maanantai 30. toukokuuta 2016

Rakas pirupentu

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja Rimpula reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään. Kallossa on aukileita, jotta pää pystyy mukautumaan synnytyskanavaan. Pää voi näyttää hieman oudolta heti synnytyksen jälkeen, mutta se palaa oikeaan muotoonsa nopeasti. 

Odotukseni-sovellus:

Raskauden viimeisten viikkojen aikana vauva tökkii mahaasi lähinnä kyynärpäillään ja polvillaan. Saatat joskus tuntea vauvan liikkeet kolmessa kohtaa yhtä aikaa! Vauva rauhoittuu heti, kun hän pääsee rinnallesi syntymän jälkeen. Tämä johtuu ihosi lämmöstä ja sydämesi sykkeestä, johon vauva on tottunut kohdussa. 

Jotahhii mittoja:
Koko pituus: n. 48 cm
Pää-perämitta: n. 38 cm
Paino: n. 3200 g

Mä olen niin helvetin valmis synnärille. En jaksa enää. Vaan ei se auta ku purra hammasta. Tällä hetkellä tosi inhottava olo, paljon kipuja. Alavatsakipua, nivuskipua, häntäluussa karmea paine, hermosäväreitä pitkin oikeaa jalkaa. Selkäkipua ja lonkkakipua. Minkäpä teet kun et voi pakottaa toista syntyyn! Hän on siellä viiden tähden hotellissa jossa ruokakin tarjoillaan suoraan verenkiertoon. Ainoa miinus tuolla kohdussa taitaapi olla se tilanahtaus. Vaan ei se tätä jätkää hirveesti estä polskimasta. Mun rakas paskapää. Rikkois edes kalvot riehuessaan. Tiedän että turhautuminen paistaa tästä tekstistä läpi aivan täysiä. Ehkä huomenna on parempi päivä, ehkä ei. Eilen toivoin että tämä olisi parempi päivä mutta tämä olikin hankalampi. Ei tässä kai enää kauaa mene kun tämä loppuu ja yritän nauttia tuosta kumpareesta ja toisen liikkeistä vaikka ne viiltääkin ikävästi. Tämä ei kuitenkaan välttämättä toiste onnistu. Mutta voin sanoa että odotan niitä hetkiä kun voin ottaa kipulääkettä, miettimättä voiko sitä ottaa. Sitä kun voin syödä miettimättä että onko nyt joku riski saada joku toksoplasmoosi tmv. Odotan myös hieman pinnallisena ihmisenä sitä kun voin pukea mitä ikinä huvittaa! Tänäänkin turhauduin kun mikään ei näyttänyt hyvältä päällä. Kivuista huolimatta ollut ihan kivaa tänään, aamulla otin aurinkoa. Käytiin onkimassa kunhan ensin etsittiin matoja lusikoiden avulla. Käytiin välissä kotona syömässä ja sit lähettiin vielä piknikille. Jonkin sortin kuvatuskin saatiin aikaseksi. 

rv 38+0

Olen totaalisen väsynyt. Mä todella toivon että huomenna on vähemmän kipuja. Se jää nähtäväksi. Hirvee avautuminen. Katotaas jos mä saisin tällä viikolla jonkun positiivisemman postauksen aikaseksi! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti