Asuntopulmia

Me asutaan aika naftissa asunnossa tällä hetkellä. Edellinen asunto jossa asuin oli 65 neliötä. Tämä asunto on 58 neliöö. Molemmat ovat olleen kaksioita mutta tässä on nyt muitakin tekijöitä jotka tekee tästä ihan hirveän ahtaan. Ensinnäkin mun miehellä on joku vimma siihen että hänen tyttärellään pitää olla oma huone. Vaikka hänen tytär ei käy täällä nykyään paljon koskaan, nytkin oli täällä vain sen takia kun oli isäinpäivä ja luvattiin uusi peli. Viime aikoina viihtynyt kavereidensa seurassa ja se on hyvin ymmärrettävää. Mun ongelma tulee siinä kun olen tottunut että on erillinen makkari missä nukutaan. Mutta nyt se makkari on miehen tyttärellä. Me itse nukutaan olohuoneessa, onneksi tämä on leveä huone. En vaan yhtään tykkää siitä ettei ole omaa rauhaa nukkumiselle vaan täällä on tosiaan kaikki muutkin kamppeet mikä tekee tästä huoneesta levottoman  ympäristön nukkumiselle. Muutenkin meillä on aivan hirvittävästi liikaa huonekaluja ynnä muuta tavaraa mistä pitäisi päästä eroon. Aaaaaargh. Muutenkin vihaan tavaranpaljoutta. Jonkin verran toki saa olla, silleen kodikkaasti. Mutta en tykkää siitä täällä on näin paljon tätä ylinmääräistä krääsää joka vain kerää pölyä. Ei perse. 

Tarvitsemme siis uuden kämpän, kolmion. Tai sitten miehen tyttären tavarat heivataan pois tuolta makkarista ja meidän kamppeet roudataan sinne. En kyllä ole varma mahtuuko sinne miten hyvin mutta se on sitten sen hetken ongelma. Meidän sänky on aika iso. Ja pinnasänky pitäisi vielä mahtua. Eteinen on todella todella kapea ja siellä on kämpän omistajien jättämä RIKKINÄINEN liukuovinen kaappi mikä kans ajaa mua hulluksi. Sen haluan pois ja naulakon tilalle. En tiedä miten vaunut tulee ikinä sinne mahtumaan. Saan päänsärkyä pelkästä ajattelusta. Joten toivon niin paljon että uuden kämpän hankinta onnistuu jollain tapaa. En vaan ymmärrä miten kolmion vuokrat voi täällä päin hypätä melkein tonniin, mutta onneksi Kelaa tukee tätä ihmisten lisääntymistä suomessa ja nostaa esim. asuntotukea lasten mukaan. 

Miestä on nyt ärsyttänyt se että ajattelen tulevaisuutta kun on ite sellanen tyyppi joka elää hetkessä. Kyllä muakin ärsyttää moni sen tapa, ei siinä. Kyllä se mut tuntee, tietää miten mä kuitenkin ajattelen sitä et miten kaikki järjestyy. En niinkään murehdi mutta teen suunnitelmia. Tämän hetken suunnitelma mulla on työkkärissä pyytää tukevaa työtoimintaa, edes nettikurssia et saan aktiivilisän. Oon ihan kypsä tähän kotona kököttämiseen. Neulonut olen nyt että olisi edes jotain tekemistä. Lisäksi olen mietiskellyt sitä voiko pienen tatskan ottaa keväällä, onko akryylimaalit vaarallisia, uskallanko lakata kynnet. Joo hölmöä, ja joidenkin mielestä jopa hysteeristä mut aivan sama. Pakko nekin guuglailla ja toivoa että joku fiksumpi on jo vastannut näihin. 

Huomenna viikkopäivitys! :)