Tänään mä tosiaan kiinnitin huomiota siihen miten joillekin käytöstavat voi olla hyvinkin vieras käsite. Olin kaupassa jonottamassa infoon että saisin hyvityksen kuitin virheestä. Mun edellä oli kaksi ihmistä. Huomasin että paikalle tuli vanhempi rouva ja hänen poikansa. Pojalla ulkonäöstä päätellen oli downin syndrooma. Sitä en tiedä liittyykö se mitenkään tähän mutta ajattelin kuitenkin mainita. Rouva päätti sitten etuilla mua mutta mä ajattelin antaa olla kun en tykkää minkäänlaisista konflikteista. Jonotus kesti toki oman aikansa mutta vaikka olen hätähousu, kyllä mä jaksan odottaa. Kassalla oli lisäksi hirveä kiire kun se oli normi kassaa vastapäätä, info siis. Kassakaan ei tätä etuilua huomannut kuin mun edellä olevan naisen kohdalla jota sitten palveltiinkin ennen tätä etuilijaa. Jonotin vuoroani silti erittäin rauhassa. Ei tässä varmaan muuten mitään mutta tämä etuilija-rouva tiputti avainnippunsa eikä sitä huomannut, niin mä sit avasin suuni ja sanoin: Hei rouva, teiltä tippui avainnippu. Sain vastaukseksi häneltä tuhahduksen. Niinkuin olisin tehnyt jotain väärin huomauttaessani. Kyllä mä toivoisin et mulle sanottaisiin jos tiputtaisin avaimet. Sitten hänen poikansa yritti vielä kiilata mun eteen mutta kassa sentään palveli mua eka. Oli kyllä hassu tilanne sinäänsä. Itselle kun sanat kiitos, ole hyvä yms. ovat hyvinkin tuttuja. Mies sitä aluksi aina ihmetteli miten jaksan aina olla niin kohtelias muita kohtaan. En tiedä itsekään tarkalleen missä vaiheessa musta kuoriutu tällanen hyvin käyttäytyvä kun yläasteella olin vielä aikamoinen rämäpää ja aiheutin äidille ja opettajille harmaita hiuksia. Kuitenkin se on vaan mun tyyli nyt olla kohtelias kun sellainen tilaisuus ilmenee. Lisäksi saatan hymyillä ihan tuntemattomille. Enkös olekkin outo? Loppu kauppareissusta olikin ihan kiva, kissanruokahyllyllä oli vanhempi pariskunta joka pohti sitä että mitä ruokaa he ostaisivat että varmasti kelpaa. Tottakai mä sit rohkenin neuvomaan että mikä meillä menee viides minuutis alas, kannattaa kokeilla. He kiittivät! Musta oli hyötyä tuntemattomalle ja mulle tuli siitä hyvä mieli itselle, ajatella.
Tänään heräsin ennen yhtä, vähän yli kahdentoista. Söin eilen ostettua ciabattaa aamupalaksi, kaipasin kyllä puuroa mut rohmusin eilen hillon loppuun niin en olevinaan voinut syödä sitä :D. Välipalaksi vedin muutaman hapankorpun. Kaupasta tarttui mukaan makaronisalaatin aineksia. Tein vain puolikkaan reseptistäni ja melkein söin kaiken. Ruokahalu on siis vieläkin ennallaan. Kuin ihminen voi syödä näin paljon. Nyt olenkin sit mässäillyt kaks jäätelöö ja eilistä kakkua. Tänään pysähdyin muistelemaan et mitä kaikkee niihin labroihin kuului. Sen tiedän et siellä oottaa seerumikokeet, eli yhdistelmäseulan labrat. Maanantaina mun on pakko soittaa labraan että oliko siellä joitain muitakin kokeita koska en muista miksi mulle oltais annettu pissakokeen kotipakkaus. Että pitääkö sellanenki toimittaa. En vaan muista. Olisiko mulla nyt se paljon kiistelty bregnancybrain-oireyhtymä päällä hah.
Eilen illalla luulin olevani sekoamispisteessä. Etsin Täydellisten naisten tuottariboxeja. Löysin ne keittiön askartelukaapista. Otin ykköstuottarin pois kaapista, laskin sen johonkin. Sit rupesin kattoon että montako mulla on niitä kerättynä. Sillä aikaa se ykköstuottari hävisi mun muistista ja silmistä. Sen muistin et mies oli silloin samaan aikaan keittiössä kun löysin sen. Häneltä sitten kyselin että näitkö sä mihin mä laitoin sen. Hänkään ei muistanut. Naureskeli vaan et miten mä voin hukkaa mitään noin nopeeta, ei hänkään oo noin nopea. Mä katsoin kaikkialta! Jopa mikron sisältä ja jääkaapista. Ei vaan löytynyt. Ehdin jo hätääntyä et nytkö mä sekoan kun olis lapsikin tulossa, tuleeko musta dementikko vielä ennen sen syntymää. Sitten mies rupesi miettiin et ei kai hän siihen koskenut. Oli varma että ei ollut koskenut mutta kävi silti kattoon huoneesta jossa pelaa ja sieltähän se löytyi!! Eli siis siinä samalla kun olin kattomas muita tuottareita, hän oli käynyt hakemassa itselleen kahvia ja jostain syystä tämä dvdboxi oli tarttunut hänen käteensä. Mä nauroin kyllä siis niin paljon, varsinkin sen takia kun toinen nauro mulle sitä kun hukkasin jotain nopeempaa kuin hän ikinä. :D
Huomiseen! :)
Voi teitä 😂
VastaaPoista