Kaikki loppuu aikanaan

On sanomattakin selvää että mun arki on paljon hektisempää nykyään. Tässä olen yli viikon jo suunnitellut kirjoittavani tänne postauksen mutta vasta nyt löysin aikaa ja energiaa. Se on harmittavaa, koska alunperin olin todella aktiivinen kirjoittaja. Tämä blogi auttoi minua todella paljon raskauden aikana, peloissa ja muissa. 

Kirjoittamisesta on tullut vähän pakkopullaa ja toivon ettei se loista rivien välistä. Kuitenkin olen tullut siihen päätökseen, etten enää jatka tämän kirjoittamista. Otsikkokin sen jo kertoo että alunperin mun pitikin kirjoittaa vain raskauden ajan. Innostuin silti jatkamaan vähän sen jälkeenkin. 

Lapseni on maailman ihanin ja mitä enemmän mä duunailen omiani, sitä vähemmän jää hänelle aikaa. Siksi facebookissakin vierailen nykyään aika harvakseltaan, lähinnä silloin kun lataan sinne kuvan. 

Kuitenkin tässäpä meidän kuulumisia nopsaan vielä kerran. Poika hymyilee todella paljon kun herää pitkiltä unilta ja usein myös syönnin päätteeksi. Hän on hurmaava, joskin hieman vaativa välillä. Joskus nimittäin viihtyy ainoastaan pystyasennossa vasenta olkapäätä vasten eikä mikään muu tuu kysymykseenkään. Lisäksi hän jumppailee todella kovasti, onnistui yhden kerran vahingossa kääntymään selältä vatsalleenkin. Neuvolalääkäri kehui todella jänteväksi ja terhakaksi vauvaksi ja arveli että meillä on aikainen liikkuja. Se jää nähtäväksi. Kasvua oli tullut hyvin kaikkiin, joskin painoa tuli vähempi kuin arvelin. Painoa on meillä nyt 4260g ja pituutta 55,5cm. Pienimmät vaatteet laittelin jo pois haikein mielin. Osa myyntiin, osa talteen jos joskus saamme toisen ihmeen. 

Mun terveys on nyt sitten ottanut sen verta takapakkia että mulle suositeltiin reumalääkkeen aloitusta. Lykkään sitä kuitenkin vielä lokakuulle koska sen kanssa ei voi imettää. Kortisonia määrättiin pienenä annoksena ja sen toivon auttavan mua sinne soseikään asti. Imetyksestä luopuminen on ajatuksena aivan hirveä mutta yritän käsitellä sen etukäteen ettei se tuntuisi maailmanlopulta sitten kun sen aika koittaa. Olen varma että korvikkeeseen ja soseeseen siirtyminen tulee olemaan pojalle helpompaa kuin minulle. Ihan suorilta korvikkeeseen ei onneksi tarvitse siirtyä. Pakastimessa on varmaan litra jos toinenkin ämmää. 

Tässäpä nämä. Kiitos teille kaikille jotka jaksoivat seurata mun blogia tässä matkan varrella. ^^

Myöhäispolttarit

Silloin kun päätimme mennä naimisiin raskauden aikana, päätin samalla että juhlin polttareita sitten loppukesästä hyvien ystävien seurassa. Viime lauantaina me sitten toteutettiin tää suunnitelma. 

Kyllä mua kieltämättä jännitti jättää poika hoidettavaksi, mutta onneksi hyväksyy pullonkin ruokintatavaksi. Ja muutenkin voisi ylläpitää sitä että pääsen itse välillä muualle. Pumpattua ämmää otettiin sulamaan aamusta pakkasesta ja pari korvikepurkkia oli valmiina. Lähtö hieman viivästyi kun halusin imettää vielä ennen lähtöä. Sain kuitenkin lähdettyä ja äitini sai heti ryhtyä vaipanvaihtopuuhiin. 

Saimme kyydin Alkoon mun kaverin kanssa ja ostettiin kaks punkkupulloa ja yks valkkari. Sit me käytiin vielä ruokakaupassa. Aloimme samantien nautiskella kun en ollut varma mihin aikaan saan kyydin kotiin. Meillä oli tosi hauskaa! Pelattiin huojuvaa tornia ja katottiin jotain tosi omituista piirrettyä. Söimme salaattia, possupihvejä, uusia pottuja ja sipulikastiketta, tosi hyvää! Sitten me käytiin vielä baarissakin. Lopetin juomisen 2 tuntia ennen kotiintuloa että uskalsin ottaa pojun viereen ja imettää. 

Jännästi sitä aina unohtaa että krapula kyllä tulee. Mullakin täysin selväpäinen olo nukkumaan käydessä ja olo oli silti hirveä pitkin yötä heräillessä. Pojukin heräili useammin kuin yleensä ja joka kerta tuntu et pää räjähtää. Onneksi se meni kipulääkkeillä ohitte se pahin. Me käytiin äidin kaa kirppikselläkin eilen ja sit ihanaa grilliruokaa niin olo oli jo ihan normaali illalla. Viime yö sujui taas normaaliin tahtiin, 2 herätystä syömään ja 1 kakkavaippa. 

Olen nauttinut täällä olemisesta todella todella paljon! Aivan ihanaa. Täällä on niin kaunista ja kokoajan on kotoisa olo. Kyllä tää on enemmän mun paikka asua kuin tuo Varsinais-Suomi. Ehkä sitten joskus <3 

Tässä vielä kuvatus lauantain-lookista. Pätkäsin hiuksiakin viikko sitten 25 cm, on kuulkaas kevyempi olo!