^koon 50 asu

^koon 56 asu

^Name itin pupuharso

^Ainu Mamin tuttinauha ja tutit

^sit näitä meidän eväitä sinne, että pärjätään. Gatorade on juurikin synnytyksestä palautumiseen koska siinä joutuu moni lihas koville.

Eilen totesin että mulla ei ole tarpeeksi pulloja ja mietin toden teolla että olisi hyvä kokeilla normipullojakin, vaikka olenkin varma että mulle sattuu sellanen vauva joka huutaa koliikkia 24/7. No en ole varma mutta haluan varautua pahimpaan että voin yllättyä positiivisesti. Tässä kuva mun hirmuisesta pullokokoelmasta:

^ niinkuin näkee, Ainun Mam Anticoliciin mulla on luotto.

Äidille sit vinkkasin aika suoraankin että pulloja tarvii lisää. Mutta kuitenkin, sainpahan pakattua sairaalakassin. Muissa mammoissa ihmetystä aiheutti se että haluan sukkia mukaan. Mutta sen selittää se että olen nähnyt monia jalkoja mitkä niihin pujotetaan enkä suoraan sanoen halua niitä omaan jalkaani enää laittaa. En vain pysty. Mitähän muuta. No videokameraa avaan sen verran; sitä varten jos mies ei ole täällä kun synnytys käynnistyy, ja mahdollisesti pojan ekojen päivien dokumentointia varten. 

Tänään mies lähti vähän ennen kahta ja samantien iski pieni semmonen pelko peppuun että apua jos kohta alkaa supparit. Vaan eipä ole näkynyt ja hyvä niin! Saavat pysyä pois. Menkkajomotuksia on kyllä vaikka muille jakaa. Tein tänään itselleni makaronisalaattia ruuaksi ja pahoin pelkään että se on syöty ennen huomista, raskaushimot on aika kovat edelleen. Tässä kuva vaikkakin huonolaatuinen.

Vähän pelotti syödä kun mulle on tullut närästys uudelleen todella pahana. Tai ei se missään vaiheessa loppunut mutta nyt on todella todella pahana. Ja tuntuu kuin joku korventais liekinheittimellä mun kurkkua, aivan hirvittävä tunne. Omepratzolkin on loppunut multa ja Rennieen on ollut pakko turvautua. Huhhuh. 

Tänään aion katsoa neloselta leffan jos vain suinkin pysyn hereillä sen verran! 

http://www.telkku.com/ohjelmat/mita-odottaa-kun-odotat/4296/nelonen/1631981

Semmoista!! Varmaan se isimieskin kohta soittelee tänne päin, toivottavasti ennen leffaa. Huomiseen!

Positiivisuutta kehiin

Mä todella aion yrittää saada positiivisemman postauksen aikaiseksi. En muutenkaan tykkää alituiseen valittavista ihmisistä joten miksi olla itse sellainen. Joten todella yritän nyt kaivamalla kaivaa esiin hyviä asioita tästä ja muista päivistä.

Eilen oli ihanaa käydä merenrannassa koiran kanssa ja hän nautti täysin rinnoin uimisesta eikä olisi millään malttanut lähteä. Lisäksi jaksoin tosiaan tehdä ihan kunnon maistuvan aterian ja raparperipaistoksen. Ja myöskin pestä pyykkiä ja imuroida. Näistä tulee itselle hyvä mieli kun onnistuu ja jaksaa. Tässä kuvia vaikka eihän noi kovin värikkäitä ole!

Tänään me käytiin vaihteeks kalassa. Olisko ollut meidän kolmas tai neljäs kerta. Eka käytiin kaupassa ostaan ruokaa ja sit kaivamassa matoja kun syötit käy vähiin. Tarkoituksena mulla olisi seuraavan kerran prismassa tmv. käydä katsoon josko myisivät kastematoja. Prismassa on ainakin joskus ollut. Lisäksi me tarvitaan uusia kohoja kun tänään juuttui toinen pohjaan. Tai siis se koukku eikä saatu sitä irti. Samoin meidän toinen onki jumahti kaks kertaa kaislaan ja kerran pohjaan mut saatiin irti onneksi. Se on nimittäin aika hieno vihreä Angry Birsds onki ja kohokin on sitä teemaa, hih. Viimeksi olimme maanantaina onkimassa ja silloin mie sain kaksi kalaa ylös ja ne oli molemmat ihan minikokoisia kiiskejä. Mies ei saanut mitään ja häntä harmitti se tosi paljon. Tänään hän nosti ylös paljon enemmän kuin mie ja sai lopuksi vielä jonkun kuhan tapaisen kalan. Emme ole varmoja mikä se oli. Mutta hyvin tyytyväinen kalamies hän oli tänään. Tässä nyt vähän kuvia molemmilta reissuilta.

Kotiin tultua oli aika kamala nälkä ja kiireesti aloin tekeen ruokaa. Onneks oli todella helppo ruoka, valkosipuliperunat ja kebabkastike. Ja tuli aika hyvää vaikka itse sanonkin. Tässä nyt siitäkin kuva vaikka on aika väritön. 

Niin, tänään löysin ihan mukavan asukokonaisuuden vaikka olen viime päivät vaatekriiseillyt ihan täysiä. Siitäkin saa olla tyytyväinen että joskus löytää jotain mikä menee päälle ja vielä näyttääkin ihan kivalta. 

Tässä siis rv38+4

Tässäpä nämä nyt, ei pää toimi enempää tässä niin ihanassa kuumuudessa. 

Neuvola

Me kävästiin eilen neuvolassa, jonka jälkeen jäätiin odotteleen perhevalmennuksen alkua. Väli oli lyhyt eikä haluttu tulla kotiin puolen tunnin takia istuskeleen. Kotona oltiin vasta kahdeksan maissa enkä jaksanut enää kirjoittaa silloin. Nyttenkin väsymys painaa jo iltapäivästä.

Kuitenkin, käynti oli paljon informatiivisempi kuin lääkärikäynti. Painoa oli tullut vain hitusen. Paineet on kohoamaan päin syystä tai toisesta. Tulehduksen määritelmä oli juurikin bakteeritulehdus plus hiiva. Että jospa noi tolla kuurilla häviäis kun sen pitäis molempiin auttaa. 

Mittauksia:

RR: 123/89 (112/84)

Paino: 67,2 kg (67,0 kg)

Muutos per viikko: +280 g (1166 g)

Sf-mitta: 31,5 (31)

Syke: +153 (+155)

Vauvan pään korkeus ja tarjonta tarkastettiin pikaisesti ultralla. Raivotarjonta mutta ei ole kiinnittynyt. Saan kuitenkin lähteä normaalisti synnärille jos vedet menee, pää on sen verta alhaalla ettei napanuoran luiskahdusvaaraa juuri ole. Poika oli kasvanut hurjanlaisesti eikä tietenkään enää mahtunut ruutuun kuin osissa. Ahdasta näytti olevan. Tiedä sitten milloin suvaitsisi poistua. Mut alan olla aika väsynyt jo. En vain vielä halunnut ruveta siitä itkemään tuolla koska tää vaihe tulee varmasti kaikille että haluais vain synnärille ja tavata vauvan. Supistuksia on tullut kiitettävästi sarjoissa ja kipeitä ovat olleet. Eilen kesken perhevalmennuksenkin tuli 4 kpl 5-10 minuutin välein ja muut huomasivat toki, osa jopa kalpeni. Mä en siis sanonut mitään mutta en vaan pystyny oleen oikeen normaalisti ja rennosti niiden tullessa ja vetäjäkin jo kysyi et synnytänkö mä nyt. Eilen puhuttiin vauvanhoidosta ja kiitos supistusten mulla jäi paljon aukkoja eilisestä infosta kun kipu vei keskittymisen ihan täysin. Supistuksia tuli kotona lisää mutta hyvin harvakseltaan ja kaikista kivuliainta oli silloin kun poika päätti liikkua samaan aikaan. Eli, kovasti ennakoivia merkkejä synnytyksestä mutta supistukset vaimenevat ja loppuvat joka kerta. Aina alan toivomaan että olisi tosi kyseessä ja joka kerta tähän asti olen pettynyt. Tässä teille miehen fbs jakama pic-collage ultraustilanteesta.

Ensiviikolla ei tarvitse kyllä syntyä, kestän ensiviikon vaikka päällä seisten ja käsillä kävellen. Mies on siis ensiviikolla maalivahtileirillä Espoossa ja en halua että juuri ensiviikolla tapahtuisi yhtikäs mitään ennen viikonloppua. Toivottavasti poika ei ole mikään pirupentu ja päätä pistää ranttaliksi juuri silloin kun iskän on kaikista hankalinta päästä paikalle. Kuitenkin. Tästä nyt ei kovin positiivista tullut, katsotaan myöhemmin viikolla uudestaan. Väsytin itseni käyttämällä koiran uimassa parin kilsan päässä, tuli todella todella kuuma ja meinasin tuupertua matkalle kun koira jumitti haistelemassa jotain. Olen kerännyt tässä voimia että jaksan tehdä meille raparperipaistosta ja ruuaksi Tikka Masalaa.