En oikein tiedä mitä on nyt tapahtunut mut vanha tuttu on saapunut takaisin arkeen ja viikonloppuun. Puhun väsymyksestä. Ei olisi tarvinnut, olisi saanut pysyä pois. En ole varma, voisiko mulla olla kilpirauhasarvoissa taas vajausta kun vasta sitä annostakin nostettiin. Eilen kävin kuitenkin kontrolli-verikokeessa niin pian se selviää jos on. Jos ei ole, niin täytyy vaan oppia sietämään. Todella harmittavaa kun tahtoisin kuitenkin tehdä kaikenlaista eikä energia meinaa mitenkään riittää.
Voi olla että mun tavoite kirjoittaa joka päivä, kärsii kokoajan vain enemmän. Toivon että niin ei käy, sillä tämä on mulle tietynlainen purkukanava. Eilen tosiaan olin aamusta verikokeessa. Kurssipaikalla kävin sovittuna aikana 13:30 ja sain kuulla että jatkan ensviikolla opiskelu-painotteisessa ryhmässä. Eli luultavasti kaikki nuoret on sit samassa ryhmässä. Toki olisi kiva jos olisi vähän hajontaa siinä ikähaitarissa.
Mutta tänään onkin ollut puoliksi ihana löhöpäivä, puoliksi ollaan reippailtu. Nousin jopa puol yhdeltä toista, n. reilun puolen tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen. En saanut enää unta. Eli nukuin 9 tuntia yöllä, ja heräsin virkeänä. Lueskelin kirjaa pitkin aamua. Oon todella tykästynyt tähän kirjaan!
Se kertoo raskaudesta ja vauva-arjesta neljän eri naisen näkökulmasta joista jokaisella on omanlaisia vaikeuksia ekan vauvavuoden aikana. Tai näin sen itse kuvailisin.
Sen jälkeen katselin telkkaa ja välillä tuijottelin jätkän jumppausta. Taas koko maha tärisi, olisi huvittavan näköstä. Käytiin miehen kaa kaupassa nopsaan ja sitten siivottiin terrat ja mä imuroin kämpän. Sit taas rentouduttiin. Miehen hiukset leikkasin ja sheivasin kaljuksi kun tahtoi. Sen jälkeen tein ruuan, jota olen himoinnut sen kolmisen viikkoa. Perunaa ja jauhelihakastiketta. Oli hyvää! Mut joo, nyt katsomme nauhalta Ihon alla. Jos sitä huomennakin vähä kirjoittelisi. Enköhän. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti