Tämä vuosi on kyllä ollut aikamoinen. Jotenkin kyllä tuntuu että on vähän vaikea muistaa aikaa ennen plussaa mut yritän parhaani. Kuitenkin alkuvuodesta miehen tytär kävi täällä lähes joka viikonloppu. Oli mukavaa olla aina viikonloppuisin isommalla porukalla ja vähän niinkuin perheenä. Hän kävi meillä viikonloppuja itseasiassa hyvin aktiivisesti koko kevään. Arki meni omalla painollaan, mä itse työttömänä ja mies WWF:n feissarina töissä. Sitten tuli tytön kevätjuhla ja hän pääsi ala-asteelta. Kevätjuhla oli kaunis ja miehen tytär piti siellä puheenkin. Sen jälkeen miehen tytär tuli meille useammaksi viikoksi. Me suunniteltiin kesäloma-reissukin Helsinkiin. Olimme siellä useamman päivänkin, käytiin shoppailemassa ja Lintsillä tietty. Yövyttiin hotellissa. Tää reissu oli ehkä käännekohta siihen miten miehen tytär suhtautui minuun ja miten minä häneen. Reissuun asti meillä meni hyvin, välit olivat hyvät. Mutta sitten kun pistettiin tosi paljon rahaa kii siihen että tytöllä olisi kiva reissu kesän aikana mistä kertoa, ja hän ei arvostanut sitä tippaakaan, niin mulla alkoi hieman kiehua. Sai rahaa shoppaillakin. Kaikki oli oikeastaan hyvin niin kauan kunnes oli hetkenkin vapaa aikaa. Sit alkoi hirveä kiukuttelu, siis aivan järkyttävä. Sen verran sanon että valitti kokoajan jos ei ollut jotain kivaa tekemistä. Ja itse kun olisi tahtonut rentoutua hotellissa niin siitä ei tullut yhtikäs mitään. Ja tän reissun jälkeen kun saavuimme takaisin Turkuun niin sanoin että koska kerta oli niin paska reissu sun mielestä ja nakkelet vaan niskojas niin loput shoppailurahat tänne. Ja tästä alkoi sitten niin kamala riita että tyttö ei puhunu mulle yli kuukauteen yhtikäs mitään. Ei tullut käymään ei mitään. En muista miten sain sitten loppujen lopuksi leppymään. Kai mustikkapiirakalla. :D
Syksyn tullen miehen tyttö ei tullutkaan sitten enää samanlain käymään. Vaikka ei ollut mitään tiettyä syytä. Mutta saattoi tulla ehkä kerran kuukaudessa käymään onneksi. Miestä tää on kovasti vaivannut vaikka kuuluu kyllä jokaisen lapsen kasvuun, tytöillä tää itsenäistyminen nyt vaan tulee pikkasen aikaisemmin. Kaverit vie mennessään yms. mikä on itsestä hyvin ymmärrettävää, harmittavaa toki. Mut pitää antaa toisen kasvaa, vielä kun saisi tuon isimiehenkin siitä vakuuttuneeksi. <3
Sit alkaakin tää plussan jälkeinen elämä. Kuten ihan ensimmäinen blogikirjoituksenikin sitä kuvailee, elämäni isoin yllätys. En olisi ikinä uskonut että joskus raskaustestistä tuijottaa takaisin kaksi viivaa! Välillä vieläkin vaikea uskoa tätä tuuria. Mutta en voisi olla onnellisempi. Olen koko raskausajan ollut hyvin onnellinen. Aluksi olin hieman sumussa koska lopetin mieliala-lääkityksen seinään. Mutta se väistyi onneksi aika nopeaa. Nyt on tullut nää räiskyvät hormonit. Oikeastaan mulla tää raskaus on lyhentänyt hermoja ja alentanut ärsytyskynnystä. Mua rupee kismittään asiat helpommin. Viimeksi eilen aloin kiukutteleen kun mies mietti että voinko viedä roskapusseja ulos. "Minen oo mikään invalidi enkä mikkään hautomo joka vaan pysyy vällyjen sisässä ja kasvattaa lasta sisällään". :'D
Rauhotuin kyllä aika äkkiä mutta hetken otin kierroksia.
Mun kaveri antoi tosiaan tän aiheen mulle, kiitos muru! Jotenkin tuntuu ettei tässä ollu päätä eikä häntää, toki voi olla että Rimpulan iltajumpat hiukka häiritsee keskittymistä. Odotan ensivuotta innolla, jännityksellä ja hieman kauhulla koska tulee niin isoja muutoksia elämään. Hui! Huomenna en kirjoita koska haluan nauttia uudenvuoten aatosta miettimättä sitä mitä kirjotan. Me juhlistetaan syömällä tortilloja, ja karkkii & popparii. Sit myös meillä on raketteja, miniräjähteitä ja tähtisadetikkuja. Otetaan kaikki ilo irti tämän vuoden loppumisesta kun ensi vuoden lopussa ei olla enää "villejä ja vapaita".
Eniveis: Erittäin onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!
