Valmis rakkauspakkaus

Vau-kirja:

Tämän viikon alussa Rimpula on 35 viikkoa vanha. Nyt hänen kehityksessä tapahtuu lähinnä hienosäätöä. Rimpula jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei enää pidetä ennenaikaisena, jos hän syntyy tämän viikon alun jälkeen. Viimeiset viikot Rimpula kasvaa hitaammin, pojat hieman nopeammin kuin tytöt. Kinakerros on häviämässä, mutta osa siitä jää vauvan iholle ja auttaa synnytyksessä: öljymäinen voidekerros helpottaa vauvan kulkua synnytyskanavan läpi. 

Odotukseni-sovellus:

Tästä viikosta lähtien vauvasi on täysiaikainen. Suomessa syntyvät vauvat painavat keskimäärin 3,5 kiloa ja ovat noin 50 senttimetriä pitkiä. Lanugo eli vauvan kehoa peittänyt hento karvoitus on nyt miltei täysin hävinnyt. Istukan läpi virtaa joka minuutti kymmenisen litraa verta, joka on täynnä ravintoa ja happea. 

Mittoja:

Koko pituus: n. 46 cm

Pää-perämitta n. 33 cm

Paino: n. 2950 g

Nyt mä voisin jopa sanoa että poika on rauhoittunut. Ei riehu enää samalla tavalla kuin esim. viikko sitten. Liikahtelee aika laiskasti välillä, hän on kai vihdoin tajunnut että sitä tilaa ei enää ole. Supistelee aina välillä mutta en usko että ovat tarpeeksi kivuliaita avatakseen, ehkä toivon mukaan pehmittäneet kohdunkaulaa edes. Tää hinku päästä synnyttämään on nyt kymmenkertainen. Hitsi vie.

Itsestäni tai omasta olosta sen verta että kivuliasta ja ahdasta. Ahdasta lantiossa ja poika onkin vähän laskeutunut. Saa nähdä onko kiinnittynyt, siitä en ole varma. Tiedän vain että painetta on tullut lisää ja sukkapuikkomaisia kipuja ja nivuset huutaa hoosiannaa. Perjantaina selviää varmasti moni asia. Yöt ovat levottomampia ja olen nähnyt omituisia unia. Mm. viime yönä näin aivan kamalaa unta että poika oli päättänyt kääntyä viime hetkellä perätilaan ja hädissäni yritin ITSE häntä kääntää. Ja olen monta kertaa nähnyt unta että olen pakkaamassa sairaalakassia. Josta puheenollen, en ole pakannut. Kotiutumisvaatteet on sentäs osittain katsottu. En ole hirveästi sen sisältöäkään pohtinut. Ehkä pitäisi kun on kerta hinku päästä synnyttämäänkin. Ristiriitainen nainen taidan olla. 

Mutta yhden urakan olen sentäs aloittanut. Nimittäin pojan pyykkien pesun. Oli jo aikakin ehkä. Tässä vähän kuvia sen prosessin aloituksesta. Nyt kuivumassa roikkuu harsot ja pikkupyyhkeet. Tottakai mä innostuin ekalla pesukerralla vähän liikaa ja tuli todettua ettei kuivaustila riitä.

Lauantaina oli kiva päivä, käytiin vähän grillailemassa ruokaa taas kalliolla. Tällä kertaa vähän kasvistakin mukana. Ja mulle iski mieliteko saada aurajuustoa. 

Tänään alkoi operaatio Rimpulan häätö yksiöstään. Kävin yksin kaupassa vähän taaempana Kaarinaa ja sitten me käytiin rannalla koiran kanssa jonne on kans matkaa. Matkalla löysin tuomia! Ne tuoksui taivaalliselle. Ja siellä pääsi koiruus uimaan kunnolla ekaa kertaa tälle kesää, toivottavasti ei vikaa. Me otettiin myös kuvia paljon ja toivon mukaan nää on mun vikat viralliset massukuvat. Tiedän, olen hoppuhousu.

Se jää nähtäväksi! Tuon kävelemisen lisäksi mä tein myös kymmenen kyykkyä. Supistuksia on tullut nyt kirjoittelun aikana taas muutama mutta kun eivät satu tarpeeksi. Sattuvat kyllä niin et paussi on tarpeen ja pitää muistaa hengittää mutta siinä se. Ehdin varmaan vielä sekoomaan totaalisesti ennen kuin tää poitsu päättää saapua. Mutta miepä kirjottelen taas!