Häät

Tiedän! Kirjoitin maanantaina että teen tämän hääpostauksen huomenna, eli tiistaina. Valitettavasti on todettava että pregnancybrain on mun kohdalla aika vahva, ja muisti on kuin kultakalalla maljassa joka ilahtuu samasta koristeesta joka uintikierroksella. No ei ihan, mutta muisti on kyllä huonontunut huomattavasti.

Eniveis, nyt on viikko häistä. Aamulla mulla oli kello soimassa että saan kaiken tehtyä. Edellisenä iltana laitoin pienet nutturat että sain korkkiruuvikikkarat. Miehen toivomus oli että mulla on kiharat ja se kieltämättä sopi mun mekkoonkin. Varaudun ajallisesti siihen että joudun vielä kihartaan lisää mutta ne onnistuikin ihan hyvin. Pääsin siis suht helpolla. Koristelin kakun ja siivosin keittiön. Heitin jotain kledjuu niskaan ja painuin kukkakauppaan. Sinne mennessä soitin mummulleni ja informoin häntä että mitä piakkoin tapahtuu. Ostin hääkukaksi itselleni näyttävän hortensian. Samalla kipaisin kaupasta vielä maitoa ja latten että jaksan loppupäivän emännöidä.

Kotiin päästyäni mä parantelin vielä kampausta ja aloin meikkaamaan. Sit mä tajusin että me ei vielä koristeltu olkkaria ilmapalloilla. Mies oli jo laittautunut ja piti hänet sitten jallittaa siihen puhallushommaan. Tuli kuitenkin niin kiire että mä puhaltelin niitä itsekin tällä hentoisella keuhkokapasiteetillani ja sen jälkeen asettelin lahjanarua vielä lisäkoristeeksi. Kello riensi eteenpäin ja piti kiirehtiä pukeutumaan, kyytikin oli jo lähes pihassa. Mun ystävä ihanasti auttoi meitä kyyditsemällä ja kuvaamalla ja myöhemmin auttoi vielä emännöimäänkin. Aivan mahtavaa. Mies tykkäsi mekosta tosi paljon ja tunsin itseni kauniiksi. Ja se on kai tärkeintä että jokainen morsian tuntee itsensä kauniiksi hääpäivänään. 

Meillä oli vihkiminen varattu klo 15 ja lähdimme sinne vasta 14:25 ajamaan. Kerkesimme kuitenkin hyvin ja tuuri kävi parkkipaikankin suhteen. Olin varautunut kolikoin mutta olikin ilmainen parkki sinä päivänä jonkun tapahtuman takia. Vaelsimme maistraatin vihkitilaan ja siellä näytettiin henkkareita ja täytettiin joku paperi. Toiseksi todistajaksi meille saapui miehen isä ja kolmantena paikalla oli appiukon vaimoke. Hän kuvasi myös. 

Vihkiminen meni ihan suht hyvin. Olin kyllä lukenut miehelle pari kertaa vihkimiskaavan läpi mutta eihän hän sitä enää muistanut. Mm. silloin kun piti sanoa Tahdon hän sanoi kyllä, pikkujuttu mutta itteä pisti hihityttään. Sitten kun vielä sekoili sekä sormuksien kanssa ja kysyi mikä sormi niin ei naurusta meinannut tulla loppua. Vihkijälläkin petti pokka. Mutta naimisissa ollaan! 

Kotiin ku päästiin takasin niin pistin tarjoiluja. Pekoni-tomaattipiirakan, keksejä, sipsejä ja karkkia ja toki hääkakun. Piirakka onnistui hyvin ja maistui kaikille, samoin kakku. Ystävä auttoi aukaisemaan skumpan ja mies keitti kahvia. Meillä oli siis Barrels and Drums Chardonnay Non-alcoholic Sparkling jälleen ja oli kyllä taas tosi hyvää ja taisin jälleen todeta että olis pitäny ostaa kaksi pulloa. Paria muutakin vierasta odotin saapuvaksi mutta he eivät päässeet paikalle. Kakkua jäi siis runsaasti yli ja söimme sitä vielä monta päivää mutta voin sanoa että en pistäny pahakseni. Tein tällä reseptillä;

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/179325/mehev%C3%A4%20t%C3%A4ytekakku/

Muutin hiukan sitä kuitenkin. En löytänyt kotimaisia pakastevadelmia enkä halunnut keittää marjoja joten ostin suomalaista pakastemansikkaa. Lisäksi tein sen kääretorttupohjaan ja totesin että en enää koskaan tee kakkupohjia kun toi oli sata kertaa helpompi ja samanmakuinen. Ja päälle laitoin maitorahkaa myös kun mun mielestä pelkkä kerma on turhan tuhdin makuinen. Sokeria en lisännyt kuin ehkä teelusikallisen korkeintaan joten lopputulos oli aika raikas vaikka itse sanonkin. Mutta tässä muutama kuva vielä tuosta päivästä kun minusta tuli rouva. ^^