Rakas pirupentu

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja Rimpula reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään. Kallossa on aukileita, jotta pää pystyy mukautumaan synnytyskanavaan. Pää voi näyttää hieman oudolta heti synnytyksen jälkeen, mutta se palaa oikeaan muotoonsa nopeasti. 

Odotukseni-sovellus:

Raskauden viimeisten viikkojen aikana vauva tökkii mahaasi lähinnä kyynärpäillään ja polvillaan. Saatat joskus tuntea vauvan liikkeet kolmessa kohtaa yhtä aikaa! Vauva rauhoittuu heti, kun hän pääsee rinnallesi syntymän jälkeen. Tämä johtuu ihosi lämmöstä ja sydämesi sykkeestä, johon vauva on tottunut kohdussa. 

Jotahhii mittoja:

Koko pituus: n. 48 cm

Pää-perämitta: n. 38 cm

Paino: n. 3200 g

Mä olen niin helvetin valmis synnärille. En jaksa enää. Vaan ei se auta ku purra hammasta. Tällä hetkellä tosi inhottava olo, paljon kipuja. Alavatsakipua, nivuskipua, häntäluussa karmea paine, hermosäväreitä pitkin oikeaa jalkaa. Selkäkipua ja lonkkakipua. Minkäpä teet kun et voi pakottaa toista syntyyn! Hän on siellä viiden tähden hotellissa jossa ruokakin tarjoillaan suoraan verenkiertoon. Ainoa miinus tuolla kohdussa taitaapi olla se tilanahtaus. Vaan ei se tätä jätkää hirveesti estä polskimasta. Mun rakas paskapää. Rikkois edes kalvot riehuessaan. Tiedän että turhautuminen paistaa tästä tekstistä läpi aivan täysiä. Ehkä huomenna on parempi päivä, ehkä ei. Eilen toivoin että tämä olisi parempi päivä mutta tämä olikin hankalampi. Ei tässä kai enää kauaa mene kun tämä loppuu ja yritän nauttia tuosta kumpareesta ja toisen liikkeistä vaikka ne viiltääkin ikävästi. Tämä ei kuitenkaan välttämättä toiste onnistu. Mutta voin sanoa että odotan niitä hetkiä kun voin ottaa kipulääkettä, miettimättä voiko sitä ottaa. Sitä kun voin syödä miettimättä että onko nyt joku riski saada joku toksoplasmoosi tmv. Odotan myös hieman pinnallisena ihmisenä sitä kun voin pukea mitä ikinä huvittaa! Tänäänkin turhauduin kun mikään ei näyttänyt hyvältä päällä. Kivuista huolimatta ollut ihan kivaa tänään, aamulla otin aurinkoa. Käytiin onkimassa kunhan ensin etsittiin matoja lusikoiden avulla. Käytiin välissä kotona syömässä ja sit lähettiin vielä piknikille. Jonkin sortin kuvatuskin saatiin aikaseksi. 

rv 38+0

Olen totaalisen väsynyt. Mä todella toivon että huomenna on vähemmän kipuja. Se jää nähtäväksi. Hirvee avautuminen. Katotaas jos mä saisin tällä viikolla jonkun positiivisemman postauksen aikaseksi! 

Kauan odotettu synnytystapa-arvio

Mä nyt läväytän ihan ekaks tiskiin hyvät uutiset elikkäs mahtuu syntymään alakautta ongelmitta. Mun lantio kuulemma näyttää sirommalta kuin on. Hyvä niin. 

Muuten ei ollutkaan niin kivaa. Ihan hölmöähän se on että mä näillä mun muutamilla tosi kivulialla supistuksilla toivoin että olis paikat olis edes pehmenneet. Eipä ollut, ei niin mitään edistystä. Ja jonkin sortin tulehduskin mulla kuulemma on. Yritin kysellä tarkemmin mutta en oikein saanut vastausta siihen että mikä tulehdus. Virtsa oli kuitenkin puhdas niin virtsatieinfektio se ei ainakaan ollut. Lisäksi lääkäri sanoi että vauva on vielä korkealla, mitä taas en usko koska hän ei edes kokeillut pään lokaatiota, paineli vain että missä tuntuu minimiehen peppendaarus ja jalat. Väläytteli poikkitilaakin vaikka neuvolakäynneillä on joka kerta ollut selkeä raivotarjonta. Myönsi kuitenkin että neukku on oikeassa asennosta, että hänenkin näppeihin tuntu olevan selkä oikealla ja jalat vasemmalla. Sitten kun halusin tietää painoarvion niin sain vastauksen: On siro vauva kun sun sf-mitta vastaa rv31. Mä teenkin tolla tiedolla paljon. En silti aio rynnätä ostaan ykkösvaippoja, mies voi sitten hakee jos on oikeasti pieni poika. Eniten mua toki ärsytti se kun toitotti moneen otteeseen että ei tämä ole täältä tulossa ihan äkkiä. Ja toiseks eniten se kun en saanut kunnollisia ohjeita siihen miten toimia, jos käy sellainen ihme että vedet menee. Tai sain, voin lähteä sairaalaan normaalisti mutta mun täytyy olla makuuasennossa. Että mitteekä? En mä mitenkään voi olla makuuasennossa matkaa sairaalaan, ellen lähde paareilla. Mun on pakko ainakin mennä portaat alas ja kävellä synnärille. Jos napanuora luiskahtaa siinä vaiheessa niin minkä mä voin asialle? No jos tämmönen ihme käy niin kysynpä synnäriltä sitten ohjeet että mitä tehdä. Mä itse haaveilen rauhallisesta lähdöstä synnärille. 

Kieltämättä lääkärin puheista tuli sellainen olo että joudun kittuuttaan yliajallakin vielä kun jaksoi jauhaa sitä ettei ole tulossa. Kaippa mä sit viim. 28.6 pääsen tositoimiin. Oon ollu koko päivän itkuinen, itkin ekaa kertaa jo neuvolan aulassa pettymystä tilanteeseen. Sitten itkin sitä kun antibiootti on kallein mahdollinen eikä mulla ollut siihen varaa laittaa, vaan jouduin soittaan äidille. Sitten itkin sitä kun se ei kerryyttänyt omavastuuta ollenkaan. Ja myöhemmin sitä kun mies halusi eri kauppaan kuin minä ja jouduttiin käveleen eestaas vaikka mun selkään sattui. Joten, tästä voisi kuvitella että mä en meinaa enää jaksaa tätä raskautta. Pakko silti yrittää pysytellä hyvällä tuulella vaikka onkin nyt astetta vaikeampaa. Sain tänään kuitenkin siivottua tätä kämppää aika hyvin, kivuista huolimatta joten jotain hyvääkin olen tänään saanut aikaan. 

Neukku oli mahtava ennen lääkäriä, ja lohdutteli painonnousunkin suhteen ettei se näy musta yhtään. Mulla meni nyt se 20 kg rikki. Eli ennen raskautta painoin 47 kg ja nyt painan 67 kg. Ei sillee läski olo tahi mittään. Saakeli että sekin ottaa päähän. Mutta jos se tästä. Verenpaineet oli nyt ihan hyvät, kahteen kertaan tosin otettiin jälleen. Mutta tässä teille mittauksia.

RR: 112/84 (114/74)

Paino: 67 kg (64 kg)

Muutos per viikko: +1166 g (+490)

Sf-mitta: 31 (29,5)

Sykkeet kuunneltiin mutta ei merkattu näköjään ylös. Sf-mittakin mun piti tihrustaa käyrästä. Hieno lääkäri. Onneksi sain seuraavan neuvola-ajan jo ensi keskiviikolle, ja voin neukulta kysellä tarkempia tietoja ja jos se lääkäri olis mun tietoihin tarkemmin kirjannut juttuja kuin kerto mulle tai kirjasi korttiin. Oon aika tajuttoman väsynyt nyt mutta tekisi mieli kattoa joku leffa että saisi ajatukset muualle. En halua kokoajan miettiä että ollaanko juhannuksenakin vielä yhtenä kappaleena. Tuun muutoin vielä hulluksi itteni kans. 

Valmis rakkauspakkaus

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 35 viikkoa vanha. Nyt hänen kehityksessä tapahtuu lähinnä hienosäätöä. Rimpula jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei enää pidetä ennenaikaisena, jos hän syntyy tämän viikon alun jälkeen. Viimeiset viikot Rimpula kasvaa hitaammin, pojat hieman nopeammin kuin tytöt. Kinakerros on häviämässä, mutta osa siitä jää vauvan iholle ja auttaa synnytyksessä: öljymäinen voidekerros helpottaa vauvan kulkua synnytyskanavan läpi. 

Odotukseni-sovellus:

Tästä viikosta lähtien vauvasi on täysiaikainen. Suomessa syntyvät vauvat painavat keskimäärin 3,5 kiloa ja ovat noin 50 senttimetriä pitkiä. Lanugo eli vauvan kehoa peittänyt hento karvoitus on nyt miltei täysin hävinnyt. Istukan läpi virtaa joka minuutti kymmenisen litraa verta, joka on täynnä ravintoa ja happea. 

Mittoja:

Koko pituus: n. 46 cm

Pää-perämitta n. 33 cm

Paino: n. 2950 g

Nyt mä voisin jopa sanoa että poika on rauhoittunut. Ei riehu enää samalla tavalla kuin esim. viikko sitten. Liikahtelee aika laiskasti välillä, hän on kai vihdoin tajunnut että sitä tilaa ei enää ole. Supistelee aina välillä mutta en usko että ovat tarpeeksi kivuliaita avatakseen, ehkä toivon mukaan pehmittäneet kohdunkaulaa edes. Tää hinku päästä synnyttämään on nyt kymmenkertainen. Hitsi vie.

Itsestäni tai omasta olosta sen verta että kivuliasta ja ahdasta. Ahdasta lantiossa ja poika onkin vähän laskeutunut. Saa nähdä onko kiinnittynyt, siitä en ole varma. Tiedän vain että painetta on tullut lisää ja sukkapuikkomaisia kipuja ja nivuset huutaa hoosiannaa. Perjantaina selviää varmasti moni asia. Yöt ovat levottomampia ja olen nähnyt omituisia unia. Mm. viime yönä näin aivan kamalaa unta että poika oli päättänyt kääntyä viime hetkellä perätilaan ja hädissäni yritin ITSE häntä kääntää. Ja olen monta kertaa nähnyt unta että olen pakkaamassa sairaalakassia. Josta puheenollen, en ole pakannut. Kotiutumisvaatteet on sentäs osittain katsottu. En ole hirveästi sen sisältöäkään pohtinut. Ehkä pitäisi kun on kerta hinku päästä synnyttämäänkin. Ristiriitainen nainen taidan olla. 

Mutta yhden urakan olen sentäs aloittanut. Nimittäin pojan pyykkien pesun. Oli jo aikakin ehkä. Tässä vähän kuvia sen prosessin aloituksesta. Nyt kuivumassa roikkuu harsot ja pikkupyyhkeet. Tottakai mä innostuin ekalla pesukerralla vähän liikaa ja tuli todettua ettei kuivaustila riitä.

Lauantaina oli kiva päivä, käytiin vähän grillailemassa ruokaa taas kalliolla. Tällä kertaa vähän kasvistakin mukana. Ja mulle iski mieliteko saada aurajuustoa. 

Tänään alkoi operaatio Rimpulan häätö yksiöstään. Kävin yksin kaupassa vähän taaempana Kaarinaa ja sitten me käytiin rannalla koiran kanssa jonne on kans matkaa. Matkalla löysin tuomia! Ne tuoksui taivaalliselle. Ja siellä pääsi koiruus uimaan kunnolla ekaa kertaa tälle kesää, toivottavasti ei vikaa. Me otettiin myös kuvia paljon ja toivon mukaan nää on mun vikat viralliset massukuvat. Tiedän, olen hoppuhousu.

Se jää nähtäväksi! Tuon kävelemisen lisäksi mä tein myös kymmenen kyykkyä. Supistuksia on tullut nyt kirjoittelun aikana taas muutama mutta kun eivät satu tarpeeksi. Sattuvat kyllä niin et paussi on tarpeen ja pitää muistaa hengittää mutta siinä se. Ehdin varmaan vielä sekoomaan totaalisesti ennen kuin tää poitsu päättää saapua. Mutta miepä kirjottelen taas! 

Hoppuhousu

Mulla alkaa menemään hermo itteeni aivan täysin. En tykkää tästä että kyttään joka ikistä oiretta ja toivon merkkejä synnytyksen käynnistymisestä, vaikkakin viikkoja ei ole vielä tarpeeksi. En toden totta haluaisi edes että hän syntyy, kuin viikon päästä. Tai toivomus olisi näin ja aion viikon päästä perjantaina kokeilla erilaisia juttuja että saan käyntiin. Viikon päästä mulla on siis synnytystapa-arvio jonka toivon vähän vauhdittavan asioita. 

Mun olisi pitänyt arvata että musta tulee vielä hätähousu loppuvaiheessa ja odotan toista kuin kuuta nousevaa. Mutta maanantaina poika on vasta täysaikainen joten siihen asti en tee mitään muuta kuin litkin tuota vadelmanlehtiteetä. Ensiviikon perjantaina alkaa täällä sitten siivousurakka!! Voisinkin listata tähän postaukseen näitä erilaisia vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen kotikonstein vaikka luultavasti niillä ei ole vaikutusta loppujen lopuksi. Vauva tulee, kun tulee, ei se kukkokaan käskemällä laula. Mutta tässä näitä:

• Sauna
• Siivous
• Seksi (tällä itseasiassa on todettu olevan oikeasti vaikutusta, siemenneste sisältää prostaglandiini-kudoshormoneja, jotka pehmentävät kohdunsuuta ja voivat näin nopeuttaa synnytyksen alkamista.)
• Vadelmanlehtitee
• Ja sitten vielä tämä: suunnittele itsellesi ihanan rentouttava ja mukava päivä niin varmaan oot kesken päivän synnärillä (kuulemma monella tälleen alkanut synnytys tuolla facen vauvaryhmissä, tiedä sitten ^^)

Harmikseni en saunaan pääse mutta muita voisin kokeilla!

 Mulla on selkeät suunnitelmat siitä eteenpäin kun synnytys käynnistyy. Siis ainahan tilanteet elää ja mitä vain voi käydä mutta riippuen siitä, meneekö vedet vai alkaako supistuksilla. Jos vedet menevät, toivon todella supistusten tulevan heti perään ettei tarvitse odotella sairaalassa kahta vuorokautta että käynnistetään lääkkein. Joka tapauksessa avautumisvaiheessa mä haluan liikkua. Mun pahin pelko on se että istutan perseeni sairaalasänkyyn ja jään siihen nököttään ja avautumisvaihe kestää sen takia ikuisuuden. Haluan liikkua tai vähintäänkin olla pystyasennossa että vauva painaa kohdunsuuta ja sen myötä vauhdittaa avautumista. Kun oloni alkaa käydä sietämättömäksi pelkästään liikkeiden avulla, haluan suihkuun. Sitten kun suihku ei enää riitä, riippuen kohdunsuun tilanteesta, haluan lääkkeellistä kivunlievitystä. Jos epiduraali mahdollinen niin sen, jos vielä ei niin sitten kai voisin kokeilla ilokaasua. Ponnistaa, jos vain suinkin jaksan, haluan jakkaralla. Näytin miehellekin keskiviikkona kuvaa siitä että tuolleesti jos vaan jalat kantaa. 

Keskiviikkona oli kiva perhevalmennus!! Ihan siis todella informatiivinen ja mä kyselin paljon. Kyllä huomaa että olen pisimmällä kun olin ainoa joka kyseli ja keskeytti. Neukkumme sanoi että hyvä että joku edes kyselee niin ei ole yksinpuhelua koko hössäkkä. Ennen valmennuksen alkua mä pyysin et mun pissa testataan kun oli niin outo olo ollut, päänsärkyä ja humissut korvissa yms. Pissassa ei ollut mitään ja valmennuksen jälkeen katottiin vielä verenpaineet. Verenpaineet oli eka koholla mutta tokalla kerralla olivat ihan normaalit 114/80. Mutta sainpahan mielenrauhan. Neukku sanoi että voidaan ens keskiviikkona ottaa myös vielä molemmat niin tiedetään jos tilanne on kehittymässä huonoon suuntaan. En nyt kuitenkaan aio etukäteen miettiä. Mun suurin jännitys on jo ensi perjantaissa.

Sitten en tiedä olenko kirjoittanut tänne mut jumantsuugelis sentään että toi meidän jäbä on lätkäfani. Aina pelien aikaan pitää riehua. Eilen oli poikkeus sääntöön. Hän piti pari huilipäivää nyt mutta tänään on sitten taas mellastettu. Että luultavasti ei ole hetkeen sieltä tulossa. Mä kirjottelen taas kunhan tulee fiilistä tai viimeistään maanantaina. 

Aikamoinen apinanpoikanen

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 34 viikkoa vanha. Istukka joka kauan oli vauvaa painavampi, painaa nyt vain seitsemäsosan hänen painostaan. Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsyä ennen kuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha. Nyt rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia Rimpulan painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan.

Odotukseni-sovellus:

Vauva saattaa syntyä millä hetkellä hyvänsä! Toisaalta voi vierähtää vielä yli kuukausi, ennen kuin synnytät. Et todennäköisesti enää tunne vauvan liikkeitä samalla tavalla kuin ennen. Tämä on täysin normaalia ja johtuu siitä, että vauva on nyt täysin kippurassa kohdussa, eikä tilaa temmeltää enää ole niin paljon kuin ennen. Jokaisella vauvalla on oma yksilöllinen liikkumistapansa, jonka äiti tuntee parhaiten. Jos liikkuminen vähenee huomattavasti, ota yhteyttä neuvolaan tai synnytyssairaalaan.

Suaattapi olla näissä mitoissa:

Koko pituus: n. 44 cm

Pää-perämitta: n. 32 cm

Paino: n. 2700 g

Mitäs mä kertoisin tämän hetken tilanteesta tän raskauden kanssa. Sanotaan nyt ekaksi että olen kiitollinen että tämä on sujunut näinkin mallikkaasti ja että erityisen kiitollinen siitä että olen saanut tämän kokea. Tällä hetkellä minusta vain alkaa tuntumaan että ei haittaa vaikka syntyisi kenties jopa viikon päästä. Alan olla aika väsynyt ja tiedän että se vain pahenee tästä eteenpäin. Mutta vauva tulee, sitten kun tulee, ei se kukkokaan käskemällä laula. Meidän rakkauspakkaus edelleen riehuu. Ei paljoa hidasta tuo ahtaus vaan ihan samaan tahtiin yrittää takoa pienillä nyrkeillään ja pistävillä kantapäillään tilaa enemmän. Harmi ettei auta, äitiin vaan sattuu. Pepullaan minnuu edelleen tyrkkii kylkiluuhun ja sekään ei tunnu kovin ihanalta. 

Itsessäni olen huomannut näitä muutoksia: tunteet on todella pinnassa ja pinna myöskin kireällä. Eli jos tiedätte sen OP:n Perheenlisä-mainoksen, kun on niitä vauvoja, voi kyllä, mähän märisin kun näin sen ekaa kertaa. Aivan siis järkytyin itsekkin että mainos (!!!) sai mut itkemään. Ja sitten tosiaan tuo negatiivisempi asia että mä en kestä turhautumista tmv. enää ollenkaan. Palaa hihat samantien ja sen on saanut sekä mies että koiruus huomata. Itseäkin se hämää kun en pysty enää hillitsemään mitenkään itseäni. 

Vielä noista hassuista liikuttumisista. Tänään sain hakea postista todella ihanan paketin ja sen avattuani oli itkussa pitelemistä. Kysyin vähän emmittyäni mummultani talvella, jos hän voisi tehdä sellaisen pupu-unirätin meidän pojalle että on sit mitä rutistella kun syntyy. Yhden ohjeenkin taisin linkata. Hän on todella taitava käsistään ja oli ihanaa että hän suostui oitis tekemään sellaisen. Ja tänään sain sen nähdä. Hitsi että on ylisöpö ja yli-ihana ja niin täydellinen väreiltäänkin ja kaikinpuolin. Saimme myös tosi suloisen vaatesetin pojulle. Suurimmat kiitokset mummulle! Tässä teille kuva, varokaa ettette pakahdu söpöydestä!

Me tultiin just ulkoota grillaamasta. Olen varma että jos painoni tästä vielä ottaa jonkun loppuspurtin se johtuu grillimakkarasta ja jäätelöstä. Itsepähän ne pois otan jos niitä vielä synnäriltä paljolti jää. Kun tuossa partsilla ei saa grillailla niin käydään lähimetsän kallioilla grillaamassa. Vielä jaksaa kiivetä! Mut otettiin siellä sitten kuvia. 

Rv: 36+0 näissä siis.

Ylihuomenna olisi toinen perhevalmennus ja aiheena synnytys. Viime keskiviikkona mua kyllä vähän nolotti kun mies oli niin kamalan levoton ja pyöri kuin olisi herneitä pakaroiden alla, vilkuili kelloa ja räpläs kännyä. Oli pakko sanoa että nyt se kännykkä pois kun kaikki info on miun mielestä kotiin päin. Tiedän kyllä että miun lökäpökällä on jonkinasteinen adhd mutta silti se yllätti kun ei hetkeekään voinu paikallaan pysyä. Jospa ylihuomenna sit menis jo paremmin. ^^

Mutta tässäpä nämä tällä kertaa.

Häät

Tiedän! Kirjoitin maanantaina että teen tämän hääpostauksen huomenna, eli tiistaina. Valitettavasti on todettava että pregnancybrain on mun kohdalla aika vahva, ja muisti on kuin kultakalalla maljassa joka ilahtuu samasta koristeesta joka uintikierroksella. No ei ihan, mutta muisti on kyllä huonontunut huomattavasti.

Eniveis, nyt on viikko häistä. Aamulla mulla oli kello soimassa että saan kaiken tehtyä. Edellisenä iltana laitoin pienet nutturat että sain korkkiruuvikikkarat. Miehen toivomus oli että mulla on kiharat ja se kieltämättä sopi mun mekkoonkin. Varaudun ajallisesti siihen että joudun vielä kihartaan lisää mutta ne onnistuikin ihan hyvin. Pääsin siis suht helpolla. Koristelin kakun ja siivosin keittiön. Heitin jotain kledjuu niskaan ja painuin kukkakauppaan. Sinne mennessä soitin mummulleni ja informoin häntä että mitä piakkoin tapahtuu. Ostin hääkukaksi itselleni näyttävän hortensian. Samalla kipaisin kaupasta vielä maitoa ja latten että jaksan loppupäivän emännöidä.

Kotiin päästyäni mä parantelin vielä kampausta ja aloin meikkaamaan. Sit mä tajusin että me ei vielä koristeltu olkkaria ilmapalloilla. Mies oli jo laittautunut ja piti hänet sitten jallittaa siihen puhallushommaan. Tuli kuitenkin niin kiire että mä puhaltelin niitä itsekin tällä hentoisella keuhkokapasiteetillani ja sen jälkeen asettelin lahjanarua vielä lisäkoristeeksi. Kello riensi eteenpäin ja piti kiirehtiä pukeutumaan, kyytikin oli jo lähes pihassa. Mun ystävä ihanasti auttoi meitä kyyditsemällä ja kuvaamalla ja myöhemmin auttoi vielä emännöimäänkin. Aivan mahtavaa. Mies tykkäsi mekosta tosi paljon ja tunsin itseni kauniiksi. Ja se on kai tärkeintä että jokainen morsian tuntee itsensä kauniiksi hääpäivänään. 

Meillä oli vihkiminen varattu klo 15 ja lähdimme sinne vasta 14:25 ajamaan. Kerkesimme kuitenkin hyvin ja tuuri kävi parkkipaikankin suhteen. Olin varautunut kolikoin mutta olikin ilmainen parkki sinä päivänä jonkun tapahtuman takia. Vaelsimme maistraatin vihkitilaan ja siellä näytettiin henkkareita ja täytettiin joku paperi. Toiseksi todistajaksi meille saapui miehen isä ja kolmantena paikalla oli appiukon vaimoke. Hän kuvasi myös. 

Vihkiminen meni ihan suht hyvin. Olin kyllä lukenut miehelle pari kertaa vihkimiskaavan läpi mutta eihän hän sitä enää muistanut. Mm. silloin kun piti sanoa Tahdon hän sanoi kyllä, pikkujuttu mutta itteä pisti hihityttään. Sitten kun vielä sekoili sekä sormuksien kanssa ja kysyi mikä sormi niin ei naurusta meinannut tulla loppua. Vihkijälläkin petti pokka. Mutta naimisissa ollaan! 

Kotiin ku päästiin takasin niin pistin tarjoiluja. Pekoni-tomaattipiirakan, keksejä, sipsejä ja karkkia ja toki hääkakun. Piirakka onnistui hyvin ja maistui kaikille, samoin kakku. Ystävä auttoi aukaisemaan skumpan ja mies keitti kahvia. Meillä oli siis Barrels and Drums Chardonnay Non-alcoholic Sparkling jälleen ja oli kyllä taas tosi hyvää ja taisin jälleen todeta että olis pitäny ostaa kaksi pulloa. Paria muutakin vierasta odotin saapuvaksi mutta he eivät päässeet paikalle. Kakkua jäi siis runsaasti yli ja söimme sitä vielä monta päivää mutta voin sanoa että en pistäny pahakseni. Tein tällä reseptillä;

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/179325/mehev%C3%A4%20t%C3%A4ytekakku/

Muutin hiukan sitä kuitenkin. En löytänyt kotimaisia pakastevadelmia enkä halunnut keittää marjoja joten ostin suomalaista pakastemansikkaa. Lisäksi tein sen kääretorttupohjaan ja totesin että en enää koskaan tee kakkupohjia kun toi oli sata kertaa helpompi ja samanmakuinen. Ja päälle laitoin maitorahkaa myös kun mun mielestä pelkkä kerma on turhan tuhdin makuinen. Sokeria en lisännyt kuin ehkä teelusikallisen korkeintaan joten lopputulos oli aika raikas vaikka itse sanonkin. Mutta tässä muutama kuva vielä tuosta päivästä kun minusta tuli rouva. ^^

Heiluripeppuipandeerus

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 33 viikkoa vanha. Jos voisit laittaa sormesi vauvan kämmenelle, niin pieni käsi puristuisi nyrkkiin. Varpaankynnet ylettävät varpaanpäihin. Napanuora on noin puoli metriä pitkä ja ympärysmitaltaan sentistä kahteen senttiin. Sen sisäinen paine ja koostumus estävät sitä menemästä solmuun ja vaikka näin tapahtuisi, se aukeaa yleensä itsestään. Rimpula käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa, että se vahingoittuisi. Viimeisinä raskausviikkoina vauva lihoo eniten, jopa 200 g viikossa. 

Odotukseni-sovellus:

Lapsenkina suojaa vielä Rimpulan herkkää ihoa lapsivedeltä. Valkoinen, vahamainen aine häviää hiljalleen viimeisten raskausviikkojen aikana. Lapsenkinaa joutuu myös lapsiveteen, ja siitä voikin päätellä, onko vauva syntynyt täysaikaisena. Jos lapsivesi on täysin kirkasta eikä sen seasta voi erottaa lapsenkinaa, vauva on syntynyt hieman ennenaikaisesti. Jos se on kirkasta ja siinä on lapsenkinaa, vauva on syntynyt ajallaan. Vaalean samea lapsivesi tarkoittaa, että kina on alkanut jo hajota ja että vauva on yliaikainen.

Mittoja:

Koko pituus: n 42,5 cm

Pää-perämitta: n. 31 cm

Paino: n. 2500 g

Mitähän tästä viikosta nyt vois pintapuolisesti kertoa. Mutta siis olen satavarma ettei tällä pojalla ole mitään inspiraatiota rauhottua ennen syntymäänsä jos vielä sillonkaan. Ehkä hän ponnistaa mun kanssa itsensä ulos kun pitää olla noin kamalan vilkas edelleen. Valmistelevia, elikkäs kivuliaita supistuksia on tullut muutama ja ne pysäyttää joka kerta. Ja joka kerta mietin et miten ihmeessä selviän synnytyksestä kun nekin jo sattuu tosi paljon. Vadelmanlehtiteen juomisen aloitin kans viikko sitten ja se on kai niitä hiukan lisännyt mutta niiden ei pitäisi avata mua eikä mitään. Joten voin ihan rauhassa jatkaa sen juontia. Jos joku ei tiedä mitä on vadelmanlehtitee, eli synnytystee niin täältä vähän infoa:

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=293

Ja nyt vähän tarkemmin tästä viimeisestä viikosta. Mä olen pahoillani etten jaksanut kirjoittaa viime torstaina tai minään muuna päivänä yhtään mitään. Meillä oli aikamoista härdelliä koko viikko ja nyt tänään vasta muistin et blogatakin lupasin. Mutta ei tässä mitään. Viime keskiviikkona me menimme mieheni kanssa naimisiin! Vihkiminen oli ihan siviilivihkiminen, lyhyt ja ytimekäs mutta silti kaunis. Huomenna voisin kirjottaa ihan pelkistä häistä teille ja laittaa kuvia. Keskiviikkona mä itse sain huomenlahjaksi tehosekoittimen joka on ihan huippu! Sillä saa tehtyy tosi hyviä pirtelöitä ja sit jatkoa ajatellen myös Rimpulan eväitä. Mies sai huomenlahjakseen isyyspakkauksen ja tykkäs siitä tosi paljon. Mulla ei valitettavasti ole kuvaa tallessa siitä sillä puhelin vaihtui viime tiistaina toiseen. Mutta sisällöstä tämän verran:

-I love dad-yökkäri

- I love dad-sukat

- Ainu - pikkuniistäjä

- TPS-ruokalappu jossa lukee Future Icehockey Star

- TPS-tutti

- Isin pelikaveri-tekstillinen tutti

 - 3 kpl Baby Semp ykköstä

- MLL vauvanhoito-opas

- Korvatulpat

- Rakkauskirje

- Kulta Katriina tummapaahto paketti

- Ed Green Light

- Taffel Chili nuts

- 2 kpl fazerin sininen-levy

- Kismet 

-Fazerina caramel-patukka

- Jääkiekkolehti

Otin siitä kyllä videon ja latasin sen faceen mutta en saa sitä sieltä koneelle jostain kumman syystä. Muutenkin olen tapellut että saan meidän häävideon julkastua niin en nyt ala säätämään. Mutta mies tykkäs kyllä tosi paljon vaikka ei mikään porvarillinen paketti ollutkaan. Pääasia mulle oli että sain miehen naaman muikeaksi. Varsinkin TPS-tuotteet olivat mieleisiä joten niiden ostaminen oli selkeästi oikea valinta, vaikka se itsellä otti koville (olen vannoutunut Kärppä-fani, ikuisesti). 

Tiistaina mulle oltiin yritetty soittaa jostain postin numerosta ja soittelin takaisin siihen ja ylläri, se meni vaihteeseen ja sain tosi nuivaa palvelua JÄLLEEN. Mutta menin sitten katseleen vielä kerran seurantakoodilla ja se hyvänen aika näytti että se paketti oltiin jo maanantaina rekisteröity mun lähimpään postiin! Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Soitin vielä sinne ja varmistin että se on siellä, ja kesken puhelun mulle tuli pakettikorttikin postin seassa. Ja hyvin pian mä ryntäsin hakemaan sen, ostin samalla alkoholittoman skumpan keskiviikolle. Puhelin oli ehjä ja päästyäni kotiin aloin samantien säätämään sen kanssa ja meinasi unohtua leipominen melkein kokonaan, hups! :D Telefinlandille mun piti soitella että sain siirrettyy mun liittymän nanosimiin. Ekaa kertaa elämässä mulla on kalliimpi puhelin, edelleen on pelottavaa käsitellä sitä. Hain tiistaina iltapäivästä sille yhdenlaisen suojan mut se on vain sellainen pussukka joka suojaa kun on laukussa, tarvitsen kunnon suojakuoren. Ja jos en ole merkkiä vielä maininnut niin kyseessä Honor 7, ei mikään uusi malli mutta harkitsin Samsung Galaxy kutosta ja mulle sanottiin suoraan että toi on halvempi ja parempi joten otin tuon sitten enkä kyllä kadu! Toimii moitteettomasti ja sujuvasti ja muistia riittää. Kamera on parhautta koko puhelimessa, paljon eri säätömahdollisuuksia ja saa tarkempia kuvia kuin esim. IPhone vitosella. Mieskin on tämän huomioinut ja tänään kuvasimmekin sitten mun kännykällä. Tsädääm.

Kävimme perjantaina Ikeassakin kääntymässä ja hakemassa uuden pinnasängyn patjan. Viritettiin myös kissalle ansa ettei pomppisi sinne kokoajan.

En olisi halunnut tästä näin pitkää postausta mutta kävimme tänään myös neuvolassa joten siitä vielä lyhyesti. Neuvolatäti oli mahtava jälleen kerran ja onnitteli ja kyseli häistä ja muutenkin kuulumisia. Kaikki oli hyvin. Häntä itseään ja meitä pisti naurattamaan se että kun hän kokeili onko pää kiinnittyny, meidän poika päätti työntää omalla kädellään hänen kättä pois että ei saa. :D  Puhuttiin d-vitamiineista ja vähän kaikesta. Mutta tässä mittoja:

RR: 114/74 (114/74)

Paino: 64 kg (62,6 kg)

Muutos per viikko: 490 g (323 g)

Sf-mitta: 29,5 (28)

Syke: +138 (+140)

Nyt en enempää, tästä tuli varmaan jo kilometrin pitunen. Pahoittelut jos käy lukiessa aika pitkäksi. :D

Vieteripeppendaarusolio

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 32 viikkoa vanha. Hän ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun Rimpula on hereillä ja sulkeutuvat kun hän nukkuu. Silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska pigmentti ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että Rimpula voi raapia itseään. 

Odotukseni-sovellus:

Näihin aikoihin kohtusi työntyy korkeimmilleen. Se ulottuu jo kylkikaareen ja painaa keuhkoja niin, että hengittäminen hankaloituu. Keuhkokapasiteettisi saattaa pienentyä jopa 25% ja sen kyllä huomaa! Vaikka et enää aikoihin olekaan kipaissut yhtään minnekään, viimeistään nyt pienikin ponnistus saa sinut hengästymään. Vaikka vauva on jo melkein valmis, hänen keuhkonsa eivät välttämättä toimi kunnolla. Vauva on myös pienenpuoleinen. Siksi hän voi vielä joutua keskoshoitoon, jos hän sattuisi syntymään tällä viikolla.

Mitä tästä viikosta kertoisi. Yöt on hankalia kun herään jokaiseen liikkeeseen mitä itse teen tai mies. Tai jos koira tulee sänkyyn tai hyppää pois. Asennon vaihtamiset on sitä että mitä minä edeltä, sitä maha perästä. Lösähtelen kyljeltä toiselle. Pojalla ei ole mitään tarkoitustakaan rauhoittua vaikka tila käy ahtaaksi. Sen sijaan hän yrittää takoa lisää tilaa jaloillaan ja pepullaan. Toi peppendaarus on kyllä yks murheenkryyni. Hän heiluttelee sitä minkä kerkeää. Puolelta toiselle ja ylös alas. Ja sit jos oikein tylsää tulee niin leikitään kalvoilla, jee! Ei sinäänsä ole häiritsevää jos ei innostu mut sit kun sitä napsutellaan 20 kertaa peräkkäin niin alkaa miunkin silmäkulma vähän nykiä. Hän on aika levoton yksilö mutta toivon että hän tykkää nukkua silti kunnon päikkäreitä. Sen näkee sitten.

Mä olen tänään herännyt aikaisin soittamaan neuvolaan et saan uusittuu reseptin. Sen jälkeen yritin nukkua mutta en saanut unta. Olin aamulla koneella ja sit kävin asioilla, hakemassa lääkettä apteekista ja katsastamassa kukkakaupan tarjonnan. Jonka jälkeen menin etsiin täydennystä isyyspakettiin ja sitä löysinkin. En malta odottaa sitä kun mies avaa sen! Äää, sekin on pakko saada videolle. Annan sen ylihuomenna lahjaksi. Ylihuomenna tapahtuu muitakin suuria asioita joista tulee sitten tänne jälkikäteen tällä viikolla. Soittelin myös mun puhelimen perään toivon mukaan vikaa kertaa. Se on nyt menossa väärään postiin mutta käyn sen hakemassa kun en halua että he lähettävät sitä enää mihinkään. Toivon mukaan paketti on ehjä vaikka se on lajiteltu yhteensä 7 kertaa tän härdellin aikana. Mitäs muuta. Niin, me siivottiin tää koko kämppä! Täällä on nyt ihanan siistiä <3 Imuroin silti huomenna koska meille tulee keskiviikkona myös vieraita tänne enkä halua että koirankarvaa on kamalasti lattioilla. 

Me käytiin myös uudestaan kaupassa yhdessä ja koirapuistossa. Tänään on tullut siis puuhattua kaikenlaista ja nyt olen aivan poikki. Silti haluan vielä katsoa pari ohjelmaa nauhalta. Mutta tässä näitä kuvia.

Huomenna on superkiirus ja keskiviikkona luultavasti myös mutta ehkäpä mä kirjoittelen sitten torstaina lisää. ^^

Pikakelausnappi

Tajusin eilen jo että vuorokauden vaihtuessa, voin sanoa että laskettu aika on ensikuussa! Uskomatonta että tänne asti ollaan jo päästy. Välillä meinasi iskeä epätoivo ajan kulumisen suhteen, kun vain aina odotteli seuraavan viikon täyttymistä jne. Päivät menivät todella hitaasti, tätä oli varsinkin alkuraskaudesta. Kurssi+työharjoittelu onneksi auttoi että pääsin pari kuukautta nopeeta eteenpäin. Senkin jälkeen on ollut vähän kaikenlaista tekemistä eikä se toistaiseksi ole loppunut. Tällä hetkellä tuntuu että päivät sujahtaa vain. 

Meidän vappu meni rauhallisissa merkeissä kuten kuuluu olettaakin. Eilen käytiin asioilla vielä aamusta, joskin hieman turhaan kun en saanut apteekista sitä lääkettä mitä lähdin hakemaan. Resepti oli tyhjä ja mulle ei vaan kukaan ollu ilmottanu siitä. Nyt joudun siitä huomenna soittaan heti aamusta että äkkiä mulle reseptiuusinta. Ja sitten myöhemmin illasta me käytiin kävelyllä merenrannassa. Koirakin kävi kahlaamassa. Loppuilta otettiinkin rennosti. 

Tänään me käytiin lähikaupan vapputapahtumassa jostai sai ilmatteeksi grillimakkaraa, mehua ja hattaraa. Nämä kaikki piti tietysti saada. Makkara maistui todella hyvältä! En nimittäin viime kesänä syönyt yhtäkään. Nam! Harmikseni joku lintu valikoi minut kakkimisalustakseen. Tai lähinnä mun laukun mutta mun rakkaalle rotsillekin meni. Murr. Käytiin kaupassa ja mies morjesti jotain pelleä. Pelle teki hänelle ilmapallosta hatun jota hän sit ylpeänä kanniskeli ympäriinsä. On vaan aika epämääräisen muotoinen moinen hattu ja joku kommentoikin et taitaa olla *piip* ottassa. Syötiin myös jäätelöä. En oikein tiedä mistä, mutta sain allergisen ihottuman about tunnin ajaksi! En keksi muuta kuin sen hattaran ja siinä käytettävän väriaineen. Omituista joka tapauksessa. Sen jälkeen olen järkkäillyt täällä paikkoja ja tein meille ruokaa. Niin ja vedin pari Omar-munkkia. Kiroan nuo vauvaryhmät kun tartuttavat mielitekoja! 

Nyt en enempää kirjoittele kun me aletaan pikkuhiljaa pistään mulle väriä päähän. Huomenna katsausta viikkoihin ja mahaan. ^^