Joo-o. Tässä ollut hiljaiseloa nyt tosiaan, kahtena päivänä ei oo ollut voimia kirjoittaa. Torstaina herättiin normaalisti kuuden aikaan, kuten jokaisena miehen työaamuna. Menin napsauttaan ladatun kahvinkeittimen päälle. Mies huudahtaa kohta: Mitä *ittua, nyt tää *aska sit toimii. Ihmettelin moista lausetta ja menin kattoon mikä hätänä. Kuumemittari päätti sit toimia vihdoin ja näytti miehelle yli 38 asteen kuumeen. Eikun soittoa pomolle jälleen et on kippee eikä pääse. Olin varma et on jälkitauti ja käskin soittaa lääkärille. Herätys siis uudestaan kahdeksalta ja sit epätoivoinen yritys saada päivystykseen yhteys. Meidän paikkakunnan lääkäripäivystyksen puhelimet oli kuulkaas rikki! Eikä ollut edes eka kerta! Mutta sit mies sai toiseen terveyskeskukseen yhteyden josta sit varattiin meidän lähiterkkaan aika. Onneks onnistui. Aika oli 12:40 ja nukuttiin vielä lisää. Mies otti Panadolin koska kuume ei nukkumalla millään tahtonut lähteä laskemaan. Outoa sinäänsä.
Lähdin miehen kanssa sitten lääkäriin koska tuntu huimaavan niin paljon. Vähän arvelutti lähteä sinne pöpöjen keskelle. Tottakai siellä oli tän influenssan epidemian keskellä tosi paljon yskiviä ihmisiä. Ekaksi en huomannut että siellä oli tarjolla hengityssuojia mut sit kun kävin vessassa niin hokasin ne. Tottahan toki mä laitoin sellasen, ei huvittanut saada tartuntaa mihinkään, vähiten influenssaan kun ei rokotetta oo. Miehen piti sekin fb:hen taltioida. :D
Mulle tuli kieltämättä vähän outo olo tuolla kun odoteltiin lekurille. Ajattelin et menee se ohitte, että ei tuu päälle mikään pöpö. Lääkäri oli vähä outo, ei osannut käyttää korvakuumemittaria. Tuntui et on satavarma et miehellä on influenssa ja kyseli mun raskauden pituudesta ja mietti Tamiflu-kuurii meille molemmille. Mut teki kuitenkin ainakin näennäisesti jälkitautitutkimukset. Sanoi ettei huomaa muuta kuin että kurkku on punainen. Lähetti labran kauttta kotiin missä otettiin verikokeet ja joku limakalvonäyte. Soitti neljän jälkeen et ei oo influenssa ja tulehdusarvot koholla joten antibioottikuuri. Kävin sen hakeen miehelle. Kotiin tultuani huomasin et mun olo on edelleen tosi outo. Epämääräisiä lihaskipuja ja päähän sattu ja keuhkot tuntu oudolta. Mittasin kuumeen varuiksi ja sitä ei ollut. Illan mittaan alkoi kivut pahenemaan ja yskittään. Ajattelin silti että menis yön aikana ohitte. Mut ei.
Aamulla yskä oli jo huomattavasti pahempi ja kurkkuun, korviin ja päähän sattui. Silti piti jaksaa käydä koiran kaa ulkona ja kaupassa hakemassa kissanruokaa. Onneks mies päätti et maksaa meille pitsat niin ei tarvinnut syödä valmisaterioita. Olin eilen kyllä koneella ja katoin synnytysohjelmaa ja juttelin pojan kummitädin kanssa kaikesta mahdollisesta. Kiitos hänen mulla tuli ikävä punaviiniä. Kesällä sitten. ^^
Tänäänkin olo on edelleen tosi hankala, mutta poikaa se ei tunnu hidastavan, melkeen enemmän myllännyt menemään. Tänään oon enemmän levännyt, koiran käytin ulkona. Mut pääasiassa olen maannut sängyssä ja vasta nyt illasta iski tarve tulla kirjoittaan. Meinaa pää hajota tässä kun vaan makaa. Ehkä huomenna sitten saan kirjoitettuu jotain rakentavampaa mut tänään ei ajatus juokse sillain. Hirvee tarve vaan valittaa ja se ei taas oo kovin reiluu muille. Mutta joo. Nyt katotaan Saturday Night Live-ohjelmaa miehen kanssa. Toivon mukaan oon huomenna hyväs hapessa ja jaksan kirjottaa jotain järkevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti