Hirveesti haluaisin syödä jo iltapalan. Mutta mun ainoa hyvä leikkuulauta ja ainoa hyvä veitsi on astianpesukoneessa. Joten pakko odottaa että se pysähtyy. Mun leipiin tulee aina paprikaa, ja paljon. Äsken söin klementiinejä ja yhden joulutortun että jaksan odottaa.
Tää päivä on ollut aika jännä. Aamusta kuunneltiin taas Papusen sykkeitä, tällä kertaa suostui olemaan aika samassa kohtaa pitempään, mitä nyt monotti anturiin päin. Sitten käytin koiran lenkillä, ja kävin sitten kaupasta hakeen maitoa yms. Ruokana meillä oli tosi pippurista kasvissosekeittoa. Ja sen kanssa pakaste-valkosipuli-yrttivoi-patonkia. Kun syötiin istuin vähän kumarassa. Olin just vauvaryhmässä jutellut liikkeiden tuntumisesta yms, kertonut siitä että olen käskenyt Papusta potkimaan joululahjaksi, että mulle tulis hyvä mieli. No sit syödessä, yhtäkkiä, kohdussa tuntui sellanen poksahdus, tai napautus tai töksäys. En osaa kuvailla sitä sen kummemmin kuin että joku tökkäis kohdusta sisältä ulospäin sormella. Havahduin siihen kyllä heti, ja onnenkyyneleet alkoi valumaan. Se oli niin selkeä potku tai nyrkinisku Papuselta, kaksi viikkoa etuajassa. Voi että. :') <3
Tässä samalla odottelen että mies tulis harkoista, en muista mihin aikoihin hänellä on torstaisin. Muutenkin mun muisti on temppuillut ihan sikana. Hemmetin pregobrain. Päänsäryn luulin loppuneen mut se tuli tänään taas takaisin. Oli pakko ottaa päikyt, ei nekään auttanu kunnolla. Jospa saisin huomenna taukopäivän. Kissa oli päikkyjen jälkeen omituinen, kehräsi ja puski ja söpöili muutenkin. Ei kovin usein tee sitä. Mutta motiivi selvisi kun nousin ylös, ryntäs täysiä kohti keittiöö eli oli vailla toisenlaista ruokaa, kun onhan tämä Mjaun ruoka ihan kamalata kakkaa. Huoh.
Huomiseen!
Lanssi parka :D
VastaaPoista