Viikonloppuna

Se olis sunnuntai-ilta. Näinhän se on että ensviikolla alkaa taas arki, ja mieskin taitaa vihdosta viimein olla tarpeeksi terve töihin. Oon tyytyväinen vaikka se tarkoittaakin julmia aamuherätyksiä. Ehkä mä niihin totun kans mut saa nähdä jaksanko vieläkään pysyä hereillä itse siitä kuudesta eteenpäin, epäilen että tuskin. 

Olen nyt saanut kaksi kertaa videolle pojusen liikkeitä. Aiemmin mietoja mut nyt ihan vahvoja potkujakin. On ollut kiva kun on pystynyt muillekin näyttään sitä mylläystä mikä miun massussa käy. 

Eilen käytiin tosiaan kaupungilla ja väsyin siellä aika paljon. Kun tultiin takasin niin nukuin päiväunet. Otti voimille vissiin. Käytiin siis kirppiksellä, Prismassa, Ärrällä kun prismasta ei löytyny oikeeta suklaata ja sit vielä urheiluliikkees. Mies tarvitsi uuden mailan ja uuden pleikan ohjaimen. Saldona nyt reissusta on kuitenkin se että maila pitää vielä vaihtaa pidempään ja uusi ohjain palauttaa koska kuulemma pelaa vanhalla paremmin. Kirpparilta löyty ihan kivasti vaatetta poitsulle. 

Ja mä rakastuin tähän suklaaseen:

Mut joo koska miehellä nousi innostus muuttaa päivärytmii niin käymme tästä pikkuhiljaa nukkumaan, lähestyyhän toi kellokin jo iltakymmentä. Huomenna kirjottelen viikon kuulumiset ja katson jos saan jotenkin videon teille tänne linkattua. Jäbällä on kivasti voimaa jaloissa jo!

Naapurihäirikkö

Mulla on ollut jo monta vuotta tapana laulaa, treenata itsekseni. Alkuraskaudesta pidin taukoa muuten paitsi isäinpäivän aikaan lauleskelin hieman. Nyt oon taas pikkuhiljaa innostunut uudestaan tähän hommaan, onhan se suositeltavaakin totuttaa lasta sun ääneen jo kohdussa. En siis tiedä kuuleeko hän mitään, vai värähteleekö lapsivesi vain kivasti rytmeissä. Kuitenkin koen laulun helpompana kuin pälättämisen massuun päin. Laulaessa helposti menee jopa tuntikin ihan tosta vaan. 

En ole oikeastaan hirveemmin laulanut tuutulauluja. Pääasiassa vielä ihan omia kappalevalintoja mitkä vaihtelee todella paljon. Johanna Kurkelasta Apulantaan, Pink, Rihanna, Lana Del Ray. Niitä riittää. Mutta se mikä on ruutiniksi muodostunut, niin joka kerta kun lopetan laulamisen, vika biisi on Sininen uni. Eli Tapsaahan se. Välillä innostun laulaan myös Päivänsädettä ja Menninkäistä. Kuitenkin toi sininen uni on kiva laulaa, vaikka hassuthan noi sanat onkin, ekoilla kerroilla meni kikattamiseks jäätelö-osuus mutta sellaisiahan ne tuutu-laulut on, lapsille suunnattuja. 

Tässä teille nää sanat:

Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö.
Niin Nukku-Matti nousee
ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut
ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki
ja sininen, uninen vyö.
Ja unista jäätelön palaa,
se pienillä hampailla syö. 

Ja sillä on sininen auto
ja se auto hyrrää näin;
surrur, surrur ja lähtee
unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo,
on aivan kallellaan.
Ja sinistä unien kirjaa,
se kantaa kainalossaan.

Ja unien sinimaahan,
se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne
on sininen, uninen tie.

ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu

Ja se unien sinilintu,
se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun, 
la-la-lal la-la-lal lal-laa.

Törkeesti suoraan kopsattuna. Mutta joo tota biisua tulee joka päivä melkeinpä laulettua pienelle. Joskus potkii, joskus ei, joten en tiedä huomaako edes. :D 

Huomenna olis kiva päivä edessä, käydään kirpparilla. Meitsi pääsee taas etsiin ja hypisteleen vauvanvaatteita.

Kiva päivä

Tänään mulla on ollut tosi kivaa. Aamuyöstä heräsin johonkin, käännyin ja pistin käden massulle, niin eikö poika antanut sarjapotkun kättä vasten. Pisti hymyilyttään kesken unien. Aamu oli vähän vaikea, mies ei ole vieläkään terve joten on nyt kotona sairastellut. Tänään hänen piti soitella terkalle et saisi saikkuun jatkoa ja ei meinannut mitenkään herätä herätyskelloon. Mun piti sitten töniä yms. että sain miehen hereille. Sitten mun olikin pakko nousta vessaan niinkuin joka aamu ja otin Thyroxinit. Pistin telkkarin päälle ja se oli virhe. Tai siis ehkä Animal Planetin kattominen oli se virhe. Ei pysty katsomaan liikuttumatta yleensäkään eläinohjelmia, varsinkaan jos niissä tapahtuu jotain pahaa eläimelle. Ja mun tuurilla aamulla oli sellainen pätkä ja kyyneleet alkoi valumaan ihan hulluna. Että ei ihan järkevää. Kunhan rauhotuin niin huomasin että mulla on nälkä. Söin vähän ja menin takaisin sänkyyn, nukahdin taas.

Heräsin uudestaan puol kakstoista ja mulla kesti nousta. Kun nousin, katsoin kännykkää ja kaveri oli laittanut et lähtisinkö lounaalle Skanssiin kun lounasseura oli perunut eikä haluais jättää menemättä. Suostuin toki heti. Mies pyysi samalla reissulla hakemaan saikkulapun terkkarilta. Meikkasin kevyesti ja pukeuduin lähes samoihin vaatteisiin kuin vikassa massukuvassa. Kaverilla oli tyttö 10 kk mukana. Lounas oli oikein maittava ja tyttö ei kyllä yhtään helpottanut mun vauvakuumetta. Aivan mahtava tapaus vaikka heittelikin kaiken mahdollisen lattialle ja hermostu jos ei nostanut. Olis lentänyt varmaan lounassalaattikin jos olisi yltänyt hih. 

Lounaan jälkeen käytiin P.o.p:in liikkeessä, ja Jesper Junior liikkeessä. Voi niitä vaatteita. Hypistelin. En tiedä tuliko kaverille joku hetkellinen mielihäiriö mutta halusi ostaa lahjaksi meille vaatteita, kyseli vaan et onko ihana ja jos myönsin niin otti ne mukaan kassalle. Sanoin kyllä että ei nyt tarviis mutta ei kuulemma kuuntele kieltäviä vastauksia. Joten mitä tollases tilanteessa voi muuta kuin kiitellä vuolaasti. Tässä teille kuvia lahjuksista:

Kuten olen tänne varmaan muutaman kerran jo maininnutkin niin Polarn O. Pyretin vaatteet on mulla todella lähellä sydäntä. Aivan ihania, mutta myös aika tyyriitä. Onneks osti alennuksesta tuon bodyn ja housut niin ei tullut niin hirviän vaivaantunut olo itelle. Ei pitäs edes tulla, mun mielestä jos tykkää lahjaksi ostaa niin ostakoon, mut en mä kiittämättä jätä, ja muistan kyllä takaisin päin kunhan tilanne antaa myöten. Mahtavuutta <3 

Huomiseen! ^u^

Pilvilinnojen keskellä

Olen ollut tänään aika seesteinen koko päivän ja eilisen ansiosta mitä luultavimmin. Muru on ollut tänään paljon hereillä, potki kyllä yölläkin. Nukahdin vasta aika myöhään viime yönä ja heräsin siihen kun koira tuli sänkyyn ja rojahti osittain mahan päälle. Poikahan ei tästä tykännyt vaan alkoi monottaa koiraa päin varmasti niin lujaa kuin koivista lähti. Hetken aikaa sitä yritin jaksaa mut sit pyysin miestä ottaan koiruuden kainaloon ja sain nukkumisrauhan. Nyt nää liikkeet on sillain muuttuneet että niitä tuntuu ihan pystyasennossakin jo, ei pelkästään makuu- ja istumisasennossa. Se on jotenkin hassua kun niihin ei ole vielä tottunut, on silleen vaan et ai moi! kun poika potkasee. 

Kiitos painopisteen siirtymisen, musta tuntuu kuin maha vetäis väkisin selkää enemmän notkolle. Ja se sattuu. Vielä ainakin onnistuu toiseen suuntaan venyttely jotenkuten, poju ei vaan tykkää siitä kun massu menee vähä lyttyyn vaan potkasee heti, onhan se toki ikävää kun tila pienenee.

Selkäkivut ovat helpottaneet päätöstäni sen suhteen että yritänkö imettää vai en. Imettäessä kun täytyy olla täysin lääkkeetön. Erittäin mielelläni yrittäisin imettää jos ei olis näitä kroonisia kipuja mut se on hei sellanen homma etten oo kivuista stressaantunut ja itkuinen äiti joka väkisin imettää vaan suosiolla otan sen tabletin joka estää maidonnousun. Tehköön se minusta sitten jotenkin huonomman jonkun silmissä, tiedän kuitenkin että se on mun kohdalla oikea ratkaisu, kasvaa ne pikkuset korvikkeellakin. 

Peace! ;D

Huomiseen!

Ultrassa juoksua

Eli tänään oli vihdosta viimein rakenneultran aika. Meillä oli Tyksiin aika klo 12:00. Aamulla heräsin vähän ennen herätyskelloa. Yöllä havahduin monta kertaa mutta sain jotenkuten nukuttua. Aamupalasta maistui vain puolet ja mies söi kunnialla sen toisen mun tekemän leivän vaikka ei yleensä syö edes aamupalaa. Mulle jäi hyvin aikaa jopa meikata heh. Oltiin Tyksissä jo 11:35 ja ilmottauduttiin hetken jonotettuamme. Yläkerrassa en kerennyt edes vessassa käydä kun kätilö tuli pyytämään meitä etuajassa ultrattavaksi, jo 11:45. Sain onneksi käydä vessassa ettei tarviis sit kärvistellä tutkimuspöydällä. Kysyin tältäkin ultraajalta että kävisikö jos videokuvaisin mutta hänelle se ei käynyt. Ei siinä mitään. Hän selosti rauhallisesti kaikesta mahdollisesta, munuaisia jäi pidemmäksi aikaa tutkiskelemaan ja oli pitkään hiljaa, oli aika jäätävää. Onneksi nekin oli hyvät. Eli kaikin puolin terve Rimpula on. Sitten katsottiin istukan sijainti ja se kuulkaas(!!!)oli noussut ylös! Olen ihan superhypertyytyväinen siihen että ei estettä alatiesynnytykselle. Sektiopelot häippäs suurimmaks osaks siinä kun tiesi ettei istukan takia ainakaan joudu. Eli ei tarvitse kontrolloida. 

Sitten tulimme hetkeksi kotiin. Anoppi käväsi nopeeta kylässä. Söimme munakasta koska molemmille oli tullut nälkä uudestaan. Tunti kerettiin täällä oleen ku piti jo lähteä uudestaan, tällä kertaa tosin vain n.100 m päähän. Ulkona oli todella liukasta! Jouduin kulkemaan kumppareissa koska aiemmin mun kengät kastu. Täällä on siis satanut vettä koko päivän! Ja vettä lainehti kaduilla kaikkialla loskan lisäksi. Ehjänä päästiin toikin kävelymatka. Ajat oli ihan pikkusen myöhässä mut ei haitannut. Nyt täytyy sanoa että en olisi voinut kuvitella että lääkäri on niin mukava mitä oli! Kuulin paljon kehuja etukäteen ja tiesin kyllä että on kaikinpuolin hyvä tyyppi kyseessä mut vasta henk.koht. tavattuani voin todeta että mikään määrä kehuja ei riitä. Hän selitti paljon, siis todella paljon enemmän rakenteista sun muista. Ja heitti välillä huultakin, mm. että sikiö viihtyy uimahyppyasennossa kun Rimpula piti niin paljon polvien takaa käsillä kiinni. 

Kuten ehkä olen tänne kirjoitellut, meillä oli miehen kanssa väittely sukupuolesta. Itse olin hyvin varma siitä että on poika kyseessä, mies oli varma että on tyttö. Ja tässä teillekkin informaatio sukupuolesta kuva-muodossa!

Elikkäs siellä oli pikkuinen pojankoltiainen <3 Jo Tyksissä saatiin tietää tämä aika vahvasti ja yksityisellä saatiin vielä varmistusta. Tyksissä tuulettelin ja olin kyllä kaikinpuolin ärsyttävä, sanoin miehelle moneen otteeseen että: Mä tiesin/Mä arvasin. Mutta jos typykkä olisikin ollut niin mies olisi tehnyt aivan samalla tavalla satavarmasti! Kyllä ne äidinvaistot osuu välillä oikeeseen, tai useimmiten. Nimikin meillä on jo nyt valmiina ja se tuli heti meidän kesken käyttöön. Sisäpiiri tietää sukupuolen mutta kovin moni ei tiedä nimeä. Mies kun on kaikinpuolin some-henkinen niin hänelle sanoin ettei saa kertoa julkisesti siellä että kumpi tulossa. Jos joku tuttu nyt löytää tämän blogin jotakin kautta niin hyshys sukupuolesta. Tässä teille vielä kuvia lisää:

Terkkuja täältä pilvilinnoista mitä ultra aiheutti. 

Huomiseen! ^u^ 

Puoliväli vihdoinkin!

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 18 viikkoa vanha. Vaikka tähänkin asti Papusen aktiviteettitaso ja liikehdintä on vaihdellut runsaasti, vasta nyt hänellä on myös univaiheita, mutta ei vielä tiettyä unikaavaa. Hän nukkuu eniten kun sinä olet liikkeellä ja herää kun sinä asetut aloillesi (tämä on kyllä huomattu). Jotkut vauvat löytävät nopeasti suosikkinukkumisasennon. Hienonhienot untuvakarvat peittävät nyt koko pään, kulmakarvat alkavat muotoutua. Tytöillä kohtu kehittyy valmiiksi tällä viikolla, ja emätin muodostuu. Ruskeaa rasvaa, joka auttaa lasta säilyttämään lämmön syntymän jälkeen, kehittyy nyt ihon alle kaulassa, rintakehässä ja nivusissa. Voidemainen vahakerros, jota kutsutaan kinaksi, alkaa peittää ihoa. Tämä sisältää kuolleita ihosoluja, lanugosoluja ja öljyä rauhasista. Se suojaa Rimpulaa mm.infektioilta. Kinaa voi olla vielä jonkin verran iholla synnytyksessä. Se tekee lapsen liukkaaksi, jolloin hän voi helpommin kulkeutua synnytyskanavan läpi. Vastasyntyneillä on kinan jäänteitä ihopoimuissa. 

Odotukseni-sovellus:

Taas on yksi virstanpylväs saavutettu: olet nyt päässyt raskauden puolivälin yli. Vauva kasvaa nyt noin 60 g viikossa. Papusella on vielä runsaasti tilaa liikkua, ja hän nauttiikin olostaan täysin siemauksin. Välillä potkut suuntautuvat ylös, sitten taas alas, ja seuraavassa hetkessä vauva melskaakin jo kyljessäsi. 

En usko että pystyn nyt kirjoittamaan mitään järkevää tänne. Olen siis jännityksestä soikeana. Aivan kamalaa! Olen ihan tulisilla hiilillä. Tänään olen

yrittänyt pitää itteni kiireisenä myös etten ehtisi hirveästi jännittään mutta turha luulo. Ollut aika normaali päivä, mutta tavallaan ihanampi. Mies on nyt kipeänä ja oli saikulla kotona. Joten mun ei ole tarvinnut olla tänään yksin. Kävin keskustassa nostamassa rahaa huomiseen ultraan ja silminnäin ihka oikean mielenosoituksen! En ole kovin montaa nähnyt, enkä uskonut näkeväni yhtään täällä päin, oli jokseenkin huvittavaa. Aiheena mainitsen sen Rajat Kiinni. Ja oli aika huvittavia ne lauseet. Mutta ei siitä sen enempää. Huominen on ollut koko helkkarin päivän mielessä. Ostin kaupastakin pienen paketin hedelmätoffeeta varuiksi, jos ei ultralaitteen tökkäsyt häntä herätä. Mun mielestä selkeesti Rimpula nukkuu aina kahdeltatoista joten saa nähdä. Oijoijoi!

Tässä massukuva! Vähän nätimpi tällä kertaa.

Huomiseen!! ^u^ 

Hulina-sunnuntai

Tässä päivässä on kyllä vauhtia riittänyt vaikka itse sanonkin. Nousin kahdeltatoista, oli vähän vaikea odotella taas pakollinen kolkyt minsaa thyroxinin jälkeen mut onnistuin, katsomalla Simpsoneita. :D

Sitten söin aamupalan ja lähdin pian sen jälkeen koiran kaa metsälenkille. Ja sit kauppaan pikapikaa. Kotiin tultua mun selkään sattui tosi lujaa, kävelin kai turhan riuskasti. Imuroin tän kämpän, miehen käskytin siirtään sohvaa että sain kaiken pölyn kun on aivastuttanu niin paljon. 

Leivoin tänään sämpylöitä ja heti sen perään tein kasvissosekeiton. Tuli kyllä todella hyvää ruokaa vaikka itse sanonkin, paras kasvissosekeitto tähän mennessä. Mieskin ihmetteli et kuin olenkin onnistunut saamaan hänet syömään kasvisruokaa. Pisti vähän hymyilyttään mut totesin vaan et välillä pakko syödä kun on niin halpa ruoka. Olen siis pistänyt ns. kukkaron nyörit nyt tiukalle et saadaan kaikki hankittua Rimpulalle. 

Leipomisen yhteydessä tein inventaariopohjan paperille. Halusin käydä läpi kaikki vaatteet mitä Rimpulalle on, ja myöskin vilkaista että onko mulla tarpeeksi lakanoita yms. Paljonhan noita vaatteita vielä puuttuu, meiltä vaatefriikeiltä. Tykkään siis siitä et on valikoimaa ja en halua toisen synnyttyä olla pyykkikonees koura kii joka päivä. Ei kiitos sille. Suurin syy siihen miksi kestovaippojen suhteen tein kielteisen päätöksen on juurikin toi pesurumba. Nöy thänks! 

Tässä teille vähän kuvia meidän pienimmistä vaatteista Rimpulalle. Mukana myös mun paljon himoitsevaa P.o.Ppii eli Polarn O Pyret:in vaatteita. <3 

Ainiin ja tein tänään ihan oman gallupin mun massusta et onko tyttömasu vai poikamasu. En saanut kyllä mielestäni tarpeeksi vastauksia mutta pistetään nyt tulokset. 9 poikaveikkausta ja 1 tyttöveikkaus. Eli pientä hajontaa vaikka poikamassuhan toi selkeesti on. Eli maha on aika koripallomainen, maha on alhaalla ja takaapäin musta ei ikinä arvais et oon raskaana. Tässä vielä kuva minkä pistin tähän galluppiin :D.

Huomenna kirjottelen Rimpulan uudesta viikosta ja olen varmaan jännityksestä soikeana! Mut huomiseen! ^u^

Laiska bloggari

Viime aikoina on lipsunut tää ote tästä kirjoittamisesta ja itsensä purkamisesta. Jotenkin sitä aina siirtää ja siirtää myöhemmäs iltaan kunnes on yhtäkkiä niin väsähtänyt ettei jaksa edes ajatella kirjoittamista! Että osaa olla hölmö. Koska eihän tää ole mulle mikään velvollisuus tää bloggaaminen, enemmänkin harrastus ja ajanviete. 

Viime yö oli hankala, joten vaikea muistaa eilisestä muuta kuin sen että käytin koiruuden pitkällä lenkillä, kävin kaupassa ja ruokahalu oli hukassa. Siinä ne. Sitten sovin tälle päivälle näkeväni yhtä miehen tuttua joka sai oman lapsensa maaliskuussa, että katottas hänen äitiysvaatteita yms. 

Yö oli todella todella vaikea. Lähinnä kiitos kissalle siitä. Hän herätti mut kieltämättä parikyt kertaa raapimalla ovea tai tekemällä jotain muuta äänekästä. Lisäksi mun kyljessä oli joku hyvin mysteerinen kipu joka tuli sen jälkeen kun kipulääke jo vaikutti. Että en oikein tiedä mistä oli kyse, tuntui vain todella inhottavalta ja heräsin siihen monet kerrat. Loppujen lopuksi neljältä yöllä aloin itkemään kun olin jo niin väsynyt eikä kissa lopettanut vieläkään vaikka komensin joka kerta ja koirakin jahtas kun häntäkin ärsytti. Kylkeen sattui ja eikö hiiren juoksupyörästä alkanut kuulua vinkunaa. Menin sitten ottamaan juoksupyörän pois, ja komensin kissaa vielä kerran. Harkitsin jo laittavani kissan vessaan arestiin kahden oven taakse että saan nukuttua mut se taisi vaistota sen ja lopetti "hyvän sään aikana". Kuitenkin aamulla oli olo kuin elefanttilauma olisi juossut päältä. Aivan järkyttävä, päähän sattui ja niskat jumissa, eli just sellanen olo että huono yö takana. Ehkä mun kissa vaan yrittää valmentaa mua yöheräämisiin mut ei tarviis vielä helvetti. Toivon et ensi yönä saan nukkumisrauhan.

Olin tosiaan tänään miehen tutun luona. Mukaan sieltä tarttui huima määrä pikkuisia vaatteita, kokoja 50,56,58. Sitten myös kahdet äippähousut, yksi mekko, yksi paita ja neuletakki. Pöllömobile. Niin ja äitiystalvitakki!

Hukun tuohon vielä, yritän pärjäillä vielä mun villakangastakilla jonkin aikaa. Kun tulin kotiin lähdin samantien lenkille Carottimen kanssa, lyhyelle tosin. Sit nukuin hetken koska olo oli edelleen tosi huono. Ja sen jälkeen käytiin murun kanssa kaupassa. Söin ja katselin telkkaa rauhassa. Siivosin osittain jo tänään, keittiön ja eteisen mut loppuun siivoan huomenna koska selkäkipu on läsnä tosi vahvasti. Huomenna on myös luvassa katsonta mun vauvanvaaterykelmään :D. Teen inventoorioo vähän siitä että paljon mulla on mitäkin kokoo yms ja paljon tarviin vielä mitäkin etten oo pyykkikoneen orja sit vauvan synnyttyä. 

Mut joo nyt suihkuun hellitteleen selkäkipuja ja ehkä sit pikkuhiljaa nukkumaan kunhan oon rasvaillut yms.

Toivon mukaan kirjoitan huomenna! Joten toiveikkaasti:

Huomiseen! ^u^

Jännitystä jo ilmassa

Kerron nyt lyhyesti eilisestä kun jäi kirjoittamatta. Nousin virkeänä jo ennen yhtätoista mikä on yhdenlainen suoritus kyllä. Ja söin, hoidin koneella asiat ja lähdin metsälenkille koiran kanssa. Sitten kauppaan. Kaupasta ostin tarvikkeita makaronilaatikkoon ja sitten sorruin ostamaan pepsiä. Teki niin kamalasti mieli pepsiä ettei mitään rajaa. Kotiin päästyäni juttelin Rimpulan kummitädin kanssa puhelimessa ja hörpin pepsiä. Ensiki Papunen riehaantui potkimaan, sit rupes sydän käymään ylikierroksilla itsellä. Tuli todella todella huono olo, pahoinvointia ja kaikkee. Sitten pää kipeyty ja selkäkin oli ihan tulessa. Aivan hirveä olo. Oli pakko nukkua päiväunet kun oli niin sietämätön olo. En pystynyt syömään, enkä edes ajattelemaan ruuantekoa. onneksi unien jälkeen olo oli parempi. Söin puuroa kun nälkäkin oli. Mut olo ei siis täysin helpottanut missään vaiheessa ja illasta olin taas valmiudessa nukkuun. Kiukuttikin pari asiaa. Mut sain tehtyy eväät miehelle ja ladattuu kahvinkeittimen et saa aamulla kahvia. Kuunneltiin taas ennen nukkumaanmenoa sykkeet, hän oli ihan fine vaikka äiti olikin huonos hapessa. Sykkeiden kuuntelun jälkeen alkoikin taas mahoton potku-show. Aivan järkky. Nousin ylöskin että jos nukahtas tuurilla, heijasin itteeni puolelta toiselle mut ei! Hän halusi olla hereillä ja potkia niin maan perkeleesti. Huusinkin masuun päin; mutta kun äiti tahtois nukkua! Mut ei mitään vaikutusta (toki en näin olettanutkaan mutta kun väsytti :D). Jossain vaiheessa onneks nukahdin.

Aamulla jaksoin hyvin nousta kaveriksi heti kuudelta, kävin napsauttaan kahvin valumaan, heitin eväät miehen reppuun ja laitoin jugurtin pöydälle. Etsin kuulkaas vaatteetkin valmiiksi, oon kyllä kunnon vaimoke :D. Mut mies ei unenpöpperössä huomannut et oon ollu reipas ja meinas ottaa jääkaapista uuden jugurtin ja etsi ulkoiluhousuja vaikka toin ne melkein nenän eteen. Mies kun lähti niin enkö mä kömpiny takas sänkyyn. Ja nukuin sit niinkin kamalan myöhään kuin yli kahteentoista. Oli pieni morkkis siitä kun nukkus niin kamalan pitkään, normisti noussut yhdentoista aikaan viimeistään. Huomenna pistän herätyksen. Söin kiireesti aamupalan ja käytin koiruuden lenkillä. Sit sen jälkeen lähes samantien kauppaan. En halunnu riisuu ulkovaatteita kun sain ne ängettyy päälle jo kerran. :D Kaupassa käynnin jälkeen siivosin keittiön ja tein makaronilaatikon pienellä twistillä. Tein tosiaan vahvasti maustetun tomaattisen makaronilaatikon. En tykkää normaalista makaronilaatikosta hirveemmin joten aina jotenkin pyrin tekeen erilaisen kuin perinteisen. Tällä kertaa tungin normi makaronin, sipulin ja jauhelihan lisäksi kirsikkatomaatteja sekaan. Ja muna"maidon" tein kahdesta maustetusta kermasta ja tomaattimurskasta. Mausteita tungin paljon koska jostain syystä en meinaa maistaa mitään enää, tosi ärsyttävää! Tässä vähän kuvia.

Oli hyvää vaikka itse sanonkin!

Tänään postimies toi mulle eilen tilatun raskausajan tukivyön! Todella nopeaa toimintaa. Puin tukivyön ensin väärin, ja tuntui hankalalta päällä joten tarkastin pakkauksesta että kummin päin se kuuluu olla. :D Helpotti kummasti kun käänsin. Tässä kuva!

Jos olet selkävammainen ja raskaana niin kannattaa hankkia, todellakin! Ei oo sattunu läheskään niin paljoa tänä iltana selkään kuin muina päivinä. 

Ja mitä otsikkoon tulee niin mä jännitän ultraa jo ihan tajuttoman paljon!! Vielä 4 päivää, 15 tuntia ja 31 minuuttia. Nyt ei irtoo enempää tekstiä.

Huomiseen! ^u^

Läpitunkeutumisen tuntemuksia

Kivut jatkuu vielä tänäkin päivänä mutta yritän saada suollettua tähän postaukseen jotain järkevää. Ensimmäiseksi eiliseltä unohtuneet massukuvat.

Otan siis masusta kuvan aina kun raskausviikko vaihtuu. Ihan vain koska en tiedä onnistuuko raskautuminen toista kertaa. Kyllähän sen kasvun huomaa jokaisesta viikosta, ja viimeistään siitä kun mittaa masun ympäryksen mihin tulee keskimäärin senttimetri lisää viikossa. Me myös kirjoitetaan aina raskausviikon vaihtuessa kierrevihkoon Papuselle kuluneesta viikosta aina jotain. Ensiksi kirjoitin sitä itse, nyt mies on kirjoittanut siihen kahdesti myös. Luulen että jos häntä ikinä kiinnostaa se lukea, niin on varmasti hauska lukee välillä iskänkin ajatelmia. 

Eilen illalla kuuntelimme tottuneesti sydänääniä. Jätin dopplerin hetkeksi "lepäämään" masun päälle niin eikö tuo Rimpula monottanu sitä päin niin kovaa et melkein tippu. Mä repesin nauraan ihan täysiä. Hän toisti sen vielä kahteen kertaan ja onneks kolmannella kerralla mieskin näki sen. Tänään yritetään videolle saada jos vaan toistaa saman. Oli aika huvittavaa. No sit kuuntelemisen jälkeen mä yritin alkaa nukkuun. Ei tullut siis mitään. Tähän mennessä kaikista kovin jumppa pidettiin eilen. Ekaks hätkähtelin niitä potkuja, sit laitoin käden mahalle. Tunsin potkuja ainakin parikyt ja sitten isoja liikkeitä muutaman ennen kuin nukahdin. Aivan varmasti teki kuperkeikkoja tai jotain. Jotain tän suuntasta:

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/orig

inals/0c/70/9f/0c709fd67b5a525d26641b111d2dccce.gif 

Kivut tosiaan jatku heti aamusta, ensin issiaskipuna ja sitten paikallistui välillä si-niveliin. Nyt on sit koko alaselkä tulessa, ja myös vasen jalka. Ja si-niveliin sattuu. Tiedän että sielläkin on kulumaa joten ei yllätä et nekin kipeyty. En pystynyt käymään lenkillä koiran kaa joka masensi meitä molempia. Käytin todella nopeasti tekemässä tarpeet ja toinen kahto mua ihmeissään et mitäs kakka-meininkiä tämä tämmönen on kun ei lenkille mennä. Ärsyttävää kun toisella on noi tummat kulmat niin tulee sellanen syyllistetty olo kun oikeen kahtoo alta kulmien. Anoppi käväsi kylässä. Laitoin keittiön silti vaikka sattui, hammasta purren. Menin hetkeksi maate ja iskias-kipu väistyi hetkeksi. Lähdin samantien kauppaan kun huomasin sen. Takas tullessa kyllä tuli takas sekin mutta sainpahan hoidettuu asiat. Toivon et samoin huomenna. 

Tänään sanoin miehelle että jos Rimpula ei näytä sukupuolta, voitaisko käydä yksityisellä 3/4D-ultrassa. Selitin että mitä siinä näkee, kasvonpiirteet yms. Ja mies sitten innostu et mennään jokatapauksessa. Täällä on onneks Suomen toiseksi halvin paikka, tein nettiajanvarauksen jo tänään koska mies halusi sen samalle päivälle kun tavan rakenneultra. Syystä että sai vapaaksi silloin koko päivän eikä halua kokoajan olla pyytämässä vapaata. Joten ensi tiistaina meillä on kaksi ultraa, eka normi 2D tyksissä, klo 12:00, ja sit yksityisellä klo 15:00. Anoppi käy meillä aina tiistaisin niin ehtii käydä siinä välissä justiin. Onneks tästä on vain 5 min kävelymatka tuohon yksityiselle. Ensiviikon tiistai on siis kaikinpuolin jännä päivä! Soitan vielä huomenna sinne yksityiselle ja varmistan et ajanvaraus tuli perille, ja että on varmasti kyse 3/4Dstä kun nettisivut olivat vähän vaikeasti tulkittavissa. Tänään vielä tilaan tukivyön kun meni hermo näihin kipuihin. En vain jaksa. 

Toivottavasti tästä sai selkoa!

Huomiseen! ^u^ 

Lil' Rocky the Rascal

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Papunen on 17 viikkoa vanha. Sen ihon alle alkaa vähitellen kertyä rasvakerrosta, joka auttaa pientä säilyttämään oikean ruumiinlämmön syntymän jälkeen. Untuvakarvoitus peittää nyt lähes koko kehon. Tytöllä kehittyy munasoluja-miljoonia! Toisin kuin poikien siittiöt, tyttöjen kaikki munasolut kehittyvät ennen syntymää. Syntymän aikana munasolujen lukumäärä laskee dramaattisesti. Pojilla kehittyvät vatsaontelossa kivekset (sama koskee tyttöjen munasarjoja), mutta ne laskeutuvat kivespussiin vasta lähempänä syntymää. 

Odotukseni-sovellus:

Vauvalle kasvaa tukkaa! Tämän viikon lopussa vauva on 25 senttimetriä pitkä ja painaa 320 grammaa. Vauva liikkuu nyt keskimäärin 200 kertaa päivässä. Eikä tämä vielä mitään: kolmen kuukauden kuluttua se liikkuu 500 kertaa päivässä! Sen jälkeen vauva alkaa rauhoittua, koska tilaa alkaa olla niukemmin. Jos et tunne vauvan liikkeitä vähään aikaan, älä turhaan huolestu: vauva todennäköisesti nukkuu. Vauva nukkuu suuren osan päivää, sillä liikkeesi keinuttavat hänet uneen. 

Keskivertomitat:

Koko pituus: n. 21,5 cm

Pää-perämitta: n. 15 cm

Paino: n. 250 g

Mun oli tarkoitus kirjoittaa tähän jotain omia havaintoja tästä viikosta mutta keskittyminen meni kiitos issias-kivun. Oikean puoleinen alaselkä, ja oikea jalka ihan tulessa. Se mitä nyt tulee mieleen niin olen huomannut että Papunen ei paljoa liiku kun minä liikun, mut sit kun pysähdyn! Alkaa kunnon reivit/diskotanssit/sirkusesitys et ei mitään rajaa. Tuntuu just siltä että hän venyttää itellensä lisää tilaa, moukaroi kohdun seinämiä jaloilla ja käsillä. Hän osaa myös potkia suoraan alaspäin, ja kohdunkannattimiin ja ne potkut sattuu ihan tosissaan. Silloin yleensä nousen ylös tai keinutan lantioo että saan rauhottuun. Yleensä vaihtaa potkupaikkaa sen jälkeen. On hän kyllä aikamoinen pakkaus. Mut joo ei järki leikkaa enempää.

Huomiseen! ^u^ 

Blankko pää

Mun pää lyö ihan tyhjää aiheen suhteen. Ei vaan tuu mieleen mitään mistä kirjottaisi joten kirjoitan tylsästi tästä tylsästä päivästä vain. Nukuttiin yhteentoista. Itse heräsin helliin töytäisyihin napaan päin, mies heräsi siihen kun äitinsä soitti. Sit mä söin aamupalaa, muroja ähkyyn asti. Ja lähdin koiran kanssa lenkille. Kun tultiin lenkiltä, odotin miestä etten joudu yksin kauppaan. Tuli ihan kivasti kantamuksia ja silti unohtui ostaa mun MUST HAVE-mieliteko eli kaakao jäi kauppaan. Mut se on sellasta. Oli mulla kauppalistakin mut vatipäänä en kahtonutkaan siihen päin. :D 

Mies lähti jäälle, itse söin eilen tilattua jumbokebabrullaa. Sit kun mies tuli niin suihkuun ja sen jälkeen oon jumittanu ihan täysillä vaan sohvalla ja kattonu telkkaa. Eiku, lauloin mä vähän aikaa tolle ipanalle. En tiiä arvostiko. Enivei!

Huomenna tulee täyteen rv19 ja viikkokatsaus siis. :)

Huomiseen!

Tuleva hevariko

Satavarmaksihan mä en tiedä kuuleeko toi ipanapa vielä mitään. Olen huomannut että hän säpsähtää kun koira haukkuu, tai muista kovista äänistä. Ja potkii enemmän jos musiikki soi. Ehkä lapsivesi väreilee, ehkä hän kuulee jo. Kuitenkin päätimme sitten soittaa hänelle musaa enemmänkin, testattiin että mikä musa miellyttää. Räpistä tuli potkuja jonkin verran, mut auta armias kun laitettiin miehen toiveesta Children of Bodomia soimaan niin alko sellanen sarjapotkuriehuminen että ei mitään rajaa. Joten jos hän kuulee, selkeästi taisi hevi miellyttää korvaa. :D 

Tänään käytiin miehen kaa urheiluliikkees kattelemassa uusia kamppeita valmiiksi. Mulle tuli yllätyksenä että maalivahdin patjat maksaa tarjouksessakin tonnin luokkaa. Ihan hirveen hintasia. Sillähän saa auton rämänkin jopa. Älytöntä. Mä ihastelin siellä lasten jääkiekko-varusteita. Ne oli niin pieniä ja ihan ylisöpöjä! Sit käytiin isolla kirppiksellä, joo taas! Ja sieltä löytyi itselle neuletakki ja Papuselle taas sitä sun tätä. 

Kirpparilla pyrin ottamaan neutraaleja. Jostain syystä näen vaaleansinisen myös neutraalina, kun taas monet mieltävät sen heti pojan väriksi. Samoin vihreä on musta ihanan neutraali. Olen tehnyt sen päätöksen että jos mun poika-aavistelut ei pidä paikkaansa, ostan lisäksi vielä tumman lilaa, oranssia ja punaista. Niin onpahan edes jotain ns. tyttövärejä. :D 

Nyt alan seuraamaan taas yhden myllerrystä, iltajumpat menossa toisella. Tuntuu kokeilevan nyt joka kohtaa et mihin olis paras potkia. :'D Jee.

Huomiseen! ^u^

Kirpparireissu

Tänään on ollut ihana päivä. Aamu oli vaan tosi hankala. Silloin kun miehelle soi herätyskello niin en kyennyt nouseen ylös. Niska oli aivan järkyttävässä krampissa ja päätä särki. Mutisin vaan anteeksipyynnön etten jaksa edes kahvii käyä laittaan valumaan ja jatkoin unia. Vuoden vaimoke. Onneks miestä ei haitannut vaan antoi mun nukkua. Nukkua posotinkin sit aika myöhään. Myöhemmin aamulla oli vain häive jäljellä pääkivusta. Nousin ylös ja otin uuden ohjeen mukaan Thyroxiinia. Sitä siis nostettiin lääkärin toimesta keskiviikkona, itse sain ohjeet eilen. Ja siis käskettiin olla tarkempi, että otan sen tyhjään mahaan puol tuntii ennen aamupalaa. Oli kyllä ärsyttävää nälkäsenä odottaa puol tuntia ennen kuin söi mutta sujui suht nopeaa. Jospa tää väsymys ja turvotus ja palelu häippäsis tuon uuden annoksen myötä. 

Aamupalan jälkeen mentiin Caron kaa rohkeasti lenkille vaikka lunta tuli taivaan täydeltä. Lunta kyllä sit tuli silmiin, nenään ja suuhun ittellä kokoajan mut Caroa ei tuntunu haittaavan lumi. Paitsi sitten kun tultiin sisälle niin nosteli tassuja surkeana että saamarin lumipaakut anturoiden välissä. Reppana. Kaveri kyseli että onko mulla mitään tekemistä tälle päivälle, ja kun vastasin et ei, niin kysyi että lähetäänkö kirppikselle. Samalla kun odottelin hänen tuloa niin tutkiskelin meidän vuokrasopimusta muuttoa ajatellen. Ei nyt mitään suuria esteitä sille ole, täällä kämpässä on vaurioita jotka on tullu silloin kun mies on täällä elänyt, niin niihin menee takuuvuokrasta, samoin kissan repimiin tapetteihin. Mut takuuden pitäisi riittää siihen helposti. 

Käytiin kahdella kirppiksellä ja sitten vielä kattelemassa vauvantarvikeliikkees tavaroita. Kirppislöytöjä tuli mulle yhteensä 4 kpl, yhteishintana 5,5€. Tykkään joka ikisestä.<3

Kuvat ovat huonoja ja sikinsokin, mut oon niin väsyny etten jaksa käyttää niitä Picasassa, pahoittelut. Noihin haaremihousuihin rakastuin päätäpahkaa. Mut joo, nyt pikkuhiljaa nukkumaan. 

Huomiseen! ^u^

They said its most wonderful time

Varmasti kaikki raskaana olevat, tai vauvasta haaveilevat ovat joskus kuulleet tämän saman. Elikkäs: silloin ku minä odotin Penttiä/Irmeliä niin se oli kyllä elämäni parasta aikaa. Tai: Voi että kun raskaana olevat naiset oikein hehkuu kauneutta. Tai että: Raskausaika on kyllä korvaamattoman ihanaa aikaa.

Let me say: Joko aika kultaa muistot, tai sit tää on joku suuren suuri huijaus jota naiset toteuttaa sukupolvesta toiseen. Toki mä ajattelin sillon lapsettomana että mä en ikinä valita jos vaan tuun raskaaksi. Ja että nautin täysillä raskausajan kaikista jutuista. Eih. En vaan pysty. Kokemukseni raskaudesta tähän mennessä:

Kun elin toista päivää raskaudestani, oksensin tien varteen. Oikeasti. Tien varteen. Niinkuin kunnon pultsari. Ja oli kyse vieläpä lauantaista! Mua hävetti niin paljon. Pistin miehen juokseen takasin sisään hakeen mulle limukkaa, oltiin menossa kirjastoon. Sit muutenkin, joka aamu alkuraskaudesta eka ajatus:

Ja samaa jatku koko päivän. Oli vaikee tunnistaa millon oli kyse kummastakin. Ja sit piti pakottaa aina ittensä syömään ennen kuin olo parani. Eka otin äiti-vitskut aina aamusin mutta siitä tuli niin järkyttävä olo että se piti siirtää iltaan se otto. Aina kun oli syönyt niin aivan järkyttävä turvotus. Ja sit silloin alkuraskaudesta alkoi sekin että kiihdyin nollasta sataseen todella nopeeta. 

Tokalla kolmanneksella olo helpotti. Mulla oli reilu kaks viikkoo mahtava olo. Sit alkoi nää vuodot. Niin ja julmettu mahan kasvu. Aivan siis. Ensimmäiseks olin silleen et aws, söpöö kun kasvaa vihdoin, ihanaa. Noh. Sit totesin et perhana kun maha on kokoajan tiellä. Ei enää sheivattu sääriäkään ihan tosta vaan. Alkoi hirvee ähinä ja puhina kun puin, nousin, siivosin, kävelin. Mikään vaate mikä aiemmin meni tuosta vaan ei mennyt enää päälle. Paitsi jos oli hyvin hyvin joustavaa materiaalia. Viikko sitten totesin että tää jatkuva polte ruokatorvessakaan ei ehkä oo mun juttu sillain ja jätin useamman ruoka-aineen pois täysin ettei närästäisi. Nyt viime päivinä, oon ollu hiukka ihmeissäni siitä, että kuinka ennen niin rakkaat rakkaat liikkeet, on ruvennu kismittään kun tulee kipeeseen kohtaan. Saatan huutaakin Papuselle: nyt perkeleen pentu lopeta. Vaikka hän on mulle kovin rakas jo nyt, niin ei ne potkut tuonne kohdun kannattimiin tunnu kovin ihanilta. Samoin sit se kun valvottaa yöllä potkimalla sarjapotkuja niin se vähän tuskastuttaa, kun väsyttää mut potkii niin lujaa ettei saa nukuttua. Tässä vielä monta memeä tästä samasta aiheesta. 

Huomiseen!

Neuvolan uutiset

Lähettiin taas samalla paniikkimentaliteetilla neuvolaan kuin aina ennenkin; kiire kiire kiire, apua me myöhästytään. Mut ei myöhästytty, oltiin neljä minuuttia ennen paikalla ja ajat oli vielä myöhässä. Kun sitten päästiin sisään ja kysyi kuulumisia niin sanoin että hyvää kuuluu, mitä nyt vuotaa edelleen ja et Papunen aloitti möyryämisen jouluaattona. Jutskailtiin niitä ja näitä.

Mittoja:

Raskausviikkoja: 18+1 (13+0)

Paino: 56,6 kg (52,0 kg)

Painon muutos /viikko: 894 g (640 g)

RR: 122/74 (115/82)

Sydämensyke 155

Sf-mitta 15,5 cm

Painosta ei tullut sanomista vieläkään vaikka sitä on tullut alusta melkein 10 kg. Viittasi taas siihen kun oon alunperin alipainoinen, sit myös kilppariarvot oli huonot tällä kertaa niin siitä turvotusta kropassa. Ja arveli et mulle tulee alussa enemmän kuin lopussa, jonka toivon pitävän paikkansa. En haluu olla ihan possu. Sf-mitta kyllä oli kieltämättä aika epätyypillinen tälleen rv18, kuulemma normaalisti rv22 kun ollaan näissä mitoissa eli yläkäyrille menin. Sanoi että toki sopii siihen yhteyteen kun silloin vuodon tarkastamisen yhteydes sano se lääkäri et viikkoihin nähden iso sikiö mutta että ei kannata huolestua. Kuulemma joskus nt-ultrissa sattuu mokia mittojen suhteen. Noh, kahden viikon päästä nähdään et minkä kokonen ja ikäinen vonkale tuol asustaa. Puhuin myös siitä että mua huolestuttaa toi istukka kun se oli niin lähellä kohdunkaulaa kun lääkäri ultrasi. Sit puhuttiin siitä että jos se on edelleen siinä lähellä niin tulee kontrolliultra suurinpiirtein rv30. Ja jos on käyny niinkin huonosti, että on kasvanut kohdunkaulan päälle niin se on sit suunniteltu sektio, että ne harvemmin siitä kasvaa pois. Sektioon mä en tahdo vaikka se oliskin kontrolloitu ympäristö. Minkä sille mahtaa sit jos on niin paskasesti käynyt, anteeks kielenkäyttö. Mutta just kun oon innostunut kaikista synnytysjutuista niin rupee kyllä kismittään jos kahden viikon päästä kuullaan tommonen tuomio. Mutta toistaiseksi, en aio luopua unelmista alatiesynnytyksestä. Se ei enää pelota, aikaisemmin vähän mut ei enää. 

Aa niin se vielä, kun nousin siihen sängylle että pääsee tunnusteleen ja mittaileen kohtua niin hän totes et jaa sua supistaa näköjään. Mun reaktio: Aaa aijaa (heureka). Tajusin vihdoin mistä epämääräiset tukalat olotilat väliajoin on johtunu. En oo hirveesti kiinnittäny huomioo mut oli jokseenkin huvittavaa etten tajunnu niiden olevan harkkasupistuksia vaikka olin niistä lukenut ja kuullut monelta et on. Olin vaan silleen tyytyväisenä ajatellut et noh, onneks ei mulla vaan supistele. Jälkikäteen kyllä naurattaa. 

Huomenna mulla tuleeki kaveri kahville, meen vielä leipoon Hanna-tädin pikkuleipiä et on mitä tarjota. Onneks ne tulee nopeeta. ^u^ 

Huomiseen! ^u^