Jännittää ihan sikana

Tänään kirjoitan tosi myöhässä. Kiitos päänsäryn meni tämän illan aikataulutus muutenkin ihan päin häkkyrää. Mun oli pakko ottaa nokoset. Tuhlasin niihin sit aikaa 45 minuuttia. Mua jännittää huominen todella todella paljon!

Tai siis tämä päivä, kun ollaan jo tiistain puolella. Alle 10 tuntia h-hetkeen. Mä oon todella innoissani myös!

Tänään laitoin tänne jouluvalot ja tontut. Mies auttoi tonttujen laitossa. Meiltä niitä löytyykin paljon. Tässä kuvia valoista ja tontuista teillekin. ^u^ 

Lisäksi etsiessäni sinitarraa tänään, löysin kaapin perukoilta raskaustestin. Ensin olin silleen että noh, onpahan varuilta testi sit joskus. Sit katoin päiväystä, ei hirveen pitkälle enää ollu sitä niin päätin sitten leikkiä, ja tehdä toisen testin. Sellanen perus liuska-testi, oli hauskaa. Mies oli ekaksi et kannattaako kun jos se on kuitenkin nega jostain kumman syystä ja sit panikoidun. Sanoin ettei oo mahdollista olla negatiivinen ja vaikka olis tiiän että huomenna selviää että kaikki on kuitenkin ok, testistä viis. Tai enhän mä sitä tiedä mut on vaan sellanen fiilis. Kuitenkin tein testin naureskellessa samalla itselleni ja idiooteille ideoilleni. Tässä teille kuva ekaksi siitä liuskasta, sit alussa tehdystä tikkutestistä, silloin 16.10.2015 tehdystä.

Huomenna viikkokatsaus ja ultrakuulumiset, tai siis tänään.

Huomiseen! ^u^

Uusioperheen ihanuutta

Niinkuin otsikostakin voi jo päätellä, kerroimme tulevalle isosiskolle hänen tulevasta pikkusisaruksestaan. Reaktio oli kyllä hyvin pitkälti juurikin se mitä arvelin ja pelkäsimme. Ensiksi hän oli ihan hiljaa. Ilmeestä näin kyllä että sisällä kiehuu. Kysyin että noh, onko syvältä ja hän vastasi että on. Sitten arvelin että mun olisi hyvä antaa tilaa isälle ja tyttärelle jutella lisää. Mies kyllä sanoi että hänen asema ei tule muuttumaan, ja että hän on edelleen yhtä tärkeä, jossei tärkein. Ei hirveämmin kommentoinut. Silloin sanoi vain ettei tuu kolmeen vuoteen käymään. No mä lähdin koiran kaa käymään kaupassa. Soitin kaupasta sit miehelle. Mies sanoi ettei tyttö ollut ihan ymmärtänyt sitä täysin kerralla. Oli kysynyt että olenko minä nyt siis jo raskaana. Sitten kun mies oli myöntävästi vastannut, oli neiti itku kurkussa mennyt pukemaan kenkiä ja lähtenyt bussi-pysäkille. Mies oli ensin mennyt perään mut mä sit sanoin että anna toisen mennä, yksin jokaisen täytyy noi asiat käydä läpi. Nyt on vaan vaikea tietää tarkalleen mistä syystä reaktio oli niin negatiivinen. Ei toki tykkää äidin puolen sisaruksistakaan. Mutta se johtunee luultavammin siitä että viimeisimmän sisaruksen jälkeen hänen äitinsä teki selvän jaon että isot lapset ja pienet lapset. Kiinnitti siis vähemmän huomiota tähän neitokaiseen ja hänen isoveljeen, enemmän kahteen nuorempaan. Se on niin väärin. Voi toki siis olla että nyt tyttö pelkää että isänsä tekee samalla tavalla, että kiinnittää vähemmän häneen huomiota. Myöhemmin tämä kolme vuotta vaihtui viiteen vuoteen. Tiedä sitten miten pitkään leppymiseen menee tällä kertaa. On näitä riitoja ennenkin ollut, vaikka tämä nyt ei mikään riita olekaan, on silti selkeästi pettynyt isäänsä ja muhun. Sinäänsä harmi koska ainahan sitä toivoisi että lapset syntyis onnelliseen perheeseen. Mut minkäs näille asioille voi. 

Mitäköhän muuta sitä tästä päivästä kertois. Mies meni höntsäileen ekaa kertaa pariin viikkoon. Onnistu jossakin torjunnassa sitten loukkaamaan nivusensa. Nyt kävelee sitten todella vaivaisesti ja on tosi tosi kivulias. Sääliksi käypi, tiiän mitä se on kun on kivuliasta kävellä. Mut en usko että kotona voi tehä mitään revähdyksille. Harmi vain.

Mutta joo, joka tunti mun jännitys tiivistyy. 2 yötä, 1 vrk ultraan. Pian nähdään Papunen!!! <3 

Huomiseen! ^u^

Skeptikoista viis

Viime viikolla iltaisin tunsin sellaisia kuplintoja kohdun seudulla. Ihmettelin niitä ja vakuutin itseni että suolisto temppuilee tai jotain ovelasti kohdun seudulla vain. Niitä tuntui useampana iltana ja aina yhtä häiritsevästi kohdun seudulla. Olen aina ollut hyvin hyvin tietoinen kropastani, ja herkkä huomaamaan pienetkin muutokset. Jopa lääkärillä asioidessa siihen on kiinnitetty huomiota. 

Tällä viikolla nämä jännät tuntemukset ovat jatkuneet. Tunsin niitä myös äidin luona yöpyessä mutta en kysellyt mitään kun kyttäsin vain viikkomäärää, ei kukaan vielä mitään tunne missään nimessä. Eilen sitten facebookissa yksi jos toinenkin, joilla myös laskettu aika kesäkuussa, oli ilmoittanut tuntevansa liikkeitä. Kuvailivat niitä samanlaisiksi kuin mitä mun tuntemukset. Sitten kysyin siellä että voinko mä esikoisodottajana jo tuntea vai olenko tulossa hulluksi tai jotain? Kuvailin tarkkaan milloin niitä tuntuu ja minkälaisia. Ja jo aikaisemmin synnyttäneet sanoi että todennäköisesti tunnen liikkeitä kun ei suolisto tee samanlaisia tuntemuksia kuin pienen pienet vauvajalkojen hipsutukset ja väreilyt. Ja hanat aukesi! Kysyin vielä mun kaverilta, joka juuri sai vauvan, että minkälaisia sä tunsit ja milloin. Hänkin sanoi tunteneensa ekan kolmanneksen aikana ja juurikin samanlaisia hipsutuksia ja varmensi vielä mun mielipidettä että hyvänen aika mä tunnen oikeesti jo nyt, hirvittävän aikaisin. Äitikin veikkas et tunnen jo tosiaan vaikka aika harvinaistahan tämä on. Eilen illalla söin sitten jäätelöä ja siitähän Papunen villiintyi. Tunsin enemmän pikkuisia hipsutuksia kuin muina iltoina. Katsottiin samalla Greyn Anatomiaa ja itkin ilosta aina välillä. Voi että! En voi uskoa mun tuuria. Nyttenkin googletellessa löytyi useampi joka on tuntenut. Yksi heistä oli kysynyt neukkutädiltäkin että onko mahdollista joka oli myöntänyt että hoikat ensiodottajat joilla istukka takana tuntee aikaisemmin yleensä. Oman istukan sijaintiahan en vielä tiedä mut tuskin se ainakaan edessä on kun tunnen jo nyt. Ihan huippua!

Näistä liikkeistä rohkaistuneena kerroin mun pikkuveljien äidille raskaudesta, ja sanoin miehelle et voi kertoa huomenna tyttärelleen jos haluaa. Hänen tytär on nyt täällä meillä huomiseen asti. Tuli tänään neljän aikoihin. Tilattiin pitsa ja isä ja tytär keskustelivat kuin lapset siitä että kumpi pelaa ja teinidraamakuningatar alkoi valittamaan siitä että hänen huoneessaan on pelattu. Ei perse. Mutta mulla on siihen hyvä ratkaisu. Kohta neidillä ei enää ole huonetta täällä vaan tuo olkkarin nurkkaus kun ei kerta ME jotka ASUU täällä saada käyttää kaikkia huoneita niin joku kompromissi tähän on löydyttävä. Ja meidän "huone" on ollu tuo olkkarin nurkkaus niin saapahan sitten oppia että kantsiiko valittaa kun ollaan muutenkin oltu tosi kilttejä. Työläs napautus mutta on todellakin sen tarpeessa, mä en enää jaksa kuunnella sitä ainaista valitusta kun kerran kuukaudessa muutenkin vain käy. Voi toki olla että vetää herneet nenään vauvauutisestakin ja ei tuu käymään vielä joulunakaan. Kaikki on mahdollista. Mun puolesta kyllä jätetäänkin se järjestys niin, en enää jaksa mielistellä jatkuvaa valittajaa. Ei hän kuitenkaan tuu taas kuukauteen käymään niin saadaan olla kuukausi ihan rauhassa ilman että mitään tarvii takaskaan siirtää. Eikä kyllä siirretä jos on musta kii. Mies lukee tän suunnitelman vasta kun pistän linkin mut mun hermot meni jo eikä niitä voi palauttaa. 

Päänsärkyä edelleen ja pakko kokeilla nukkumista. Aivan hirvee olotila, enkä halua et yltyy migreeniksi. Toivon ettei nää kauaa jatku kun on tosi ilkeetä joka ilta joutuu ottaan päikyt ihan vaan koska päätä särkee. >:( 

Mutta joo, kirjoittelen teille huomenna. Reaktiosta yms. :) 

Kotona

Joo-o. Melkein heti kun kotia päästiin niin alkoi julmettu ultran jännitys. Päähän sattuu mutta halusin silti touhuta, purin matkalaukun, pistin kaverilta saatua kylpyhiekkaa gerbiileille. Ne osas käyttää sitä! Hetken epäilin kyllä kun niillä ei koskaan aikaisemmin oo sitä ollut. 

Päikkärit oli pakko ottaa kun heräsin kuitenkin jo kuudelta, istuttiin linkassa 8 ja puoli tuntia. En saanut siellä nukuttua kuten harvemmin saankaan. Täällä otin sitten jotkut reilun puolen tunnin. Veikkaan et uni tulee silti ajoissa tänään. Mut jaksanpahan pikkasen pitempään. 

Koira oli tietysti todella innoissaa tietysti. Ja ihanasti, appiukko oli siivonnut täällä. Mä arvostan niin paljon kun jaksoi nähdä vaivaa. Ihan huippua! Lakanat piti laittaa kyllä pesuun kun meillä on tasan yksi toimiva aluslakana tohon meidän sänkyyn. Mies pyörii niin helkkaristi että kaikki aina rullautuu pois jollei ole super-kokoa. Vois sellaset muotoon ommellut olla ihan kätsyjä meillä. Pitääkin katella jos jostain löytäisi. Tai siis Ikeasta kunhan sinne eksytään.

Ensi tiistaina vois jopa ehkä laittaa joulunki tänne kämppään. Koristeet ja valot yms. Tai sit jo maanantai-iltana. Saapi nähdä miten jaksaa kun tätä väsymystä on tullu vasta nyt. 

Hei en muuten tiedä oonko listannu tänne kaikkia raskaus-mielitekoja. Mut tässä teille lista. ^u^

Mandariinit/Klementiinit/Satsumat

Esipaistetut sämpylät

Kurkku

Paprika

Dippi (kasvisten kaa)

Kaakao

Uusin: luumurusinakeitto

Voinmakuiset mikropopparit

Bonbon oranssit tikkarit

En edes tiiä onko tuossa kaikki! En nyt oikeen tiedä mistä muusta tänään kirjoittaisi. Yritän huomenna kirjoittaa teille vähän laajemmin vaikka päässä pyörii vain yksi ja ainoa aihe, ultra. Miehen tyttö tulee tänne huomenna, lahjottiin hänet tänne lupaamalla pitsaa. Miehellä kun on niin kova ikävä. 

Huomiseen!

Liian lyhyt loma

Tuntuu et vastahan me tänne puolen suomee tultiin, ja huomenna lähdetään jo takaisin. Tuntuu haikealta lähteä. Halu tulla takaisin on jo nyt, saa nähdä millon sitä tänne takaisin pääsee tulemaan, viimeistään ensi kesänä. En aiemmin ole ollut kovin itkuherkkä mutta pelkkä ajatuskin huomisesta lähdöstä tuo palan kurkkuun. 

Eilen oltiin tosiaan tulevan kummitädin tykönä, mun parhaan kaverin ja hänen miehensä. Siellä höpötettiin vaikka mistä, siis ihan kaikesta, mm. siitä mikä äpärän määritelmä on. Siitä tuli ensin pientä väittelyä kun mä sanoin että avioton lapsi on äpärä, ja kahden muun mielestä se oli ei-toivottu lapsi, googlettaahan se piti, ja mun tieto piti paikkansa. Me käytiin porukalla kaupassa ja syötiin tortilloja. Oli sikahyviä, varattiin kaikille kolme ja mä söin kyllä suurella ruokahalulla, ähkyyn asti. 

Tänään me käytiin kirppareilla mun ystävän ja hänen miehensä kanssa. Ekaksi käytiin isoimmalla. Sieltä löytyi pikkupotkarit, valkoinen hihaton joustava paita.

anteeksi huono laatu

Miehelle pilkkihanskat ja paita. Sen jälkeen pidettiin kahvittelutauko. Ja sitten me mentiin vielä kahdelle kirppiksille. Ekasta löysin kaks neuletta, farkkulegginssit, sarjakuvakirja ja vauvakirja. Niin ja mustan äitiyspaidan!

Edelleen pahoittelua kännykkäkuvista

Kolmannelta kirppikseltä löytyi miehelle kaks paitaa, ja sitten vielä potkupuku. Molemmat vauvanvaatteet mitkä löysin on nukattomia, tosi vähän käytettyjä. Potkupuku on kokoa 50 et se mahtuu tosi vähän aikaa vaan. Ja potkuhousujen kokoa en löytänyt, en varmaan katso vaan oikeasta kohtaa. Väreinä niissä on tumman lila, limen vihreä ja valkoinen.

Tuitui <3

Kirppareiden jälkeen kävimme K-citymarketissa. Mies halusi itselleen valmiiksi lataussetelin NHL16-peliinsä kun siinä on niitä jotain erikoiskortteja tai jotain muuta hälle tärkeetä skeidaa, maksaa mulle ensviikolla takaisin, eli ruokakassaan. Sitten itse sorruin ostamaan Greyn anatomian yhdeksännen kauden kun me ollaan nyt miehen kaa katottu kaksistaan kaikki aikaisemmat, tai ollaan kasituottarin lopulla. Mun mielestä kasituottari päättyi hirmu jännittävästi minkä takia en halunnu kattoo loppuun ennen kuin oltiin hankittu toi ysi. Sit itselle ostin Garnier-olia hiusvärin, olen päättänyt värjätä nyt kunhan eka kolmannes täyttyy. Ja hiuslakan. Ei kovin terveellistä tietty jos ituhipeiltä kysytään nekään. Mut tässä on pakko löytää joku kultainen keskitie. Omaa väriä en suostu pitämään. En kovin montaa naista tiedä joka ei värjäis maantienharmaata kokoajan muilla väreillä. Edes mun mies ei tykkää omasta väristään, ja värjää mustalla aina välillä. Meillä on siis sama toi alkuperäinen hiusväri. Lapsi parka. Jospa siitä tulis poika joka ei niin välittäis. En mä tiedä, mulla on ihan tyttöfiilis Papusesta. No ensvuoden alussa se selviää. ^u^

Kohta saunaan, jee!! Mies ei tykkää saunasta mut tulee aina mukaan. Kai mua on niin kiva kattella... :P Mie käytän kyllä kaikki mahdollisuudet ilmasiin saunoihin mitä saan. Päänsärkyä ja väsymystäkin jo on tälle päivälle riittävästi. Myös selkään ja niskaan sattuu. Toivottavasti sauna auttaa.

Mut joo huomiseen. Ainakin yritän jaksaa kirjottaa. Onneks ollaan ajoissa jo, 16:45 perillä. Ja saadaan kyytikin vielä kotiin appiukolta. ^u^ 

Tässä vielä pikkujuttu:

Aa ja toinen!

Lunta ja pakkasta + rv 11

Ihan ekaksi totutusti viikkokatsaus siihen mitä kohdussa tapahtuu tämän tulevan viikon aikana. Tämän viikon alussa Papunen on yhdeksän viikkoa vanha. Tällä viikolla hänen silmäluomensa peittävät silmät, eivätkä ne avaudu ennen raskausviikkoa 27. Papusen oma maksa, suolisto, aivot ja keuhkot alkavat vähitellen toimia ja pään kasvu hidastuu. Ikeniin ilmestyy 20 pientä hampaan alkua. Viikon lopulla suolisto yhdistyy vatsaan ja napatyrä häviää. Papusen ohutsuolisto on poimuuntunut ja suoleen kasvaa nukkalisäkkeitä, joiden kautta ravintoaineet imeytyvät kehoon syntymän jälkeen. Hänen ruoansulatuslihaksisto alkaa toimia ja supistella. Papunen liikkuu jo paljon, mutta harmikseni en näitä vielä voi tuntea. 

Mä oon tässä ihmetelly sitä miksi mulle on tullut enempi päänsärkyjä nyt. Eilenkin matkustaessa mulle iski migreeni. Se oli aivan kauheeta. Mutta vau-kirjassa lukeekin että joillekin äideille tulee päänsärkyä näillä viikoilla, ja syynä voi olla progesteronihormoni. Siihen pitäisi auttaa runsas juominen ja päivittäinen kävelytuokio. Täytyykin sit juoda ihan kunnolla tota vichyy kun on taas pientä särkyä. Tosi häiritsevää. Mut kyllä tällasen pienen kaa pärjää, kunhan ei ylly taas migreeniksi kun en jaksa niitä.

 Täällä tosiaan oli mulle mammahousut, ja yksi äitiyspaita. Housut pistin kyllä samantien päälle kun ei oikeen oo mennyt kun yhdet siistit housut enää päälle muuten. Paita oli vielä liian iso mulle. Mutta tässä teille kuvat:

Ainoa mahakuva minkä tänään laitan^

Sää täällä on hyvin erilainen verrattuna kotikuntaan. Kotoa lähdettäessä oli maassa lunta ehkä 3 mm. Täällä sitä on paljon, paljon, todella paljon enemmän. Silmä lepää kyllä ja on helppo hengittää. Tykkään siitä että lunta on paljon! Ja toivon et sitä kotiinkin edes jouluksi sataisi. Silloin kun mie synnyin, samana päivänä satoi ensilumi maahan. Ehkä se on musta tehnyt tällaisen lumirakkaan. Oon myös hyvin joulurakas ihminen. Viime vuonnakin mun oli pakko saada joulukuusi, samoin varmasti tänä vuonna vaikka en tiedä minne meille se mahtuu. Johonkin! Mutta tässä kuva täältä lumisten penkkojen ja kuusien keskeltä:

Reissu tosiaan meni eilen aika vaihtelevasti. Onnibussin penkit olivat aika ahtaat ja kovat, ja mitoitetut hirmuisen pitkälle ihmiselle. Tai ainakin musta tuntui sille, kun en millään meinannut löytää hyvää asentoo mun köykäiselle selälle. Kipeyty ihan kiitettävästi.

Tänään nukuimme yhteentoista asti. Lähdimme täältä äidin talolta liikkeelle jossain yhden jälkeen. Kävimme leipomon tehtaanmyymälästä hakemassa viinerit. Sitten kävimme kaupasta hakeen äidin koiralle herkkutikun, miehelle banaanilimukkaa ja mulle vadelmavichyä. Ja sit sorruin ostaan jälleen kerran (himputin mieliteot) voin makuisia mikropoppareita ja 3 tikkaria. Olisin ostanut karkkiakin jos olisi löytynyt oikeanlaisia, mutta onneksi ei löytynyt enkä ihan liho pallukaksi vielä näistä eväistä. Iho ei kyllä tykkää siitä että himoitsen noita mikropoppareita. Mut mieliteot voittaa tällä hetkellä hyvältä näyttämisen. En vain pysty olemaan ilman niitä. Tai pystyn, mut sit kuolaan ajatellen mikropoppareita. Tää on ihan pyllystä. Miksen himoitsisi pelkästään terveellisiä! Vauvan syy, selvästi hän tahtoo että musta tulee läski mutsi :D no ei. 

Papunen on tosiaan saanut jo lisänimekseen vauva ja bejbe. Tää tuli nyt viimepäivinä. Ja Papunen ei oo mun puheissa enää se, vaan hän. <3 Kyllä se pikkuinen on mulle jo hirvittävän rakas, pelottavan rakas ja mä tarvitsen hyviä ultra-uutisia. Aina kun multa on irronnut ripsi, esim. meikinpoiston yhteydessä, olen puhaltanut sen kämmeneltä ja toivonut vain yhtä ja ainoaa asiaa. Sitähän ei saa kertoa, mutta varmaan moni arvaa mitä toivon. Enää viikko piinaavaa odotusta ennen kuin selviää. Kyllä me jaksetaan miehen kaa vielä sen verta odottaa. 

Tässä vielä mua hyvin paljon naurattanut kuvasarja.

Torstaina varmaankin lisää. Joten torstaihin! ^u^

Jännitystä ilmassa

Niinkuin otsikkokin jo kertoo niin mua jännittää! Tosiaan matka alkaa huomenna klo 13:30 ja perillä meidän pitäisi olla 23:15. Välissä on reilun tunnin tauko, minkä aikana pitäis syödä että jaksetaan se pitempi matka istuskella. Niin ja ettei tulis niin järkyttävä nälkä. Tää välipysähdys on Kampissa ja siellä olis tarkoitus nähdä pari kaveriakin. Kyllä sitä jotenkin kerkee. Ja sit vois ehkä ottaa päikytkin sillä pidemmällä matkalla, kestää yhteensä 6 tuntia ja vartin. Lukemista ynnä muuta viihdykettä olis kans tarkoitus ottaa mukaan.

Mua jännittää nyt muutenkin kun yksi mun kaveri, jolla on tänään laskettu aika, ilmoitti olevansa Kättärillä. Jee!! Tätä onkin jo odotettu pari viikkoa, vauva on jo aiemmin tehny tuloaan supistuksilla jotka oli jo aukaisseetkin vähän. Ja se sai toki ajattelemaan et hän olisi jo aiemminkin tulossa mutta ei. Mutta tänään onkin tosi kyseessä, toivottavasti ei kauhian pitkäksi veny kun ei kaveri ollu saanu nukuttua sitten aamu kolmen. Esikoinen kyseessä niin sitähän ei voi tietää. Päivystän puhelimen ääressä kokoajan että saan tietää mahdollisimman pian toisen syntymästä. 

Huomenna mä en todennäköisesti kirjoita yhtään mitään johtuen juurikin tuosta matkustamisesta. Tiistaina kirjoitan, keskiviikkona näen tulevan kummitädin, ollaan siellä koko päivä niin en varmaan kirjoita. Torstaina kirjoitan ja varmaan perjantaina kun ollaan kotiuduttu. 

Joten tiistaina on siis odotettavissa uusi teksti, niin ja viikkokatsaus.  ^u^

Sekalaisten kuvien postaus

Jotta blogini ei olisi aina täynnä vain tekstiä, ja tylsiä sepustuksia siitä millanen olo mulla on, olen päättänyt laitella kuvia nyt jatkossa enemmän. Vähän kaikenlaisia. Netissä jos näen jotain hauskaa, yleensä tallennan sen koneelle että saan naureskella sille myöhemminkin.

Nyt ekaksi voisin laitella taas ruoasta kuvia. Tässä ekaksi kuva jauhelihakeitosta jonka teimme kait n. viikko sitten jos oikein muistan. Oli tarkoituskin saada kahden päivän ruoka siitä, ja sitähän tulikin paljon. Mä kun oon täällä kokkina, niin mun jauhelihakeittoon tulee perunaa, sipulia, valkosipulia, jauhelihaa, kukkavihanneksia ja lihalientä + tomaattimurska. 

Tiistaina kun mieheni lähti reissuun, mä tein itselleni makaronisalaattia. Mun makaronisalaattiin tulee makaronia, naudan ohutleike, omenaa, suolakurkkua, kermaviiliä. Tein ison annoksen, söin siitä kaks päivää.

Eilen mä tein vähän sellaista krapulamättöä miehelle. Eli aika rasvaista ruokaa. Pinaattilettuja, paistettua paprikaa ja paistettuja kananmunia.

Tänään me tehtiin miehen kaa yhdessä makaronilaatikkoa.

Sellaisia ruokakuvia! Eilen piti jälleen kerran tehdä mun kammoama pakollinen homma n. kerran viikossa. Sokerin terraarion putsaus. Hiiren pissa haisee aika voimakkaalle. Lisäksi Sokerilla on tosi ärsyttävä tapa pissata juostessa. Siis silloin kun se on juoksupyörässä!! Niin sitä pissaa sit kivasti lentelee ympäriinsä tottakai. Juoksupyörä haisee aina kaikista voimakkaiten. Mä haistan ton terraarion jopa viiden metrin päähän silloin kun se on likainen. Sänkyyn asti. Yäk. Joten pakko se on putsata että saa aina pari päivää taukoo siit järkyttävästä lemusta. On toi hiiri mulle silti rakas. Katsokaa:

Tuitui <3

Nyt olen huomannut että tää mun pikkuinen vauvamasu alkaa jo näkyyn läpi vaatteidenkin. Sinäänsä olisi riittänyt jos myöhemminkin olisi vasta tullut esiin. Mut se on jo ilmestynyt, ei se siitä häviäkään, kasvaa vaan. :D

^ iltaturpoamiset mukana

^ Aamuisinkin näkyy

Sitten näitä netistä ja facebookista poimittuja kaksin kappalein, molemmat pisti naurattaan. ^^

Katsotaanhan mistä mä huomenna teille höpisen. :) 

Väsymys ja unohtelu

Morjens. Tämän päivän teema on sit ollut tosiaan väsymys. Heti kun oltiin käyty kaupassa niin mua alkoi väsyttämään. Olen kuullut että joillekkin tulee raskausoireena se ja mietin että ehkä säästyn kun ei hirveesti ole vielä väsytellyt. Mut ei, kyllä se tännekkin saapui. En vaan ole sellainen ihminen joka nukkuisi monet päikkärit, tai edes yhtiä. Eilen oli pakko kun iski migreeni monen tunnin lievän päänsäryn päätteeksi. Mulla se ei lähe kun nukkumalla, onneks edes sillä. Olin unohtanut maksaa puhelinlaskun ja se pisti ärsyttään ihan sikana, pitääkin olla tällainen lahopää että kaikki unohtuu.

Tänään lyhyt postaus kun oon oikeesti tosi väsynyt. Toki olisin voinut tänään aiemminkin kirjotella, kun vielä oli energiaa mut minkäs teet. Huomenna sitten paremmin, paremmilla energiatiloilla toivottavasti.

Ainiin, aamulla mulla oli hirvee paineen tunne kohdussa, siis aivan kamala ja se säikäytti. Kyllä se ohi meni mutta tosiaankin tuli ahdistunut olotila heti aamusta, että näinkö tässä vielä käy huonosti ennen ultraa. Hölmöä panikoitua niin pienestä. Vuotoa ei edelleenkään ole, ja pitäisi osata rauhottua. Kyllä se tästä vielä onnistuu jokin päivä. Toivon mukaan. Ehkä. 

Huomiseen.

God dammit dude

Päivän positiivinen ajatus: Mies on kotona ja hengissä. Valitettavasti mies haisee pahalle ja on todella huomion ja hellyydenkipeä. En pysty meneen miehen lähelle ilman et öklöttää se krapulahiki. Hyi hitto. Lisäksi mies halusi syödä hesen kerrosateriat ja nyt mua sit ällöttää rasvakerros suussa myös. En pystyny edes syömään kokonaan sitä ateriaa kun se rasvasuus oli jotain niin hirveätä. 

Aamulla kävin viemässä vihdoin tiistaina halutut virtsanäytteet. Hirveetä säätöä heti aamusta, en oikeen tykänny mut oli se silti helpompi ottaa se kotipakkaus kuin tallustella labraan antaan se hirvees pissihädässä. Samalla kävin kyseleen hemoglobiini-arvon mikä oli jopa 127. Eli tosi hyvä arvo kun oletin et se olis tippunu siitä edellisestä kerrasta kun mitattiin mut selvästi Minisun Mama tekee tehtävänsä. 

Tässä samalla katselen kärppien peliä ja sen takia kirjoitus taukoilee kokoajan. On nimittäin jännät paikat. Lukko on tasoittanut jo kahdesti, tilanne just nyt on 3-3. Aijaijai. Meidän mukula tulee kyllä sit kasvaan jääkiekon keskellä kaikinpuolin. Saa nähdä tuleeko siitä Kärppä- vai TPS-fani. Vai kiinnostaako sitä ollenkaan. Mä kasvoin Kärppä-faniksi kiitos mun isäpuolen. Tuun varmasti aina fanittaan puolen suomen joukkuetta. Mestiksessäkin mulla on lempparijoukkue, Jokipojat. En perustele sen enempi mut heidän pelissä on tullut käytyä aikoinaan. Tunnelma oli päätä huumaava, vaikka sillon en vielä fanittanut heitä, kannustin silti. NHL mua taas ei vois vähempää kiinnostaa. 

Mitähän sitä huomenna keksisi. Pikkuhiljaa alkaa jännittään maanantai. Lähtö on vasta puoli kahden aikaan. Pakkauslista mun on pakko tehhä tässä huomenna tai ylihuomenna että varmasti tulee kaikki mukaan. Mun muisti on huonontunut ja se on todella rasittavaa. En tykkää yhtään siitä että unohtelen, varsinkin enemmän kuin ennen. Olin aiemminkin aikamoinen söhläri muistamisen kaa, ja tää pregnancybrain ei oo yhtään kiva. Pakko olla ostoslistat ettei mitään unohdu. 

Kun olen tällainen hätähousu, niin olen jo nyt suunnitellut sisustusta vauvanurkkaukseen. Värit tulevat olemaan valkoinen, musta ja luultavasti kirkkaan punainen. Samat mitä käytetään muutenkin meillä. Äitini kauhisteli tänään kun linkitin ilmoituksen mustasta pinnasängystä. Meidän sängyn runko on musta, ja mun on tarkoitus laittaa se pinnasänky kiinni meidän sänkyyn. Joten siitä syystä musta, tai mustavalkoinen olisi mun silmiä hivelevä. Toki jotkut voi miettiä että miksi niin synkkä väri lapselle, varmaan varsinkin mummu ei haluaisi mussukalleen sellaista. Oon aina tykännyt mustasta. Se ei ole koskaan edustanut mulle surua, ja melkein aina päälläni on jotain mustaa. Nyttenkin on musta neuletakki. 

Karu totuushan on se että pian on joulukuu ja haluaisin tehdä itse lahjoja. Budjetti ei vaan anna periksi kaikille niitä tehdä, lähinnä postin hirveiden taksojen takia. Kiskurihintoja mun mielestä. Onneksi viime vuodelta mulla on korttitarvikkeita kun tykkään niitäkin tehdä. Luova hullu, vai miten se oli. Mutta tuun tosi iloiseksi kun teen jotain itse. ^u^
Niin ja mulla on muutenkin kokoajan tylsää täällä.

Mutta joo, huomenna lisää. Tästä alan kattoon täysillä ottelun lopun kun Kärpät meni johtoon. :)

Huomiseen!! 

Sellaista sitten

Joo-o. Ei mennyt yksinolo kyllä yöllä varsinkaan mitenkään mainiosti. Kokoajan mulla oli sellanen olo et mies on kotona, hyvä etten alkanu puhumaan yksinään. Tai huuteleen et kulta, tuuks käymään tässä. Mun mies pelaa siis yleensä tuolla tyttärensä huoneessa kun oon telkkarinatsi. Tai oikeastaan viime aikoina oon kattonu täykkäreit kokoajan. Ykköskausi on jo katottuna, menossa toka kausi. Ainakin kuluu aikaa jos ei mitään muuta. Nukkuminen meni ihan ok, mitä nyt vähän ontto olo. En oikeen fanita yksin nukkumista. Kyllä mies on mulle vaan niin tärkee ja rakas ihminen et tekee pahaa sillon kun hän on poissa. Ja nyt varsinkin kun tiedän että ei osaa kännissä pitää itestään huolta. Kyselin kun viimeks soitti et onko syönyt sitten eilisen eväsleivän, eipä tietenkään ollut. Vannotin lopettaan juomisen ennen huomista, että tulee kotiin selvinpäin kun en jaksa kattoo sitä kännissä. Monesti sanotaan et känniläiset on ärsyttäviä. Miettikääs ihminen joka on kännissä ärsyttävä. Sit kertokaa se ärsyttävyys sadalla, niin ollaan lähellä sitä miten ärsyttävä mun mies on humalassa. Tai humalassa on ihan lupsakka mut heti kun menee kännin puolelle se on sellasta. Anteeks tää pieni avautuminen mutta hänen kännisoitot on ajaneet mua hulluksi. Jotenkin musta tuntuu ettei se pääse sinne keikalle. Mut se on sellaista, harmittaa toki toisen puolesta mut tietää kyllä että se on itseaiheutettu. 

Huomenna on varmasti parempi päivä. Tekisi mieli sulkea puhelin, appiukkokin sitä jo ehdotti mutta haluun kuulla miehestä sen verta et tiiän sen olevan elossa. Viime yöksi kyllä suljin kun en saanut nukkumisrauhaa. Varmaan kyllä suljen ensi yöksikin jos ei suostu esim. lopettaan juomista vaikka on luvannut. Mutta sitä kun on hankala mun kontrolloida täältä käsin niin joudun pyytään hänen kaverinsa apua jos ei itse suostukaan. Moni voi ehkä miettii et miksi mä jaksan tällasta, mm. mun äiti. Mun mies on selvinpäin lähes aina , ja selvinpäin on aivan ihana ihminen. Kiltti, rakastava, passaava, ymmärtäväinen, kärsivällinen, komea (erityismaininta koska kännissä sen silmät harittaa :D). Jotkut vaan muuttuu kännissä, ja sen takia mun mies ei juokaan niin usein kun olen aina niin sitä vastaan. 

Kyllä tää tästä kunhan sen pää selviää ja tulee kotiin. 

Kirjottelen huomenna sit lisää, nyt katson lisää täykkäreitä.



Lisäystä tälleen jälkikäteen: Olivat päässeet areenalle sisään mistä mä olen iloinen. Vaikka tuskin muistaa huomenna keikasta mitään. ;)

Rv 10 ja sikiövaihe

Papunen on nyt minivauva! Eli nyt yhdennellätoista viikolla alkaa sikiövaihe, ja enää ei puhuta vaun sivuillakaan alkiosta. Papunen on nyt 8 viikkoa vanha, ja koska kaikki sisäiset ja ulkoiset rakenteet on periaatteessa valmiita, on Papunen siirtynyt siis sikiövaiheeseen. Hän jatkaa kasvamista ja kehittymistä kuitenkin aina syntymiseen asti, ja tottakai siitäkin etiäpäin. Papusen sormet ja varpaat ovat selkiytyneet, käsivarret ja jalat ovat lähellä oikeata paikkaa. Käsivarret taipuvat kyynärpäästä ja ranteesta. Peukalokin erottuu jo muista sormista. Papusen käsivarret ovat jo niin pitkät, että ne yltävät koskettamaan toisiaan rintakehän yli. Aivoilla on oikea ja vasen aivopuolisko ja ne alkavat hivenen verran saamaan liikkeitäkin jo haltuun. Papusen munuaiset alkavat tuottaa virtsaa. Silmäluomet peittävät melkein jo silmät ja Papunen pystyy jo näkemään valoa, mutta ei räpyttelemään. Pieni nenänpää tulee myös näkyviin tällä viikolla. Papusen kitalaki muotoutuu ja ylähuuli on valmiiksi kehittynyt. Ensimmäinen kunnollinen ihokerros alkaa peittää Papusta ja luinen runko kehittyy asteittain rustosta luiksi. Sellaista tapahtuu mun kohdussa nyt Papuselle <3 

Pää-perämitta on arviolta 33-41 mm ja paino n. 2,5 - 4 g.

Mua on alkanut hirvittään jo se, kuinka paljon välitän Papusesta. Kaiken täytyy olla hyvin ultrassa tai sekoan varmaan lopullisesti. Yritän kokoajan ajatella positiivisesti että kyllä se on elossa, sillä on kaikki hyvin ja vilkuttaa varmaan ultrassa ja osoittaa nää tyhmät ajatuksen turhiksi. Mutta silti yllätän itseni pelkäämästä keskeytynyttä keskenmenoa mikä on suht harvinainen, tai ei ainakaan kovin yleinen. Mun oireet on aivan samanlaiset kuin ennenkin, ehkä jopa voimakkaammat joten selvästi HCG-tasot nousee koko ajan. Miksi siis pelätä. Ihan tyhmää.

Kaksi viikkoa ultraan. Kyllä se siitä. Mua on muutenkin ahdistanut tänään. Ihan älytöntä. Herättyäni labra-ajan takia aikaisin oli ihan hirveä olo. Yritin pakottaa itteni syömään mut sain alas ehkä 5 lusikallista vaan. Labrassa kävin antaan tosiaan seulanäytteet ja siinä oli pienverenkuva samassa. Ja tadaa, virtsanäyte olis pitäny olla, 4 h pidätyksel. Että ärsytti kun en eilen soittanut ja varmistanut. Nyt sit roudaan huomenna aamunäytteen sinne. Mut joo. Tämä yksinolo on alkanut ihan ok. Ekaksi itkeskelin mut sit se luojan kiitos meni ohitte. Sit otin päikkärit kun en nukkunu paljon yhtään viime yönä. Mies on soittanut jo kahdesti mut tokalla kerralla taustalla oli jo popitukset niin saa nähä missä hapessa soittaa seuraavan kerran. En kyllä jaksa kuunnella jos on humalassa. Mut sen näkee sitten. Pian on 12 viikkoa täynnä ja ultra ohitse, sitten ehkä voinkin jo nauttia olosta pikkuhiljaa.

Tässä kuva joka otettiin tänään 0:01 :D ja mun ihanat villalegginssit, stylet ennenkaikkea. :P

Huomenna lisää :)

En bättre dag

Kuten otsikko kertoo, on parempi päivä mielentilallisesti. Otsikoin tänään tarkoituksella ruotsiksi. Nyt varmaan ehkä voisi luulla et osaan ruotsia mut joo....ei en. Olen sukupolvi muutenkin mihin tämä osaaminen loppuu. Mummuni hoiti työssään vielä ollessa, ison yrityksen ruotsin puolen yhteyksiä eli voitte uskoa kun sanon että se ruotsin kieli sujui todella hyvin häneltä. Samoin mun äiti osaa ruotsia aivan törkeen hyvin. Mitähän mä osaan. Ööö laskee kahteentoista! Sit tietty normi nimen kertomisen ja kysymisen. Sit osaan sanoa rakastan sinua ruotsiksi. Ja sit se mille on tullut käyttöä täällä päin suomea; förlåt, jag talar inte svenska. Ainoastaan yksi suomenruotsalainen mulle on pahastunut tästä lauseesta ja ilmeisesti jos oikein elekielestä tulkitsin niin sanoi että hän puhuu ainoastaan ruotsia. Hän ilmeisesti hermostui siitä kun hän oli lapsensa kaa meidän varaamilla junapaikoilla ja heidän täytyi siirtyä. Selitin sen vielä englanniksikin vaikka olin varma että hän ymmärsi mitä yritin sanoa suomeksikin. En sitä ihan heti tajunnut mutta mies sanoi, puhuessani siitä että mielestäni tein oikein, on se kumma kun aikuiset ihmiset hermostuu siitä ettei saa istua muiden varaamilla paikoilla, että tämän naisen ilme muuttui melkein itkuiseksi. Sen jälkeen en puhunut yhtään mitään kylläkään kun en halua aiheuttaa pahaa mieltä kellekkään. Suurin osa suomenruotsalaisista joita olen tavannut osaavat puhua suomeakin erittäin sujuvasti, ja olen ollut siitä tosi kiitollinen. Ymmärrän kyllä että olisi ollut mun velvollisuus silloin peruskoulussa oppia se kieli, kävinhän tukiopetuksessakin, mut silti ei vaan tarttunu päähän se oppi. Taisi olla kutosia lähinnä kokeissa ja todistuksissa. Ja se harmittaa nyt jälkikäteen. Tiedän että se oppimattomuus johtui mun asenteesta. Silloin asuin vielä lähempänä itärajaa missä ei paljon suomenruotsalaisia näkynyt, lähinnä venakkoja. Ja jotenkin idioottimaisesti ajattelin, että asun siellä kuitenkin koko loppuelämän. Tosi fiksuu eikö? Ja sit olin silleen etten tee ruotsinkielellä mitään, yhtikäs mitään. Oli aika pitkälti sellainen asenne et; pakkoruotsi on perseestä. Kunpa voisin mennä takaisin koulun penkille oppimaan sen. Kaikki pakkokurssit olen päässyt läpi mut olisi kiva osata puhuakin sitä. Tai et ymmärtäs edes Haaparannan Ikean kassalla mitä mulle puhutaan, ilman et äiti joutuu suomentaan. :D

Tänään on ollut kyllä muuten sit hankala päivä. Ruoka ei maistunut koko päivänä ja oon pakottanu itseni syömään. En tykkää väkisin syömisestä mut sellasta se on. Ravintoa on Papusenkin saatava. Närästystä on ollut vähän väliä, ja huonoa oloa muuten. Vessassa juoksu senkun tihenee, kyllä se perhanan kohtu kasvaa kohisten, hyvä vaan. Tänään olen jo valmiiksi ollut ahdistunut yksinolosta, tiistai iltapäivästä alkaen, torstaihin. Tai ehkä huolestunut vain. Pitääkin olla tämmönen säälittävä, aikuinen muija joka ei tykkää nukkuu yksin, tai olla edes päiviä yksin. Mitä ihmettä tää raskaus on tehnyt mulle?!!? No toisaalta jos miettii sitä, et sit kun Papunen on täällä, en ikinä saa omaa aikaa. Että pitää yrittää nauttia nyt vielä kun voi. Ja nukkua vielä kun voi. 

Huomenna masukuva ja tilannekatsaus! ^u^

Syvä, syvä huokaus

Hiphei ja kirjoitusinto on tänään kadoksissa. Kaikki ärsyttää. Siis kirjaimellisesti kaikki. Esimerkkejä: facebook ryhmät,  kahvinkeitin keskellä tiskipöytää, sotku, kissan päätös jättää tarpeet peittämättä, nälkä, koiran malttamattomuus, anoppi, mies, mies, mies, mies. Tavallaan käy sääliksi tuota miestä kun mun hermot on niin kadoksissa. Eilen huomasin et mun ikenessä on haava. Mulla ei oo hajuukaan miten ikeneen tulee haava. Syvältä joka tapauksessa kun melkein ihan sama mitä syöt niin kirvelee. 

https://www.youtube.com/watch?v=Tl3euCXhpaQ

^toi kuvastaa tunnelmaa täällä aika hyvin.

Tänään ei siis huvita kirjottaa yhtään mistään muusta kuin siitä kun kaikki ärsyttää. Pahoittelut.

Huomiseen.

Prinssi vai prinsessa

Vaikka raskauteni on vielä hyvin alussa, olemme jo puhuneet siitä että otamme selvää sukupuolesta jos vain tuuri käy rakenneultrassa. Toki ne ovat aina veikkauksia mitä ultraajat antaa, eivätkä koskaan 100% varmuuden omaavia.

Näitä testejä sun muita löytyy aika paljolti netistä. Tässä nyt ensiksi niitä mitkä olen testannut.

Vaun kyselytesti

http://www.vau.fi/testit/Odotatko-tyttoa-vai-poikaa-Testi-paljastaa/

Tämän mukaan odotan suuremmalla todennäköisyydellä poikaa.

Kiinalainen syntymäkalenteri

http://www.vau.fi/raskaus/Poika-vai-tytto/Kiinalainen-syntymakalenteri/

Tämän mukaan meille olisi tulossa tyttö.

Sormustesti

Odottajan vatsan päällä tehtävällä sormustestillä testataan vauvan sukupuoli. Testin tekemiseen tarvitaan sormus ja yksi hius. Voit myös käyttää ohutta lankaa jos hiuksesi ovat lyhyet. Perimätieto ei yksiselitteisesti kerro tarvitseeko sormuksen olla vihkisormus. Olisi kuitenkin hyvä että testiin käytetään omaa sormusta ja hiusta. Testi menee näin: pujota sormus ensin hiukseen, laske se sitten vatsan päälle. Nosta sitten sormus hiuksen avulla ilmaan, ja riiputa sormusta raskaana olevan mahan päällä muutaman sentin korkeudella. Jos sormus alkaa tehdä vatsan päällä ympyräliikettä, tarkoittaa se tyttölasta. Jos taas sormus alkaa tehdä heiluriliikettä, tarkoittaa se poikalasta. Muista pitää kätesi mahdollisimman vakaana ettet vaikuta testin tulokseen.

Tämän mukaan meille tulee tyttölapsi.

Sitten testejä pari kappaletta joita en ole kokeillut ja luultavasti en kyllä kokeilekkaan. Kuulostavat sottaavilta.

Ruokasooda testi

Laita ruokalusikallinen ruokasoodaa kuppiin ja laita vähän virtsaa samaan kuppiin. Jos se sihisee tai kuplii, se viittaa poikaan. Jos ei tapahdu mitään, se viittaa tyttöön. Ilmeisesti kun odotat poikaa, on virtsa hapanta. Kun odotat tyttöä, virtsa on enemmän emäksinen.

Punakaalitesti

1. Silppua punakaali pieneksi silpuksi. 2. Lisää silppu kiehuvaan veteen. 3. Keitä kymmenen minuuttia. 

4. Ota keitinvesi talteen.

5. Kippoon aamupissaa ja toiseen samanverran punakaalin keitinvettä. 6. Kippaa ne sekaisin.

Jos väri on punainen/pinkki = poika.

Jos väri pysyy samana, tumman lilana tai muuttuu tumman siniseksi= tyttö

Jotenkin mua ei hirveesti huvittais sotkee virtsan kaa varsinkaan näissä pahoinvoinneissa mitä vielä on joten nyt toistaiseksi tällaiset on suuri nounou. Yöks.

Miehelle on kerran ennustettu kädestä toista tytärtä joten saapi nähä oliko vaan kuin mikä tahansa huru-ukko vai ihan taitava ennustaja. Mulla on tämä ainoa raskaus nostanut toivoa että voin oikeasti tulla raskaaksi ja haluan vielä toisenkin pirpanan tämän Papusen lisäksi. Jos siis massussa kaikki hyvin. Joten todellakin tahtoisin molemmat sukupuolet. Tästä raskaudesta mulla on vahva fiilis että tuolla asustelee typynen. Mutta sen näkee sitten viimeistään kai ensikesänä että kumpi siellä majoittaa itteesä. Monet ovat tuolla face-ryhmissä valitelleet potkujen kipeyttä mutta silti mä en malttaisi odottaa. Toivon tuntevani liikkeet aikaisin, heti kun ne on mahdollista. Se on yksilöllistä, mutta esimerkiksi mun äiti tunsi mun liikkeet suht aikaisin, jo viikolla 15 jos muistan oikein. Menisipä aika pian eteenpäin. Odotan reissua jo kotikonnuille, lähdemme 23.11 ja ollaan 27.11 asti. Aivan mahtavaa. Mutta vielä siihenkin on aikaa ihan kunnolla, yli viikko. Malttamattoman aika on pitkä. Onneksi siellä sujuu aika varmasti aivan liian nopeaa, koska seuraavalla viikolla on jo ultra. Jee! Mutta tää on tätä kun oon niin kamala hätähousu. 

Huomiseen. :) 

Käytöstavat kunniaan

Tänään mä tosiaan kiinnitin huomiota siihen miten joillekin käytöstavat voi olla hyvinkin vieras käsite. Olin kaupassa jonottamassa infoon että saisin hyvityksen kuitin virheestä. Mun edellä oli kaksi ihmistä. Huomasin että paikalle tuli vanhempi rouva ja hänen poikansa. Pojalla ulkonäöstä päätellen oli downin syndrooma. Sitä en tiedä liittyykö se mitenkään tähän mutta ajattelin kuitenkin mainita. Rouva päätti sitten etuilla mua mutta mä ajattelin antaa olla kun en tykkää minkäänlaisista konflikteista. Jonotus kesti toki oman aikansa mutta vaikka olen hätähousu, kyllä mä jaksan odottaa. Kassalla oli lisäksi hirveä kiire kun se oli normi kassaa vastapäätä, info siis. Kassakaan ei tätä etuilua huomannut kuin mun edellä olevan naisen kohdalla jota sitten palveltiinkin ennen tätä etuilijaa. Jonotin vuoroani silti erittäin rauhassa. Ei tässä varmaan muuten mitään mutta tämä etuilija-rouva tiputti avainnippunsa eikä sitä huomannut, niin mä sit avasin suuni ja sanoin: Hei rouva, teiltä tippui avainnippu. Sain vastaukseksi häneltä tuhahduksen. Niinkuin olisin tehnyt jotain väärin huomauttaessani. Kyllä mä toivoisin et mulle sanottaisiin jos tiputtaisin avaimet. Sitten hänen poikansa yritti vielä kiilata mun eteen mutta kassa sentään palveli mua eka. Oli kyllä hassu tilanne sinäänsä. Itselle kun sanat kiitos, ole hyvä yms. ovat hyvinkin tuttuja. Mies sitä aluksi aina ihmetteli miten jaksan aina olla niin kohtelias muita kohtaan. En tiedä itsekään tarkalleen missä vaiheessa musta kuoriutu tällanen hyvin käyttäytyvä kun yläasteella olin vielä aikamoinen rämäpää ja aiheutin äidille ja opettajille harmaita hiuksia. Kuitenkin se on vaan mun tyyli nyt olla kohtelias kun sellainen tilaisuus ilmenee. Lisäksi saatan hymyillä ihan tuntemattomille. Enkös olekkin outo? Loppu kauppareissusta olikin ihan kiva, kissanruokahyllyllä oli vanhempi pariskunta joka pohti sitä että mitä ruokaa he ostaisivat että varmasti kelpaa. Tottakai mä sit rohkenin neuvomaan että mikä meillä menee viides minuutis alas, kannattaa kokeilla. He kiittivät! Musta oli hyötyä tuntemattomalle ja mulle tuli siitä hyvä mieli itselle, ajatella. 

Tänään heräsin ennen yhtä, vähän yli kahdentoista. Söin eilen ostettua ciabattaa aamupalaksi, kaipasin kyllä puuroa mut rohmusin eilen hillon loppuun niin en olevinaan voinut syödä sitä :D. Välipalaksi vedin muutaman hapankorpun. Kaupasta tarttui mukaan makaronisalaatin aineksia. Tein vain puolikkaan reseptistäni ja melkein söin kaiken. Ruokahalu on siis vieläkin ennallaan. Kuin ihminen voi syödä näin paljon. Nyt olenkin sit mässäillyt kaks jäätelöö ja eilistä kakkua. Tänään pysähdyin muistelemaan et mitä kaikkee niihin labroihin kuului. Sen tiedän et siellä oottaa seerumikokeet, eli yhdistelmäseulan labrat. Maanantaina mun on pakko soittaa labraan että oliko siellä joitain muitakin kokeita koska en muista miksi mulle oltais annettu pissakokeen kotipakkaus. Että pitääkö sellanenki toimittaa. En vaan muista. Olisiko mulla nyt se paljon kiistelty bregnancybrain-oireyhtymä päällä hah. 

Eilen illalla luulin olevani sekoamispisteessä. Etsin Täydellisten naisten tuottariboxeja. Löysin ne keittiön askartelukaapista. Otin ykköstuottarin pois kaapista, laskin sen johonkin. Sit rupesin kattoon että montako mulla on niitä kerättynä. Sillä aikaa se ykköstuottari hävisi mun muistista ja silmistä. Sen muistin et mies oli silloin samaan aikaan keittiössä kun löysin sen. Häneltä sitten kyselin että näitkö sä mihin mä laitoin sen. Hänkään ei muistanut. Naureskeli vaan et miten mä voin hukkaa mitään noin nopeeta, ei hänkään oo noin nopea. Mä katsoin kaikkialta! Jopa mikron sisältä ja jääkaapista. Ei vaan löytynyt. Ehdin jo hätääntyä et nytkö mä sekoan kun olis lapsikin tulossa, tuleeko musta dementikko vielä ennen sen syntymää. Sitten mies rupesi miettiin et ei kai hän siihen koskenut. Oli varma että ei ollut koskenut mutta kävi silti kattoon huoneesta jossa pelaa ja sieltähän se löytyi!! Eli siis siinä samalla kun olin kattomas muita tuottareita, hän oli käynyt hakemassa itselleen kahvia ja jostain syystä tämä dvdboxi oli tarttunut hänen käteensä. Mä nauroin kyllä siis niin paljon, varsinkin sen takia kun toinen nauro mulle sitä kun hukkasin jotain nopeempaa kuin hän ikinä. :D 

Huomiseen! :)

Neljäsosa sadasta

Tänään mä täytin vuosia, 25 vuotta tuli mittariin. Ehdottomasti tänä vuonna synttärini ovat iloisimmat, kasvaahan paras lahja ikinä kohdussa. Sain eilen jo postissa ihanan muumi-kortin mummulta ja papalta. Aivan ihana. Jotenkin nyt tykästynyt kaikkiin muumikuoseihin enemmän. Kai musta on tulossa pehmo. Ehkä se on osa tätä raskautta että tykästyy enemmän lapsen-mielisiin kuoseihin. Meillä näkyy pääasiassa kuitenkin jenkkikuosia verhoissa ja pääkalloa lakanoissa. Ja vaatteissa. 

Eilisestä sisuuntuneena pistin herätyskellon soimaan. Söin taas puuroa heti aamusta järkky-isolla hillosilmällä.

Koska kahvi oli loppu niin oli aika pakko lähtee kauppaan nopsaa aamupalan syönnin jälkeen. Vähän sorruin turhuuksiin ja meikkasin kauppaan tavallista enempi. Tein vähän sillain vahvemmankin siitä meikistä mitä yleensä. Kaupasta ostettiin voicroissantteja, ciabatta ja miehelle kanakebab-tasku, meikinpoistopyyhkeitä. Mieliteko iski sitten kassalle mennessä kun jono oli snack-hyllyn edessä. Kävin nopsaan hakeen sellasen partysnack-pakkauksen. Pakko oli kyllä kotona vielä tarkistaa et oliko unikon siemenet rajoituksien listalla. Sit siirryttiin toiseen kauppaan mistä tarttui mukaan tortilla-aineksia, hemmotteluruoat kissalle (sheba) ja koiralle (cesar) ja meidän skoolausjuomat, muumilimpparitölkit :D. Ollaan molemmat muumilimu-faneja, se on ihan törkeen hyvää. 

Mulle iski nälkä kotimatkalla jo ja kun kotiin tultiin niin oli pakko ruveta tortilloja tekeen samantien. Miehen vastuulle jäi jauhelihan paisto, mä tein muut. Mun mies on sellanen selfie-junkie kyllä että oksat pois. Oli kääriny sätkän ennen kuin muisti et ainii se jauhelihakin piti paistaa. Tuli sit rööki huulessa paistaan sitä ja en edes ekaks tajunnu sitä. Tajusin sit vasta siinä vaiheessa kun tyyppi poseeraa kameran edessä koska haluaa ottaa kuvan kun näyttää vähän samalta kun joku kummelityyppi. Tai ne jotkut kokit siitä, en mä tiedä kun en oo kattonu. Taisin vähän korottaa ääntä et lopeta se pelleily nyt ja antoikin sit olla. Pilasin vissiin sit vuoden selfien tai jotai. Sellasta se on kun mä opettelen olemaan natsimutsi. Mies söi vaan yhden tortillan, mä vedin kolme. Mun tortillaan tulee yleensä jauhelihaa, juustoraastetta, dippii, salaattia, kurkkuu, paprikaa ja tomaattia.

Mä olen päivä päivältä enemmän vakuuttunut siitä et musta tulee viel läski tän raskauden aikana. Mut en mä syökään enemmän kuin napa vetää, tunnistan kyllä kun oon täynnä. Tää on vaan niin erilaista kuin ennen. Ennen en oikeen tunnistanut edes nälkää ennen kuin oli aivan kamala nälkä. Olin sillain huono syömään aamupaloja sun muita. Nyt tää nälkä iskee varmaan parin tunnin välein paitsi jos syön itteni ähkyyn niin sit saan olla ehkä neljä tuntii syömättä eikä tuu nälkä. Mutta sit tarvii olla makuuasennos hetken että pystyy taas liikkuun hah. Otin tosiaan pienen ruokalevon, tai no luin vauva-lehtee. Sit kävin koristeleen kakun. Tein tosiaan kaksi pohjaa, jotka leikkasin kahteen osaan. Leikkuu sujui suht hyvin, paremmin kuin yleensä. Täytteeksi tuli ekaan kerrokseen päärynäsosetta ja vaniljarahkaa. Tokaan kerrokseen banaania ja vaniljarahkaa, sit kolmanteen päärynä-mangososetta ja vaniljarahkaa. Kostutin hedelmämehulla. 

Päälle pistin sitten vähän freesimpää kermavaahdon ja maitorahkan sekoitusta. Sit koristeeksi mandariinilohkoja ja aurinkoströsseliä. 

Meidän ruokavalio on ehkä vähän parantunut nyt mun raskauden myötä, tai ainakin ruokailutottumukset. Tullut tehtyy aina se lämmin ruoka vaikka ennen saattoi olla just sitä että nooh syödään jotain, vaikka leipää. Mun lemppariruokia on nyt tehty vähän enempi. Esim. maanantaina tehtiin muusia ja lihapullia. Mun ehdotonta herkkua, nam nam. Syön aina puolukkahillon kaa, se on ollu lapsuudesta asti mukana tietyissä ruuissa.

Pahoittelut kuvien laadun vaihtelusta muuten tähän väliin. Eilen syötiin ite tehdyt subwayt, elikkä köyhien subwayt :D

Ostettiin patongit, tai sellaset pitkät sämpylät. Sinne sisään naudanpaistiviipaleita, juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua ja paprikaa. Oli aika hyvää vaikka teinkin ne kiireessä.

Tämmönen ruokajuttu tällä kertaa, enköhän mä näitä jatkossakin tee kun on niin kivaa kun on jokin syy kuvata. Valmistumisen jälkeen mulla meni pitkään ennen kuin innostuin uudestaan kuvaamaan oma-aloitteisesti ja omaksi huvikseni. Joskus koulu vie harrastus-innon niin oudolta kun se saattaakin kuulostaa.

Huomiseen.  ^u^