Mistäköhän sitä aloittaisi! Tosiaan viime torstaina lähdin kahdeksan jäljestä kotoa kaverin kyydillä juna-asemalle. Juna löyty hyvin mut mutkan kautta. Tampereella oli yli tunnin vaihto ja sen ajan kuluttaminen teki tiukkaa. Kyllästytti mut kuluihan se. Ja sekin löytyi aika helposti. Tampere-Pieksämäki välillä kävi jotain ihmeellistä ja junan vessat meni jumiin. Ovet siis, vessat eivät olleet varattuja taikka lukossa, ovet vain eivät auenneet! Jouduin tarpomaan melkein toiseen päähän junaa, perhevaunuun että löysin vessan jonka ovi aukenee. Pieksänmäellä sitten mulle soitti reuman lääkäri, olin unohtanut että soittoaikakin oli sille päivälle. Mutta tämä lääkäri taas oli sitä mieltä että koska raskauden aikana olen ollut pääasiassa ilman tulehduksia, se luultavasti on selkärankareuma. En tiedä! En jaksa miettiä. Setvikööt sitä sitten elokuussa taas. Osaisivat päättää! Mummu tuli tosiaan hissillä Joensuun junan luokse. Mun piti varmistella työntekijältä et on oikea juna, kun kuulutuksissa puhuttiin jostakin Joensuun junasta. Mut oli oikea kyllä. Mentiin istuun, ja heti alkoi nää kuuluttelut siitä että joudutaan odottaan raiteiden vapautumista. Näin kävi vielä pari kertaa matkan aikanakin, ja lopuksi juna oli myöhässä 35 minuuttia. Ärsyttävää mutta sellasta se on. Mutta perille päästiin ja nukkumaan mentiin molemmat aikaisin. Oltiin vähän reissussa väsyneitä!
Perjantaina sain äidin mieheltä kyydin takasin kaupungille. Otettiin pojan kummitäti kyytiin, ja mentiin kirppareille. Käytiin kahdella eri kirpparilla. Löysin itellenikin lökärit ja pari pitkää toppii. Ja pojalle toki vaatetta lisää. Ja sit käytiin lastentarvikeliikkeessä jossa ihastelin Brion leluja ja duploja. Ihmettelin kun luulin et ne on 1-vuotiaille mut suositukset oli että 1,5 vuotiaasta eteenpäin, pääasiassa 2-vuotiaille. Mut Brio sentään tekee myös vauvanleluja joista oli puolivuotiaallekin jotain. Sit me mentiin odottaan et mun ystävän miehen hiukset on leikattu parturis, käytiin porukalla kahvilla. Ja sit tavan ruokakaupassa. Tän jälkeen halusin hakea äidille jonkun leikkokukan. Se oli tosi kaunis, mun harmiksi mulla ei ole kuvaa siitä näyttää. Mutta sellainen nätti pinkki, iso ja pitkä ruusu. Tän jälkeen saunaan ja nukkumaan.
Lauantaina olikin sitten ne 50-v pippalot. Yritin olla avuksi mutta en hirveämmin ollut, koiran turkin harjasin. Äiti, mummu ja äidin mies hoitikin sit kaiken muun. Tuli itselle vähän sellanen laiska olo mut ei sitä tekemistä varmaan vaan ollut mulle asti. Hiuksia yritin vähän kiharrella ja meikata nätisti. Sit ahtauduin mekkoon. Sitten paikalle tulikin meidän pojan kolmas kummi jolle ojensin kortin missä pyysimme kummiksi. Sain hänet häkeltymään ja itkemään ja itku pääsi sitten itseltäkin, mut saatiin rauhotuttua ja tulkitsin nyökyttelyn myöntäväksi vastaukseksi. Juhlat menivät hyvin, mitä nyt Rimpula innostui riehumaan niin maan perkeleesti, että ei koskaan ennen! Tässä teille ei niin edustava kuva musta. Mut edes jonkinlainen niin saa kuvan mun juhla-lookista.
Sunnuntaina heräsin kans aikaisin. Autoin mummua siistimään meidän yöpymispaikan, äidin myynnissä olevan asunnon. Ja sitten me lähdettiin äidin uuteen osoitteeseen, hänen miehensä luo. Sunnuntai oli aika rento päivä. Lähdin mukaan saattaan linkoille sekä mummun että pikkuveljen. Ja sit käytiin purkamassa meidän uusi keittiöpöytä (äidin vanha joka jäi ylinmääräiseksi). Se lastattiin autoon. Hyvin mahtui! Ja sit vikan yön yövyin äidin ja hänen miehensä luona, tulevan kummitädin huoneessa. Saunassa piti toki vielä käydä ennen unia, kun kerrankin pääsi.
Maanantaina lähdettiin äidin kaa kahdeksalta tänne kotiin ajamaan. Pysähdyttiin kolme kertaa. Ja käytiin kahvilla ja syömässä. Ja kiertelemässä kauppoja. Perillä oltiin jossain viiden maissa muistaakseni. Mentiin eka sisälle, vietiin mun tavarat. Sit purettiin nopsaan meidän vanha pöytä pois tieltä ja kannettiin se hakijaa varten alas valmiiksi. Ja sitten kannettiin uusi pöytä meidän keittiöön. Äiti lähti hotellille kun meillä ei mahtunut yöpymään. Näytin miehelle mun ostoksia Joensuusta. Pöytää tulikin hakemaan rempseä turkulainen nainen ja mies auttoi kantamaan autoon sitä. Lahjoitin meidän kolhiintuneen ja kärsineen pöydän pois kun ei siitä olis mitään syönyt. Meni jonkun pyöräkerhon tiloihin. Ja sen jälkeen me koottiin uusi pöytä miehen kanssa, se on ihana!
Tiistaina me käytiin äidin kaa sitten Ikeassa. En ollut käynyt ikuisuuksiin Ikeassa ja varsinkin vauva-osastolla hypistelin kaikkea. Siellä huomattiin et hoitopöytä mitä alunperin suunnittelimme oli aivan liian massiivinen. Ja katsottiin vierestä samatyylinen. Mukaan sieltä tarttui sitten tällainen:
Tuossa on siis toi yläosa sellanen minkä saa pois tieltä silloin kun ei tarvitse ja toimii hyvin lipastona. Sitten me käytiin myös city-marketissa ja Tokmannilla. Ja lopuksi mie kävin hakemassa nopsaan ilmaisen babyboxin. Suosittelen! Eli ihan siis koodi vain sähköpostiin ja sitten Lastentarvikkeesta sen saa haettuu henkkareiden kera. Sisällä oli vaippa, kylpyöljy ja kosteuspyyhe näytteitä. Myöskin ruokalappu ja joku rätin tapainen, en oikein tunnistanut. Ja jotain lippusii lappusii ja Vauvan eka vuosi-vihkonen mitä täytellä. Mutta joo, ainakin mä sitten tiedän onko ne vaipat hyviä kun saan kokeiltuu!
Tultiin tänne kotiin ja miehen äitipuoli kävi kahvilla, toi pullaaki tullessaan. Kun vieras lähti me äidin kaa siivottiin keittiön kaappi missä oli miehellä "tallessa" kaikenlaista "tärkeää". Mutta siis papereit siirrettiin kansioihin yms. Sain tilaa mausteille kaappiin. Ja sen jälkeen koottiin sit hoitopöytä. Välissä pidettiin ruokatauko. Mut joo yksi osa saatiin väärinpäin! Mut en jaksa purkaa ja koota uudestaan, oli sen verta moni mutkanen. Joten meinasin vaan ronskisti spray-maalilla spreiata valkoseks niin ei pistä silmään. Lähdin äidin mukana hotelliin käväseen. Ja sanoin heipat siellä. Lähtiessä mä nieleskelin itkua mut päätin olla reipas enkä itkeä. Kaupan kautta kävelin kotiin pää pystyssä. Nää hormonit on nyt viimeistään päässeet niskan päälle. Tosi inhottavaa kun niin moni asia itkettää! Sänkyyn menin makuulle aikaisin mutta uni tuli vasta puoli kakstoista.
Tänään oli tosiaan eka kurssipäivä. Heräsin kuudelta ja kirosin jälleen kerran kun pitää odottaa puoli tuntia thyroxinin jälkeen ennen kuin saa syödä. Huoh. Käytin koiran heti kun pahin unenpöpperyys hävisi. Ja sit pääsinkin jo melkeinpä syömään. Luin samalla kirjaa kun söin. Ja sitten laittauduin pikkasen etten näyttäis niin pöllähtäneeltä vaikka väsytti ihan tajuttomasti. Sit mua alkoikin jännittää osaanko mennä linkoilla. WA-ryhmäänkin panikoin sitä. Mutta hyvin mä pääsin perille. Ja löyty oikea ryhmäkin mulle. Päivä oli puuduttava mutta vika aihe oli kiva kun puhuttiin opiskelusta. Huomenna mulla onkin vain vajaa päivä kun pitää lähteä ajoissa et kerkii neuvolaan. Mieskin pääsee nyt mukaan kun hänen työsuhde purettiin monista käsittämättömistä syistä joita en jaksa tässä avata. Joskus työantajia on vaikea ymmärtää. Joka tapauksessa he yrittävät edelleen pimittää sairasloma-ajalta kuuluvia palkkoja ja toivomme ettei tarvitse riitauttaa, ja noudattavat lakia suosiolla.
Eniveis, tästä tuli tosi pitkä. Nyt suihkuun! Ja siis huomenna kirjoittelen tänne taas kauhistellen painosta yms. :D
Huomiseen!
