Herään seitsemän aamusta käymään veskissä. Tuttua puuhaa, onhan näihin jo totuttu. En vilkuile enää paperia niin usein ja nyt unenpöpperössä se jää tekemättä. Menen takaisin sänkyyn ja olen melkein saamassa unen päästä uudestaan kii kun tunnen että jotain valuu housuihin. Hmm. Ihan kuin menkat alkaisi. En hätäänny, ajattelen että se on kuitenkin vain valkovuotoa niinkuin aina ennenkin. Sitten tunnen sen vielä kaksi kertaa uudestaan. Nousen tarkistamaan. Verta.
Eijeijeijeijei ei ei ei, mitä vittua. Ja sanon ne ääneen ja mieskin havahtuu. Menen vessaan ja sitä vain vuotaa lisää. Ei hirveämmin mutta kuitenkin jonkin verran. Pistän ensiksi paperia vain housuihin ja ryntään kohti doppleria. Sykkeet löytyy samantien. Luojan kiitos Papunen on hengissä. Vaikka sykkeet eilen illallakin löytyi helposti, ehdin pelästyä että jokin on mennyt vikaan. Soitetaan synnäriltä ohjeet, jos verenvuoto yltyy tai mahaan alkaa sattumaan niin näytille. Verenvuoto loppuu. Menen takaisin nukkumaan, nukunkin muutaman tunnin.
Puoli kahdeltatoista herään uudestaan. Menen vessaan, taas verta. En ymmärrä. Ryntään taas dopplerille ja sykkeet löytyy. Kysyn WhatsApp ryhmäläisiltä mitä he tekisivät jos olisivat mun tilanteessa. Melkein kaikki sanovat et lähtisivät näytille. Itse emmin vielä, koska sykkeet kuitenkin löytyy. Verenvuoto lakkaa taas. Sitten, mahakipu. Herätän miehen ja sanon että haluan lähteä Tyksiin näytille kun ohjeetkin oli sen mukaiset. Alkaa taas vuotaan. Mies soittaa isälleen joka lupaa heittää meidät päivystykseen. Kuuntelen vieläkin sykkeitä uusiksi, vahvat ovat ja Papunen monottaakin anturia.
Tyksissä hoidon kiirellisyyden arviointiin on pitkä jono. Odotamme yli tunnin. Huomaan että veri ei ole enää kirkasta vaan tummentunut ja vähentynyt. Itkeskelen silti. Vihdoin päästään sisään hoitajalle jolle sepustan kyyneleiden seasta tilanteen. Rv 14+5 ja vuodan verta. Hän soittaa samantien Gynen päivystykseen mistä sanotaan et sinne suoraan, ei tarvii päivystyksen lääkärillä käydä, onneksi. Hän tilaa kuljetuksen meille toiselle puolelle sairaalaa koska meidän kyyditsijä on jo kotonaan. Istuin pyörätuolissa ja odottelin kyyditsijää. Hän vei meidät kellarin kautta sinne, mönkijän tmv. avulla. Outo kokemus. Gynellä ihmettelevät että mitä mä siellä teen, ei ole tullut tieto perille lääkäriltä hoitajille. Tuo virtsanäytepurkit ja antaa papereita täytettäväksi. Täytän ne ja jään pohtimaan vikoja kuukautisia ja kirjoitan vain syyskuu kun en muista tarkkaa päivää. Pää on ihan sekaisin. Käyn antaan näytteet, ei vuoda kuin ns. vanhaa verta enää. Päästään lääkärin luokse. Kyselee vaan onko vuoto ja kipu milloin alkanut ja sitten käskee riisuuntuun. Tekee sisätutkimuksen kovakouraisesti, tai sitten olen tosi kipuherkkä, jompikumpi. Lääkäri tuntuu hirviän kiireiseltä ja etäiseltä. Sitten ottaa ultran käteensä, puristaa geeliä mahan päälle ja siellä meidän pikkuinen heiluttelee käsiä ja jalkoja, ilman huolen häivää. Itken helpotuksesta. Ei löydä päältä ultrattaessa syytä vuodolle, ultraa vielä alakautta. Sanoo että ei näy mitään syytä miksi vuotaisi, voi johtua siitä että istukan reuna on vähän kohdukaulan päällä tai sitten kohdunkaulalla on haavauma. Sanoo että ei ole vaarallista. Kaikki tämä vaan soljuu korvasta toiseen koska katselen Papusen liikkeitä haltioituneena. Sydämen sykekin näkyi hyvin. Kaikki siis hyvin. Ei näy verta kohdussa eikä näkyviä hematoomia eikä mitään. Säikähdyksellä siis selvittiin. Pirskatin rimpula kun oikeasti pelästyin että nyt tuli synkkä joulu. Pelästyin todella todella paljon.
Kotiin Lidlin kautta. Syödään ja nukutaan päiväunet että jaksetaan leipoa piparkakut. Kuunnellaan Papusta kun herätään. Sykkeet kuuluu hiljaa, hän on majoittunut ylös kohtuun jonnekkin aika taakse. Vanhaa verta edelleen vuotaa kun tässä kirjoitan. Jospa se pian loppuu. Tää on ollut stressaavin päivä pitkään pitkään aikaan. Toivon että tämmösiä ei tule uudestaan. Ja että Papunen olisi ihan rauhassa vain, pikkunen rakas. Ultrassa huomasin että hänen posket ovat tosiaankin kasvaneet. Lääkäri sano et viikkoihin nähden iso, saa nähdä mitä sitten rakenneultras sanotaan niiden viikkojen suhteen. Nyt olisi kiva saada joulurauha ja parempi mieli. Kyllä se tästä pikkuhiljaa.
Huomenna kuvia sitten leipomuksista, tai viimeistään maanantaina. Huomiseen!
Ainiin, linkki hauskoihin kuviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti