Ultrakuulumiset ja viikkokatsaus

Tämän viikon alussa Papunen on 10 viikkoa vanha, suurin keskenmeno riski on ohitse. Kahdentoista viikon jälkeen monet tärkeimmistä sisäelimistä ovat suurimmaksi osaksi kehittyneet, minkä vuoksi keskenmenoriski pienenee selvästi.

Papunen alkaa nyt näyttää yhä enempi pieneltä lapselta, vaikka hän onkin vasta muutamia senttejä pitkä. Kasvoihin ovat kehittyneet silmät, nenä ja suu. Kurkku ja äänihuulet alkavat muodostua meidän Papuselle. Hänen maksa alkaa erittää sappea, joka varastoituu sappirakkoon. Papusen kilpirauhanen on kehittynyt ja haima alkaa tuottaa insuliinia. Lapsen sukupuolen selvittäminen ultraäänikuvasta on tässä vaiheessa vielä erittäin haastavaa, vaikka sikiön ulkoiset sukuelimet alkavat muodostua jo. Suurin osa Papusen liikkeistä on vielä refleksejä, iho on vielä ohut ja tosi herkkä.

Ja mitä tulee tähän ultraan jota odotin hirveällä jännityksellä ja jopa pelonsekaisilla tunteilla. Pelkoni olivat turhia! Aamulla jännitys oli ihan huipussaan, syke korkealla heti herättyä. Sitten meidän kyyti vielä tuli myöhässä ja apua! Luulin että myöhästytään. Onneksi olimme 8 min ennen varattua aikaa, kerkesimme hyvin ilmottautua ja vaeltaa äitiyspolille. Ja kun meidät kutsuttiin hurjat 2 minuuttia myöhässä sisään niin mulla meinas sydän räjähtää. :D

Varmistin ultraajalta että mahan päältä ja hän sanoi että joo tottakai. Btw meidän ultraaja oli mies, mä hölmönä oletin että se on nainen se ultraaja. Sit kysyin et haittaako jos otetaan videokuvaa monitorista, siis siitä meille tarkoitetusta. Ei kuulemma haitannut mitään. Ei paljoa höpötelty vaan hän kävi suoraan asiaan, varmaan näytin hänenkin silmiin tosi jännittyneeltä. Kyselin myöskin että onko hänellä tapana kuunnella sydänääniä ultrassa. Heti kun läväytti ultrauslaitteen mahalle niin näkyi pikkuinen Papunen! <3 Näytti että tuossa lyöpi sydän, katsos kun hän on täällä päällään seisoen. Papunen oli hereillä, hän liikuskelikin pikkuisen. Sitten hän näytti että tuossa on varpaat, tuossa kädet yms. Hampaiden tiehyetkin näkyi jo tosi hyvin. Sanoi niskaturvotuksen määräksi 0,7 mm, 3 mm on vissiin maksimi muistaakseni eli hyvin oltiin pienissä riskilukemissa. Verikokeen tuloksesta en vielä tiedäkään, sen kuulemma pitäisi viimeistään tulla ensi perjantaihin mennessä. Sitten ultraaja kyseli että kumpaa sukupuolta veikataan. Kysymys tuntui oudolta koska olin varma et sen näkee vasta tammi-helmikuussa. Koska jos sen nyt näkisi niin sen täytyisi olla poika. Kuitenkin vastailimme että tyttöä molemmat veikataan. Sitten sanoin ultraajalle että kyllä hän voi sanoa jos siellä jotain näkkyypi. Ja sitten hän sanoi että veikkaa kyllä poikaa meille mutta se voi vielä muuttua. Siis ajatelkaa, poika-veikkaus jo näin aikaisin. Mut mitä vauva-ryhmis kyselin niin ei ole eka kerta kun on np-ultrissa poikia bongattu paikkansa pitävästi. Joten... Onneks mun ostamat, ja suurin osa mun saamista vaatteista on neutraaleja väreiltään. On kyllä jännä jos se pitää paikkaansa vielä tuolla rakenneultrassakin. Mutta joistakin näkeepi .^u^

Tässä kuva tästä "hymypojasta".

Ja tosiaan Papunen vastasi viikkoja lähes tarkalleen, yhden päivän oli vanhempi mitoiltaan. Eli tämä maaginen 12-viikkoa tuli täyteen jo eilen maanantaina. Tuitui <3.  Mies tosiaan otti videota, senkin linkkaan tähän niin voi halutessaan katsoa. Videon äänet otin pois kun kuulostin niin idiootilta kysellessäni kokoajan. Sydänääniä nauhotamme sitten ensi maanantaina neuvolalääkärissä. Ainiin, istukka oli just hyvässä kohtaa, ylhäällä takaseinämässä. On siis tilaa sillekin kasvaa. Olen kyllä ikionnellinen että Papunen on terve ja terhakas. Ilmoitin kaikille heti toisen tilanteesta, äidille soitin heti kun hän vannotti minut sen tekemään. Ja sit kaikille kavereille jotka tietää. Samoin pistin sähköpostia mun isovanhemmille ja kovasti toivon ettei pappani saa mitään sydänkohtausta lukiessaan sitä. Tämä on tietääkseni eka lapsenlapsenlapsi sitten heille. ^u^ 

https://www.youtube.com/watch?v=J0HdDnh9fOA&feature=youtu.be

<3