Jässikkä

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 28 viikkoa vanha. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Tutkijoiden mielestä älykkyys on lähtöisin tästä uloimmasta aivokerroksesta. Poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Rimpulan aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja Rimpula itse säätelee lämpötilaansa. Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Rimpulalla on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Rimpula liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Hän potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut vauvat alkavat nyt kääntään itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun vauva potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa.

Odotukseni-sovellus:

Vauva näyttää jo ihan valmiilta. Hänellä on suloinen vaaleanpunainen iho ja jäntevä pikkuinen keho. Silti: jos vauva syntyisi nyt, hänen pitäisi olla vielä pitkään vastasyntyneiden teho-osastolla. Vauvat eivät osaa ruumiinlämpöään tässä vaiheessa. Myös keuhkojen pitää vielä saada kypsyä, jotta hengittäminen onnistuisi itsenäisesti. Rimpulalla ei myöskään tässä vaiheessa ole tarpeeksi vastustuskykyä, joten hän on hyvin altis tulehduksille.

Sinne päin-mittoja:

Koko pituus: n. 36 cm

Pää-perämitta: n. 26,5 cm

Paino: n. 1600 g

Sellainen on meidän pieni suuri mies. 

Saa nähdä miten iso hänestä tulee ja saanko koskaan mitään painoarvioo hänestä. Pikkuhiljaa alkaa ajatukset kääntymään synnytykseen. En oikein vieläkään osaa pelätä sitä ja hyvä niin. Ainoa pelko on että joudun sektioon syystä tai toisesta, koska en tykkää siitä etten kykene käyttään vatsalihaksia. Mutta se on sit sen ajan murhe, jos on. Haluan uskoa pystyväni synnyttämään alateitse jos vain vauvan koko ei ole liian iso. 

Kipuja on. Jopa jotkut potkut saa huohottaan kivusta mutta olen tyytyväinen että niitä edelleen esiintyy, ihania seurata vaikka hurjalta näyttääkin. Välillä tekee mieli yrittää napata jalasta kiinni kun kunnolla työntää kylkeä ulospäin. Mutta selkä tosiaan on nyt hiton iso murheenkryyni ja oon ihan kyllästynyt. Mut kyllä se tästä kunhan toi harjoittelu loppuu. Sain onneksi paremman vuoron, joskin jouduin vähän ikävästi tekeen että sain sen onnistumaan. Mutta kuitenkin ihanaa päästä aikasemmin kotiin. 

Tässä vielä massukuvia. ^^

Ja se olis tosiaan rv30!