Tänään mä täytin vuosia, 25 vuotta tuli mittariin. Ehdottomasti tänä vuonna synttärini ovat iloisimmat, kasvaahan paras lahja ikinä kohdussa. Sain eilen jo postissa ihanan muumi-kortin mummulta ja papalta. Aivan ihana. Jotenkin nyt tykästynyt kaikkiin muumikuoseihin enemmän. Kai musta on tulossa pehmo. Ehkä se on osa tätä raskautta että tykästyy enemmän lapsen-mielisiin kuoseihin. Meillä näkyy pääasiassa kuitenkin jenkkikuosia verhoissa ja pääkalloa lakanoissa. Ja vaatteissa.
Eilisestä sisuuntuneena pistin herätyskellon soimaan. Söin taas puuroa heti aamusta järkky-isolla hillosilmällä.
Koska kahvi oli loppu niin oli aika pakko lähtee kauppaan nopsaa aamupalan syönnin jälkeen. Vähän sorruin turhuuksiin ja meikkasin kauppaan tavallista enempi. Tein vähän sillain vahvemmankin siitä meikistä mitä yleensä. Kaupasta ostettiin voicroissantteja, ciabatta ja miehelle kanakebab-tasku, meikinpoistopyyhkeitä. Mieliteko iski sitten kassalle mennessä kun jono oli snack-hyllyn edessä. Kävin nopsaan hakeen sellasen partysnack-pakkauksen. Pakko oli kyllä kotona vielä tarkistaa et oliko unikon siemenet rajoituksien listalla. Sit siirryttiin toiseen kauppaan mistä tarttui mukaan tortilla-aineksia, hemmotteluruoat kissalle (sheba) ja koiralle (cesar) ja meidän skoolausjuomat, muumilimpparitölkit :D. Ollaan molemmat muumilimu-faneja, se on ihan törkeen hyvää.
Mulle iski nälkä kotimatkalla jo ja kun kotiin tultiin niin oli pakko ruveta tortilloja tekeen samantien. Miehen vastuulle jäi jauhelihan paisto, mä tein muut. Mun mies on sellanen selfie-junkie kyllä että oksat pois. Oli kääriny sätkän ennen kuin muisti et ainii se jauhelihakin piti paistaa. Tuli sit rööki huulessa paistaan sitä ja en edes ekaks tajunnu sitä. Tajusin sit vasta siinä vaiheessa kun tyyppi poseeraa kameran edessä koska haluaa ottaa kuvan kun näyttää vähän samalta kun joku kummelityyppi. Tai ne jotkut kokit siitä, en mä tiedä kun en oo kattonu. Taisin vähän korottaa ääntä et lopeta se pelleily nyt ja antoikin sit olla. Pilasin vissiin sit vuoden selfien tai jotai. Sellasta se on kun mä opettelen olemaan natsimutsi. Mies söi vaan yhden tortillan, mä vedin kolme. Mun tortillaan tulee yleensä jauhelihaa, juustoraastetta, dippii, salaattia, kurkkuu, paprikaa ja tomaattia.
Mä olen päivä päivältä enemmän vakuuttunut siitä et musta tulee viel läski tän raskauden aikana. Mut en mä syökään enemmän kuin napa vetää, tunnistan kyllä kun oon täynnä. Tää on vaan niin erilaista kuin ennen. Ennen en oikeen tunnistanut edes nälkää ennen kuin oli aivan kamala nälkä. Olin sillain huono syömään aamupaloja sun muita. Nyt tää nälkä iskee varmaan parin tunnin välein paitsi jos syön itteni ähkyyn niin sit saan olla ehkä neljä tuntii syömättä eikä tuu nälkä. Mutta sit tarvii olla makuuasennos hetken että pystyy taas liikkuun hah. Otin tosiaan pienen ruokalevon, tai no luin vauva-lehtee. Sit kävin koristeleen kakun. Tein tosiaan kaksi pohjaa, jotka leikkasin kahteen osaan. Leikkuu sujui suht hyvin, paremmin kuin yleensä. Täytteeksi tuli ekaan kerrokseen päärynäsosetta ja vaniljarahkaa. Tokaan kerrokseen banaania ja vaniljarahkaa, sit kolmanteen päärynä-mangososetta ja vaniljarahkaa. Kostutin hedelmämehulla.
Päälle pistin sitten vähän freesimpää kermavaahdon ja maitorahkan sekoitusta. Sit koristeeksi mandariinilohkoja ja aurinkoströsseliä.
Meidän ruokavalio on ehkä vähän parantunut nyt mun raskauden myötä, tai ainakin ruokailutottumukset. Tullut tehtyy aina se lämmin ruoka vaikka ennen saattoi olla just sitä että nooh syödään jotain, vaikka leipää. Mun lemppariruokia on nyt tehty vähän enempi. Esim. maanantaina tehtiin muusia ja lihapullia. Mun ehdotonta herkkua, nam nam. Syön aina puolukkahillon kaa, se on ollu lapsuudesta asti mukana tietyissä ruuissa.
Pahoittelut kuvien laadun vaihtelusta muuten tähän väliin. Eilen syötiin ite tehdyt subwayt, elikkä köyhien subwayt :D
Ostettiin patongit, tai sellaset pitkät sämpylät. Sinne sisään naudanpaistiviipaleita, juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua ja paprikaa. Oli aika hyvää vaikka teinkin ne kiireessä.
Tämmönen ruokajuttu tällä kertaa, enköhän mä näitä jatkossakin tee kun on niin kivaa kun on jokin syy kuvata. Valmistumisen jälkeen mulla meni pitkään ennen kuin innostuin uudestaan kuvaamaan oma-aloitteisesti ja omaksi huvikseni. Joskus koulu vie harrastus-innon niin oudolta kun se saattaakin kuulostaa.
Huomiseen. ^u^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti