Päheyttä ilmassa

Mistä sitä alottaisi. Eilen haettiin meidän kallisarvoinen paketti postista. Se veikin appiukon autosta koko takapenkin ja kävelin itse kotiin. Painoa paketilla oli tosiaan 26 kg mutta saatiin se kotiin sentäs. En kauaa malttanut pitää näppejäni erossa siitä paketista, halusin päästä tutkimaan. Elikkä tässä tämä linkki ensin vaunuihin mitkä tilasimme. Tosin eri rungolla ja vanteilla.

http://vauvakulma.fi/lastenvaunut/kunert-silver-lastenvaunut.html#/35-auton_turvaistuin-ei/333-vip_rungon_vari-alumiini/540-vip_vanteet-alu/343-kert_silver-musta_pantteri

Moni voisi sanoa että on huonoa laatua takuuvarmasti kun tuon hintaset. Mä olen erittäin vakuuttunut siitä että nämä on täydelliset meille. Helpot ohjata, jopa yhdellä kädellä vaikka käsivoimia multa ei löydy hirveästi. Koppa tuntuu oikein pehmeältä ja renkaat ovat ihanan isot. Lumisohjon ilmestyessä sitten joskus, saa etupyörät lukittua, samoin mettäteille varmaan ihan hyvä lukita. Hoitolaukku mitä tuossa mainostettiin isona, on koooltaan samaa luokkaa kuin mun marimekon olkalaukku. Aika näyttää kumpaa käytän sitten enemmän. Mutta onhan nää nyt ihan törkeän päheet menopelit meidän tulevalle rokkistaralle. ^^ Jos ihmiset tuon kuosin takia sanoo että tyttömäiset niin olkoon, mun mielestä ne on glam-rock tyyliä ja sopii siitä syystä meidän tyyliin tosi hyvin. Tässä nyt vielä kuvia mitkä otin tänään. 

Nyt täytyy kyllä sanoa että kaikki kunnia näin ihanista vaunuista kuuluu äidilleni. Kiitos rakas äiti, nää on täydelliset <3 

Mä en nyt enempää kirjottele, tää päivä on ollut hyvin pitkä. Sen verran vaan et käytiin terveyskeskuksella, syömässä ja sit vielä kaupassa. Koirapuistossa ja siivosin. Mie kirjottelen piakkoin taas!

Kläppi

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 31 viikkoa vanha. Hänellä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä hän pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä Rimpula ajattelee tai mistä hän näkee unta. Mutta nyt Rimpula kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement) jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle.

Odotukseni-sovellus:

Vauva on nyt miltei valmis. Kynnet ovat kasvaneet niin että ne melkein jo peittävät sormenpäät. Munuaiset toimivat. Keuhkot ovat melkein kokonaan kypsyneet. Hentoinen untuva, joka peitti vauvan päästä varpaisiin, irtoaa nyt lapsiveteen.

Mittoja:

Koko pituus: n. 39 cm

Pää-perämitta: n. 29 cm

Paino: n. 2100 g

Aika lyhyet teksit kyllä tälle viikolle! Minkäpä tuolle voi. Kulunut viikko on ollut aikamoinen. Kroppa on vihdoin tottunut kipulääkkeettömyyteen ja olo alkaa olla aika normaali. Panadolia menee silti kyllä väh. 2 kpl päivässä, siis noita grammasia. Tänään oli jälleen kerran migreeni, samoin kuin viime maanantaina. Näkö lähti hetkeksi, ei kokonaan mut osittain. Ja sit jalkakrampit on tulleet takaisin. Ja vaikka pojalla ei paljoa ole tilaa liikuskella niin ei paljoa hidastele. Hikottelee myös sen pari kertaa päivässä.

Mistähän muusta vielä kertoisin. Tsekkasin äsken että missä meidän vaunut menee. Tarkistin sen perjantaina viimeksi ja silloin ne eivät olleet vielä edes Suomessa. Ja nyt sitten aamulla ihmettelin että miksi mulle on soitettu ja yritin samantien soittaa takaisin kun heräsin, tunnin myöhemmin. Ja silloin ei vastattu. No, postimies Patehan se mua oli yrittänyt tavoitella kun alaovi on lukossa. Eli yöllä paketti oli saapunut Suomeen, lajiteltu ja aamulla sitä lähettiin meille roudaamaan. Lopputulos on kuitenkin se että meidän täytyy nyt itse käydä se hakemassa postista, jonkun kyydillä. Mies sano että voi kantaa sen mutta kyllä mä sanoisin että 26 kg on turhan painava kannettavaksi edes sitä 500 m. En halua että hän rikkoo selkäänsä tai mitään vaunujen vuoksi. Kuitenkin, ihanaa että ne ovat vihdoin täällä, ja saadaan toivottavasti appiukko auttamaan. Hän on muutenkin kyyditsemässä meitä keskiviikkona ja tuo työkaluja että saadaan pinniksen pohja kiristettyä ja hylly seinään. Niin ja libero-laukun lahjakortti tuli mulle tänään! Sen saa jo huomenna mukaan kaupasta, ilmanen tavara on kyllä mahtavaa. ^^ 

Tulihan sitä tekstiä! Mut nyt tässä massukuva.

Jotkut tarkkasilmäiset saattaa nähdä että maha on laskeutunut alemmas. Varmasti tuosta vielä valahtaa alemmaksi ajan kanssa. Niin ja valmistelevia supistuksia on tullut pari lisää. Ei ne kivalta tunnu mutta itsepähän olen lasta toivonut ja saanut, ei se ilman kipua ole ulos tulossa.

Mut nyt iltapalalle!

Hankintoja

Paljon on tapahtunut sitten tiistain ja toivoisin nyt että oloni olisi ollut hiukan parempi jo aiemmin, en välttämättä muista kaikkea. Mutta siis tiistaina bongasin torista pinnasängyn joka todellakin miellytti silmää ja oli sen näköinen kun olen etsinytkin. Niin ja ennen kaikkea; VALKOINEN! Sängyn lisäksi pakettiin kuului myös patja, korokepalat ja tummansininen reunasuojus, missä valkoisia tähtiä. Mulla on jo ennestään yksi reunasuojus ja ihanaa et saan vaihdella sitten kun siltä tuntuu! Molemmat niistä on ihania, toisessa on tosi sulosia eläimiä. Mutta tässäpä teille kuvia noista, äitiyspakkaus meillä on tällä hetkellä pinniksessä kun se on ensimmäinen nukkumaosoite pienellä.

Meidän soiva pöllömobilekin eksyi kuviin ^^

Alimpana nuo korokepalat jotka kuulemma on tosi kätevät kun lapsi sairastaa. Lisäksi sieltä tarttui mukaan lämpöpussi mikä on kans kuulemma tosi kätevä. Käytännön kokemustahan mulla ei näistä ole. Mutta siis juurikin siihen jos haluaa ulkona nukuttaa yms. Käytiin tää paketti hakemassa kaverin kanssa keskiviikkona keskeltä ei mittään. Luulin siis että se on jossain lähellä koska osa meidän asuinpaikkakuntaa mutta enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Kuitenkin! Sen jälkeen me käytiin vähän humputtelemassa, niinkuin mummuni sen sanoisi. Eli käytiin kiertelemässä kauppoja ja mukaan tarttui isyyspakkaukseen juttuja. Lisäksi löysin itselleni mekon jota todella todella tarvitsin. Nyt en avaa tähän enempää, tietäjät tietää. ;) 

Kävimme myös Prismassa ja sieltä ostin myös vannan (punkan, ammeen) pienelle valmiiksi. Niin ja 2 koliikkipulloo lisää. Ebaystahan me tilataan 6 kpl paketti niitä mutta hyvä että on nyt kahta eri kokoa ja kuviollisiakin. Toisessa on kalastavia saukkoja ja näissä mitä ostin on kettuja. Söpöä, sanoisinko. 

Torstaina me käytiin koirapuistossa riekkumassa miehen ja koiran kanssa. Pallon nostelu ja heittely alkaa oleen aika vaikeaa. Lisäksi näin toista kaveriani ja hänen tytärtään. Kävimme nopsaan lasten kirppikseltä josta löysin kaksi leuan alle solmittavaa myssyä. Mulla on nyt 3 sellaista ja lisäksi 2 trikoopipoa. Jospa niillä tuon kesän pärjäisi. Muitakin pipoja toki on mutta ne on sitten paksumpia tai liian isoja.

Eilen meillä oli rento päivä. Tai käytiin me tarpomassa raesateessa koiran kanssa. Koirakin oli hiukka ihmeissään et mitä tää on kun ei tainnut olla nähnyt moista ennen. Meitä toki ärsytti kun tuntuu et sataa kissoja taivaalta kun kerrankin porukalla lähdetään. Sisällä pikasiivoukset ja makaroonilaatikon teko. Mies jaksoi vielä vaivautua kauppaan ihan illasta kun mun vichy loppu kesken.

Tänään me nukuttiin tosi tosi pitkään epähuomiossa. Kyllä toi kipulääkkeen lopetus väsyttää mua yllättävän paljon eli unet ei varmastikkaan ole kovin hyvälaatuisia mitä öisin saan. Heräilen tosi herkästi, tyyliin jokaiseen liikkeeseen. Mut aamut nukun hyvin. Edes silloin! Tänään söimme eilistä makaronilaatikkoa ja jälkkäriksi tein meille mustikkapiirakan. Se on kyllä ruma mutta tässä teille kuva palasesta:

Kokeilin ekaa kertaa tehdä kermaviilitäytteellä. Muuten tosi hyvä piirakka tuli mut tosiaan ruma. Meidän uuni paistaa epätasaisesti ja se on raivostuttavaa. Mutta kuitenkin, pääasia että maistuu hyvältä ja olenkin syönyt jo kaksi palaa. Sanoin miehellekkin et pidä puoles ennen kuin loppuu. Näillä näkymin mä en saa alatiesynnytystä vaan mun sisällä asustaa kohta viiden kilon Michelin ukko :D <3

Oon kyllä yrittäny vähä hillitä tätä herkuttelua. En nyt enempää kirjoittele koska katson samalla Antti Tuiskun Peto-showta telkasta ja se vie mukanaan. Miehen mielestä traumatisoin meidän poikaa haha! 

Neuvolan terveiset

Ensin kerron tuosta viime yöstä, ekasta yöstä ilman kipulääkettä. Ei ollut kovinkaan ihana. Panadol ei auttanut nimeksikään. Nukahdin kyllä varmaan tunnissa mutta heräsin joka ikinen kerta kun vaihdoin/korjasin asentoa. Lisäksi heräsin herkemmin kaikenlaiseen meteliin, miehen kuorsaukseen ja kattoremontin ääniin. Meinasin luovuttaa nukkumisen suhteen yhdeksältä mutta kuin ihmeen kaupalla sain vielä puolisen tuntia nukuttua. Kroppa on aivan sekaisin kun on tottunut tiettyyn lääkkeeseen ja nyt se on pois.

Neuvolassa oli tällä kertaa tosi leppoisa käynti. Hiukka jännitin mittauksia tosin mutta oli kiva jutella kaikennäköistä ja kertoa mun migreenin uudesta muodosta (uutuutena näköhäiriöt). Ja ne mittaukset meni ihan hyvin! Ihan turhaan mä jännitin et onko sf-mitta laskusuuntainen. Hyvin päästiin sinne samaan linjaan edellliseen kaa noususuuntaisesti joten ei hätää, kyllä mun maha kasvaa!

Mittoja:

RR: 114/74 (110/82)

Paino: 62,6 kg (61,4 kg)

Muutos per viikko: 323 g (560 g)

Sf-mitta: 28 (24)

Syke: +140

Neuvolan täti kehui vatsan muotoa ja kokoa, minimassuhan tämä on onneksi. Kyselin että onko normaalia tuo että pojan sykkeet on joka kerta matalammat. Ja todellakin on ja sanoi että meidän pojan sykkeet reagoi todella hyvin siihen kun hän liikkuu. Eli kun poika liikkui, hänen syke nousi 16o paikkeille ja on merkki terveestä sydämmestä. Kaikinpuolin tosi positiivinen käynti ja seuraava on jo kolmen viikon päästä. Kivaa käydä vähän useammin. Toivon myös että oloni tästä hieman paranee, ja saan nukuttua öisin. Tosi inhottavaa jos joudun ottamaan päiväunia että pysyn tolkuissani. Mutta todella toivon että ensi yö menee paremmin. Kylmäpakkaus on kovassa käytössä koska vasen lonkka kiukuttelee. 

Tässäpä tämä tällä kertaa. Kirjottelen taas kunhan siltä tuntuu. ^u^

Tämä uudestaan koska on edelleen todella paikkansa pitävä!

Kuningas pirupentu

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 30 viikkoa vanha. Hänen vartalo ei enää kasva entisellä vauhdilla, mutta aivot kyllä. Kun uusia aivopoimuja muodostuu, pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä aivoissa lisääntyy valtavasti! Hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Untuvakarvoitus peittää yhä pienempää osaa kehosta ja sekä kulmakarvat että silmäripset pidentyvät. Nyt Rimpulalla on niin vähän tilaa kohdussa, että hänen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi. Rimpulalle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja hän alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön. 

Odotukseni-sovellus:

Vauva  voi olla useassa eri asennossa eli tarjonnassa: 

-Takaraivotarjonta: vauva on pää alaspäin. Tämä on tavallisin asento ja synnytyksen kannalta paras.

-Perätarjonta: pää on ylhäällä ja vauva ikään kuin istuu kohdussa. Yleensä perätilaisen vauvan molemmat jalat ovat ylös ojennettuina. Jalat voivat myös olla koukussa. Noin 4% vauvoista syntyy perätilassa.

-Olkapäätarjonta: vauva on kohdussa sivuttain. Alatiesynnytys ei ole mahdollinen.

Arvausmittoja:

Koko pituus: n. 38 cm

Pää-perämitta: n. 28 cm

Paino: n. 1800 g

Mitenköhän kulunutta viikkoa kuvailis. Parhaiten ehkä silleen et AI HELVETIN HELVETTI MUN KYLJET!! Anteeksi karkea kielenkäyttö. Mutta mun kyljet, ja varsinkin oikea puoli on ihan muussia ja ihan tajuttoman kipeä. Nytkin pidän kylmäpussia että vähän hellittäis vaikka tiedän että se on pojasta kiinni. Hän on päättänyt että kyljen potkiminen on BEST THING EVER! Murr. Lisäksi hän on oppinut sen että kalvoista saa kiinni. Voin vain kuvitella miltä se näyttää mutta se todellakin tuntuu siltä kun mun sisällä olisi ritsa. Se ei satu mutta on hyvin ärsyttävän tuntuista. Hän ottaa ilmeisesti siis kädellä kiinni ja venyttää, päästää irti ja siitä tulee sellainen olo kuin bojojjoojoong. Aikamoista!

Täsä nää! :P

Käytiin vähän ulkona kuvaamassa. ^^

Lisäksi tänään kävin kaverin kaa Ikeassa. Sieltä tarttui mukaan vähän kaikkea mutta hankintoja jäi vielä. En jaksanut etsiä pinnasängyn patjaa koska olen menossa sinne uudestaan toisen kaverini kanssa vielä. Mutta sain nyt korjattuu pari asiaa täällä kämpässä mitkä on mua häirinneet. Meillä pyykkikorin virkaa on toimittanut vanha ostoskori ja nyt sain sen tilalle kunnollisen pyykkikorin. Makkariin maton. Niin ja kissatyyny oli täysin heräteostos. Me ei todellakaan tarvittu sellaista mutta siis katsokaa!

Ja sitten myös toi matto on uusi. Hoitopöytään ostin pari sellasta koria joihin saan tavaraa. Tässä kuvaa vaikka hieman epäselvähkö.

 Tässä samalla kuvaa meidän seinien tauluista joista tykkään. Itserakasta, koska olen yhden tehnyt itse! Mutta silti tuo kivaa fiilistä tuonne. ^u^

Marilyn <3 

Nyt en kirjoita enempää että jää huomisellekin jotain. Huomenna tulen siis kertomaan neuvolasta ja siitä miten eka yö meni ilman kipulääkettä. Luultavasti huonosti mutta saapi nähdä. 

HUOMISEEN!

Pesänrakentajan murheita

En edes tiedä oikein että mistä alottaa muuta kuin että voi isä kissan piip kun ärsyttää. Ekaksi, appi unohti tuoda sen pinnasängyn meille perjantaina. Hän toi sen lauantaina. Into piukassa odotin näkeväni sen. Ja voin sanoa että pettymys oli aika suuri kun näin että se ei ollutkaan valkoinen. Olin kokoajan puhunut siitä valkoisena ja se on vaalean puun värinen. Juuri kun pyrin eroon kaikesta puun värisestä tai muokkaamaan niistä siedettäviä. Ai hitto et ottaa oikiasti päähän. En varmaan ole edes kertonut täällä sen pinniksen taustoja.

Eli aika pian sen jälkeen kun julkistimme raskauden, meille tarjottiin kaikennäköstä ostettavaksi. Mm. tätä pinnistä. Tätä suorastaan tyrkytettiin mun miehelle hänen tyttärensä äidin toimesta. Ja siis hän pyysi siitä 20€. Olen pari kertaa käynyt lapsia vahtimassa, moikkaamassa ja minun mielestä se pinnis näytti silloin olevan siellä nurkassa ja valkoiselta. Toki huoneessa oli hämärää. Kuitenkin en olisi halunnut ostaa sitä häneltä kun halusin toisenlaisen, mielellään mustan pinniksen. Mutta se painostus ostaa se kävi aika kovaksi, kun sieltä suunnalta alkoi kuulua vihjailua että olen snobi jos ei hänen pinnasänky kelpaa. Voin sanoa että meni hermo ja ajattelin maalavani sen sitten mustaksi. Sittemmin päätin että valkoinenkin on ihan kiva ja sopii myös makkarin väreihin. Ostimme siis sen. Saatiin kaupanpäälle kyllä lakanoita, pikkupyyhkeitä ja jotain.. oliko uimavaippoja. Koska hänellä oli kiire saada pinnis pois nurkista järjestimme apen luota sille säilytystilaa jostain tyhjästä varastosta. Äijät kävi sen hakemassa. Tämän takia mua ihmetyttää että mies ei mulle silloinkaan oikaissut sitä väriä eikä sanonut kolhuista. Sanoi mulle eilen ettei tiennyt että värillä on niin paljon väliä. Kyllä on! Ja nyt tietää viimeistään et kyllä mä haluan et huonekalut sointuu toisiinsa. 

Koottiin se pinnis kuitenkin tänään että sain päätettyä pidetäänkö se vai ei. Että onko se siedettävä. Ei ole. Lisäksi siinä on kaksi halkeamaa kiinnityskohdissa ja pohjan kiinnitys on minusta liian epävakaa. Että en todellakaan nukuta lasta siinä yhtäkään yötä. Ei tule kuuloonkaan. 

Pistin sen nyt myyntiin vaikka tuntuu pahalta myydä sellainen pinnis joka ei täytä mun turvallisuusvaatimuksia. Tiedän olevani hieman hysteerinen mutta haluan vakaan pinniksen missä ei yksikään ruuvi tai koukku heilu. Ei se mun mielestä ole paljoa vaadittu. 

Yritän nyt löytää käytettynä valkoisen pinnasängyn ja tsiigailen toria vähän väliä. Tässä teille kuva siitä mikä ei kelvannut. 

Ei istu meidän mustavalkoseen sisustukseen.

Muuten meillä oli ihan kiva viikonloppu. Perjantaina juhlistettiin mun täysin loppuunkäsiteltyä avioeroa. Tein meille juhlaruuan ja juotiin alkoholitonta kuoharia. Nam! Jos mietityttää et voiko olla hyvää niin tämä ainakin oli!

Ja tää ruoka, omnom. Siinä on naudan entrecoteet ja BBQ-ranskalaisia ja salaattia. Ja toki maustevoi!

Tulipahan avauduttua! Huomenna taas tarkastelua et mitä mussukalle kuuluu ja massukuvat. Ajateltiin ulkona kuvata.

Vihdoinkin

Ja näin koitti se kauan odotettu päivä, me olemme makkarissa!!! Ihanaa! Selkään ja kylkiin sattuu vaikka itse pääasiassa vain siivosin. Mutta silti. Tätä päivää tosiaan odotin ja aamulla olin innostunut ja jännittynyt. Huomenna kasaamme pinnasängynkin, ihanaa! 

Puuttuvat makkarin tavarat haen loppukuusta. Sieltä puuttuu matto ja pinnasängyn patja ja yövalo. Verhotkin tahtoisin vaihtaa mut jää nähtäväksi. Onneksi Ikea on suht lähellä. Meiltä puuttuu muutenkin normitavaraa. Kuten pikkulusikoita ja sit pari seinäkelloa olisi kans kiva laittaa niin näkis ajan sekä keittiös että olkkaris. Makkarissa on meillä kelloradio. 

Makkari <3 Mikä ihana sana! Voisin laittaa teille kuvia sitten kun se on valmis, nyt on aika keskeneräisen näköinen vielä ja pinnasänkykin olisi kiva saada edes suht valmiin näköiseksi ennen kuin siitä kuvia räpsii. 

Nyt hiukka jännittää et minkä näköinen pinnasänky se on, en nimittäin muista yhtään vaikka olen sen koottunakin kait nähnyt. Huomenna kokoamme siis jännittävissä olotiloissa. 

Mie kirjottelen tänne taas kunhan siltä tuntuu, mut viimeistään sunnuntaina et miten on sujunut. 

Pikku Herra

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 29 viikkoa vanha. Hän harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun Rimpula nielee lapsivettä, suolisto täyttyy hänen ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä. Rimpula reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus hän voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.

Rimpulalla on nyt usein hikka. Voit tuntea hänen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole vauvalle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun Rimpula nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Vauvan hikkaamista seuraavat usein hänen hengitysharjoitukset.

Sinne päin-mittoja:

Koko pituus: n. 37 cm

Pää-perämitta: n. 27,5 cm

Paino: n. 1750 g

Odotukseni-sovelluksessa oli tällä viikolla vain tylsää juttua vakuutuksista niin en nyt laita sitä tähän. Ei siis kerrottu mitään vauvan kehityksestä ja oli vähän pettymys. 

Tänään oli toiseksi viimeinen kurssipäivä. Huomenna on kakkukahvit pelkästään ja saadaan jotkut todistukset. Ja sit pääsee tämä mamma kodin järkkäilyyn yms. Tavallaan en malta odottaa sitä että pikkuiselle on sänky ja vaatteet pestynä ja vaipat, pullot, korvikkeet yms yms. Kyllä nää asiat tästä järkkääntyy ja onneksi on kuitenkin aikaa periaatteessa kunhan jäbätin ei oo mikään hoppuhousu. 

Pikku herra on tännään ruhjonut äidin oikeaa kylkeä. Sehän ei olisi niin paha jos oikea puoli kropasta ei olis jo nukkumisesta kipeä. En voi siis muuten nukkua kuin oikealla kyljellä jos en siitä ole aiemmin kirjoittanut. Niin on aika kivulias meininki ollut tänään. Mutta ei se mitään, ei tässä enää kauaa mene että hän on täällä puolen maailmaa. 

Nähtiin tänään kaverinkin kanssa ja hän sanoi että paisun kokoajan. En sitten tiedä itse kun tuijotan masua niin paljon etten huomaa edes vaikka kasvaisi muutenkin kuin jos selkään sattuu enemmän. Mutta tässä kuvia.

Elikkäs rv31 <3 

Muutoksia parempaan

Nyt vihdoin koittaa se viikko kun asiat järjestyy täällä kämpässä parempaan suuntaan. Elikkäs me muutetaan meidän makkariin! Jee! Ja sit ehkä jopa saa laitettuu pinniksenkin kasaan ja mobilen kiinni ja musta alkaa ehkä jopa tuntua siltä että kaikki järjestyy.

Stressitaso on nyt paljon kovempi kuin koskaan ennen. Vaikka tavallaan olen varma että kaikki järjestyy, tämä keskeneräisyys hankinnoissa ja tässä kämpässä riittää ajamaan mua hulluksi. 

Tänään saimme jo myytyä pois yhden tiellä olevan huonekalun ja toinen luultavasti haetaan meiltä keskiviikkona. Olen kyllä supertyytyväinen jos näin käy. Huojentavaa että edes kaksi myytävistä tulee oikeasti myydyksi enkä joudu lahjottaan, tai pahimmassa tapauksessa roudaan pois. 

Yritän nyt todella rauhottua koska mun pitäisi olla unessa parissa tunnissa joten en nyt kirjoittele pidemmin. Huomenna sitten enemmän.

Ohi on

Nimittäin työharkka!

Huhhuh sentään. Välillä meinasi itku päästä jaksamisen ja kipujen suhteen mutta kyllä mä selvisin. Ja arviointikin oli ihan riittävän hyvä, ei moitteita ja voi tulla hyödylliseksi kun haen koulutukseen. 

Meillä on alkanut nyt taas aika aktiivinen vaihe massussa. Vauva on päättänyt taistella ahtautta vastaan ja yrittää väkisin saada lisää tilaa. Tai ainakin siltä se tuntuu. Aikamoista, sanoisinko. Hän tuntuu myös olevan paljon alempana kuin aiemmin. Ylettyy toki silti kylkiluihin ja palleaan. Hän muljauttelee massua puolelta toiselle ja tunkee jalkojaan kyljestä läpi.

Tänään käytiin kirppiksellä kattelemassa ja ihmettelemässä. Löytyi pari yökkäriä, pieniä kokoja. Niitä oon kaipaillutkin. Ja sit löyty yhdet vähän hienommat housut ja myssy. Sitten myös äitini oli löytänyt kirppikseltä mulle äippähousut ja leggarit, ja pari yökkärii. Nekin saapuivat tänään postissa. 

Huomenna mulla onkin kurssia ja sen jälkeen näillä näkymin lähden kaverin kanssa metsästämään harsoja. Toivon löytäväni oikeanlaisia. Jos en, niin tulee kiire korjauttaa ompelukone että saan itse hurruutettuu ne. Samoin olisi kyllä kätevää tehdä pari pussilakanaakin.

Mut juupelis juu, kirjottelen taas viikonloppuna.

Jässikkä

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 28 viikkoa vanha. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Tutkijoiden mielestä älykkyys on lähtöisin tästä uloimmasta aivokerroksesta. Poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Rimpulan aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja Rimpula itse säätelee lämpötilaansa. Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Rimpulalla on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Rimpula liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Hän potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut vauvat alkavat nyt kääntään itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun vauva potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa.

Odotukseni-sovellus:

Vauva näyttää jo ihan valmiilta. Hänellä on suloinen vaaleanpunainen iho ja jäntevä pikkuinen keho. Silti: jos vauva syntyisi nyt, hänen pitäisi olla vielä pitkään vastasyntyneiden teho-osastolla. Vauvat eivät osaa ruumiinlämpöään tässä vaiheessa. Myös keuhkojen pitää vielä saada kypsyä, jotta hengittäminen onnistuisi itsenäisesti. Rimpulalla ei myöskään tässä vaiheessa ole tarpeeksi vastustuskykyä, joten hän on hyvin altis tulehduksille.

Sinne päin-mittoja:

Koko pituus: n. 36 cm

Pää-perämitta: n. 26,5 cm

Paino: n. 1600 g

Sellainen on meidän pieni suuri mies. 

Saa nähdä miten iso hänestä tulee ja saanko koskaan mitään painoarvioo hänestä. Pikkuhiljaa alkaa ajatukset kääntymään synnytykseen. En oikein vieläkään osaa pelätä sitä ja hyvä niin. Ainoa pelko on että joudun sektioon syystä tai toisesta, koska en tykkää siitä etten kykene käyttään vatsalihaksia. Mutta se on sit sen ajan murhe, jos on. Haluan uskoa pystyväni synnyttämään alateitse jos vain vauvan koko ei ole liian iso. 

Kipuja on. Jopa jotkut potkut saa huohottaan kivusta mutta olen tyytyväinen että niitä edelleen esiintyy, ihania seurata vaikka hurjalta näyttääkin. Välillä tekee mieli yrittää napata jalasta kiinni kun kunnolla työntää kylkeä ulospäin. Mutta selkä tosiaan on nyt hiton iso murheenkryyni ja oon ihan kyllästynyt. Mut kyllä se tästä kunhan toi harjoittelu loppuu. Sain onneksi paremman vuoron, joskin jouduin vähän ikävästi tekeen että sain sen onnistumaan. Mutta kuitenkin ihanaa päästä aikasemmin kotiin. 

Tässä vielä massukuvia. ^^

Ja se olis tosiaan rv30!

Pulla pulleroinen

Mun kroppa alkaa pikkuhiljaa ilmotteleen et raskaus ei ehkä sovikaan niin hyvin. Selkä on isoin murheenkryyni ja jalat tulee hyvänä kakkosena. Varmasti työharjoittelu tekee osansa siinä että on hankala olla ja selkä, lonkat ja jalan lihakset muutenkin kramppailee. Perjantaina lähti jalat alta töissä ja kesti kauan päästä ylös. Hoidin silti hommat mitä multa vaadittiin vaikka teki mieli vain itkeä. 

Työharjoittelu onneksi kestää enää muutaman päivän. Haluan aamuvuoroja yllättäen. Koska siis en pysty enää siivoamaan salia. Joka kerta kun olen lakaissut/imuroinut/luutunnut salin, joka kerta aivan kamalan kovat supistukset, ja ne ei todellakaan tunnu miltään harkkareilta enää. Vaan sattuu ja kovaa. Ja sit kotiin päästessä olen vaan paniikissa maannut paikallaan ettei vaan supista lisää. Se on pelottavaa. Soitan huomenna neuvolaankin et jos mua ei päästetä aamuihin niin saikkua. En vain uskalla enää. Hirveitä ne aamu viiden heräämiset mutta työ on kevyempää ja mun mielestä paikan kokki tarvitsee enemmän apua, aamulla on enemmän hulinaa kuin iltapäivästä. 

Eilen mä siivosin kotona ja kyllä imuroinnista kotonakin tulee. Aika ahdistavaa. Mutta onneks pienempi alue. Kärppien peli tuli telkasta ja sen kyllä tais kuulla pikkumies vattanahkankin läpi. Sit me syötiin Tikka Masalaa, ostettiin maustepussi kaupasta. Ihan sika hyvää! Suosittelen!

Tänään kävin nopeeta lähikirppiksellä ja löysin sieltä Popin "jumpsuitin" ja sit muumikirjan. Aivan ihania molemmat. Sit lähdin kaverin tytön synttäreille missä kuvailin neitokaista jonkin verran. Olin varma että taidot on ruostuneet mut ihan hyviltä näyttivät muokatessa. Toivon että kaverikin on niihin tyytyväinen. Ollut ihan kiva päivä kyllä. 

Huomenna labraan ajoissa ja sit vähän aiemmin töihin kun en jaksa tulla kotiin puoleksi tunniksi. ^^ Kirjottelen huomenna.