Olen jo aikaisemmin fiilistellyt vähän joulua mutta sellaista fiilistä mitä ennen on tullut, ei ole tänä vuonna tullut yhtä aikaisin. Vasta nyt. Kai tän esikko-odottajan pää on niin täynnä vauva-ajatuksia ettei huomaakaan. Mutta kuitenkin. Tänään tein joulu-menun kirjallisesti, päässä se on ollut jo muutaman päivän. En enää voi syödä perinteisiä jouluruokia, mikä on vähän haikeaa koska kuitenkin tykkäsin niistä. Mutta viime vuonna sain miehen tytöltä oksutaudin joulupäivänä ja jäi kammo. Kinkkuun tuskin kosken, paitsi ehkä ihan pikkuisen. Mutta joo tässä teille linkkejä siitä mitä meillä tarjotaan, toki ne antaa osviittaa vain kun jätän esim. molemmista salaateista pois aineksia mistä en tykkää, kuten tilli, persilja, hernemaissipaprika-sekotuksen yms.
Sit muita suolaisia tähän väliin mihin mulla ei ole reseptiä heittää, paitsi toisen voin ulkomuistista kirjoittaa. Mutta siis itselleni aion tehdä naudanlihapihvin jokaiselle syöntikerralle. Sitten lisäksi meillä tulee olemaan herkkuperuna-nyyttejä joihin voin reseptin nyt ulkomuistista kirjoittaa, koska ne on ihan sairaan hyviä. Mun exä aikoinaan siis keksi kait tän päästään ja mä oon vaan jatkanu niiden tekemistä vaikka mies jäi menneisyyteen :D.
Elikkäs herkkuperuna-nyytit
18 perunaa
2 pakettii violaa, mitä makua haluatkaan
9 tomaattia/ 36 kirsikkatomaattia
3 sipulia
valkosipulia
mausteita
lisäksi tarvitset foliota, paljon
Tee valmiiksi foliopalat (yhtä monta kuin perunaa), kannattaa ihan koko leveydeltä, suurinpiirtein neliönmuotoiset tehdä, vaikuttaa isolta mutta ei ole! Pilko perunat vene-paloiksi. Jaa yksi pilkottu peruna per foliopala. Pilko sen jälkeen tomaatit, isot tomaatit mielellään kuuten osaan, kirsikkatomaatit puoleksi. Isoista puolikas per nyytti, kirsikkatomaateista kaksi per nyytti. Sit sipulia pieneksi paloiksi, tai vähintään neljäsosaan kannattaa laittaa ennenkuin siivuttaa. Jaa ne nyytteihin, sitten valkosipulia kans pieneksi paloiksi ja lisää ne. Lopuksi mausteet ja Valkosipuli Violaa tms. kaiken päälle. Sulje nyytit. Paista 200 asteessa n. 30 min. Anteeksi jos oli sekava, en oo koskaan tehny reseptiä :D.
Jälkkäriksi meillä on:
Ja sit tietty konvehteja varmaan yms. Aion itse käydä hakemassa laktoosinpilkkojia et voin syödä sitä suklaata ihan rauhallisin mielin ilman että vatsa heittää ihan kuperkeikkaa.
Tänään on ollut vähän jännä päivä. Tai heräsin niinkuin monena edellisenä päivänä vasta puoli kahdeltatoista. Hirveen myöhään siis. Ja sitten annoin miehen nukkua koska se kömpi nukkumaan vasta puoli kuusi. Omapa on asiansa jos tykkää niin pitkään pelata. Kysyin kyllä heti kun nousi ylös et lähteekö kans lenkille. Mun eka Vauva-lehti tuli kotiin tänään! Viimeks piti käydä netistä lukeen kun ei ihan kotiin asti kerenneet lähettää. En oo vielkään lukenu sitä kokonaan loppuun, vain about puolet. Sitä lueskelin, kuunneltiin Papusta joka monotteli taas anturiin päin. Sitten lähettiin lenkille. Mun koira on onnistunut nyt juoksu-agressaansa vetämään mun olkapään sököks, en osaa oikeen tunnistaa onko kyse venähdyksestä vai revähdyksestä. Kipu herätti viime yönä useemman kerran että en sitten tiedä. Tosi tosi ärsyttävää. Onneks mies lähti mukaan niin ei tarvinnut enempää rasittaa tuota olkapäätä kun en osaa taluttaa vasemmalla kädellä. Ei oo voimaa tarpeeksi pidellä jos tulee toinen koira vastaan. Koska nyt varsinkin toi kiskoo ku viimistä päivää varsinkin uroksia kohti. Ihan älytöntä. En kuitenkaan aio pennuttaa kun toinen on muutenkin jo sekarotunen, kuka kaipailee seropipentuja?
Voipi olla vaikee saada kodit.
Tänään sain myös suru-uutisia aikalailla aamusta. 10/2007 mun exän kissa synnytti viiden pennun pentueen. Me silloin otettiin siitä itsellemme yksi. Pentujen emo ei kestänyt raskautta, sai tosi pahan maksavaurion ja sen jälkeen suolitukoksia, joista ensimmäisen takia ei enää jatkettu hänen elämää. Kuitenkin tämä hänen ja mun valitsema pentu peri suolitukosherkkyyden äidiltään. Tai veti joku vuosi joulun välipäivinä jostain piilosta tiivisteen napaansa. Ja sehän juuttui. Silloin leikattiin mun äidin raha-avustuksella, meillä ei ikinä ollut mitään hätävara-rahastoa eläinlääkärii varten. Kuitenkin sekin otti jo aika koville Rassulla. Sitten keväällä tapahtui sillain et tuli suolitukosoireet, eli siis oksenteli vain. Käytettiin lekurissa missä ekaksi sanottiin et parafiini-öljyä. Ei päästy mun luottamalle lääkärille joka leikkas sillon uutenavuotena Rassun vaan mentiin toisen lääkärin vastaanotolle. Sitten kun parafiniöljy ei auttanut, mentiin parin päivän päästä uudestaan jolloin päästiin tälle mun luottolääkärille. Röntgen kuvissa näkyi muistaakseni jopa seitsemän suolitukosta ja koko massu oltais jouduttu aukaseen. Sillon tehtiin se kivulias päätös luopua Rassusta kun mitä luultavammin niitä olisi tullut aina vain lisää ja lisää. Silitin toista kunnes nukkui pois. Kaikista vaikein lemmikin menetys ollut juuri Rassun menetys. Tänään siis kuulin että hänen pikkuveli jouduttiin myös lopettaan, veritulpan takia. Otti koville kyllä. Sillain kun itse opetin syömään kiinteitä ajoissa ja hiekkikselle. Toki tää Riepu, pentueen pienin, käsitti vähän väärin. Hän käsitti että hiekkaa syödään ja raksuastiaan pissitään. Oli siis tosi hellyyttävä pieni mies. Riepu-reppana <3. Tää Riepu oli mun ex-isäpuolen kissana maalla, samassa paikkaa kun exän alunperin eläinsuojasta adoptoima lumenvalkea kissa Nuska. Nuskaa käy sääliksi. Hän on jo aika vanha. Hän toimi myös pentueelle aikoinaan vara-emona. Pesi ja opetti kun heidän oma äiti heikkeni ja jouduttiin lopettaan. Nuskan tarkkaa ikää ei tiedetä mutta arvio on n. 15-18 vuotias. Että ei varmaan kovin kauaa enää elä, varsinkin kun seuratoveri nyt jouduttiin lopettaan. Mutta ainakin hän sai hyvän loppuelämän. En sitten tiedä haluaako ex-isäpuoli enää ottaa kissoja kun Nuskasta aika jättää. Riippuu varmaan uudesta emännästäkin. Myös yksi muu pentueesta meni maalle, ja sieltä sitten hävisi se kissa aika nopeaa, olisko ollut 3-vuotias. Se on totta että kun asutaan villipetojen keskellä että ne voi hävitä mutta jotkut ottaa sen riskin, päästäkseen muista tuholaisista eroon. Ymmärrän sen itse todella hyvin koska tuun ns. landelta, metsikön keskellä tuli asuttua kutosluokka ja yläaste. Kuitenkin kun miettii näistä 8 vuoden ikäisistä pentueen kissoista vain kaksi on hengissä. Tai en ole nyt hetkeen kysellyt mutta toivon että ovat. Ainoastaan toisesta voin kysellä, toinen omistaja on face-vastainen kaikinpuolin niin tuskin vieläkään löytyy plus varmaan edelleen kantaa kaunaa jostain olemattomista syistä menneisyydestä. Joten vaikka löytyis facesta, tuskin kyselisin.
^tässä kuva pennuista pikkuisina
^tässä kuva rakkaasta Rassusta
Se on tätä, eläimet on aina päässyt tosi lähelle mun sydäntä ja tulevat varmasti aina pääsemäänkin<3
Tulipa pitkä teksti, huomenna vähän lyhyemmin sit.
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti