Aikamoinen apinanpoikanen

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 34 viikkoa vanha. Istukka joka kauan oli vauvaa painavampi, painaa nyt vain seitsemäsosan hänen painostaan. Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsyä ennen kuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha. Nyt rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia Rimpulan painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan.

Odotukseni-sovellus:

Vauva saattaa syntyä millä hetkellä hyvänsä! Toisaalta voi vierähtää vielä yli kuukausi, ennen kuin synnytät. Et todennäköisesti enää tunne vauvan liikkeitä samalla tavalla kuin ennen. Tämä on täysin normaalia ja johtuu siitä, että vauva on nyt täysin kippurassa kohdussa, eikä tilaa temmeltää enää ole niin paljon kuin ennen. Jokaisella vauvalla on oma yksilöllinen liikkumistapansa, jonka äiti tuntee parhaiten. Jos liikkuminen vähenee huomattavasti, ota yhteyttä neuvolaan tai synnytyssairaalaan.

Suaattapi olla näissä mitoissa:

Koko pituus: n. 44 cm

Pää-perämitta: n. 32 cm

Paino: n. 2700 g

Mitäs mä kertoisin tämän hetken tilanteesta tän raskauden kanssa. Sanotaan nyt ekaksi että olen kiitollinen että tämä on sujunut näinkin mallikkaasti ja että erityisen kiitollinen siitä että olen saanut tämän kokea. Tällä hetkellä minusta vain alkaa tuntumaan että ei haittaa vaikka syntyisi kenties jopa viikon päästä. Alan olla aika väsynyt ja tiedän että se vain pahenee tästä eteenpäin. Mutta vauva tulee, sitten kun tulee, ei se kukkokaan käskemällä laula. Meidän rakkauspakkaus edelleen riehuu. Ei paljoa hidasta tuo ahtaus vaan ihan samaan tahtiin yrittää takoa pienillä nyrkeillään ja pistävillä kantapäillään tilaa enemmän. Harmi ettei auta, äitiin vaan sattuu. Pepullaan minnuu edelleen tyrkkii kylkiluuhun ja sekään ei tunnu kovin ihanalta. 

Itsessäni olen huomannut näitä muutoksia: tunteet on todella pinnassa ja pinna myöskin kireällä. Eli jos tiedätte sen OP:n Perheenlisä-mainoksen, kun on niitä vauvoja, voi kyllä, mähän märisin kun näin sen ekaa kertaa. Aivan siis järkytyin itsekkin että mainos (!!!) sai mut itkemään. Ja sitten tosiaan tuo negatiivisempi asia että mä en kestä turhautumista tmv. enää ollenkaan. Palaa hihat samantien ja sen on saanut sekä mies että koiruus huomata. Itseäkin se hämää kun en pysty enää hillitsemään mitenkään itseäni. 

Vielä noista hassuista liikuttumisista. Tänään sain hakea postista todella ihanan paketin ja sen avattuani oli itkussa pitelemistä. Kysyin vähän emmittyäni mummultani talvella, jos hän voisi tehdä sellaisen pupu-unirätin meidän pojalle että on sit mitä rutistella kun syntyy. Yhden ohjeenkin taisin linkata. Hän on todella taitava käsistään ja oli ihanaa että hän suostui oitis tekemään sellaisen. Ja tänään sain sen nähdä. Hitsi että on ylisöpö ja yli-ihana ja niin täydellinen väreiltäänkin ja kaikinpuolin. Saimme myös tosi suloisen vaatesetin pojulle. Suurimmat kiitokset mummulle! Tässä teille kuva, varokaa ettette pakahdu söpöydestä!

Me tultiin just ulkoota grillaamasta. Olen varma että jos painoni tästä vielä ottaa jonkun loppuspurtin se johtuu grillimakkarasta ja jäätelöstä. Itsepähän ne pois otan jos niitä vielä synnäriltä paljolti jää. Kun tuossa partsilla ei saa grillailla niin käydään lähimetsän kallioilla grillaamassa. Vielä jaksaa kiivetä! Mut otettiin siellä sitten kuvia. 

Rv: 36+0 näissä siis.

Ylihuomenna olisi toinen perhevalmennus ja aiheena synnytys. Viime keskiviikkona mua kyllä vähän nolotti kun mies oli niin kamalan levoton ja pyöri kuin olisi herneitä pakaroiden alla, vilkuili kelloa ja räpläs kännyä. Oli pakko sanoa että nyt se kännykkä pois kun kaikki info on miun mielestä kotiin päin. Tiedän kyllä että miun lökäpökällä on jonkinasteinen adhd mutta silti se yllätti kun ei hetkeekään voinu paikallaan pysyä. Jospa ylihuomenna sit menis jo paremmin. ^^

Mutta tässäpä nämä tällä kertaa.