Neuvola

Me kävästiin eilen neuvolassa, jonka jälkeen jäätiin odotteleen perhevalmennuksen alkua. Väli oli lyhyt eikä haluttu tulla kotiin puolen tunnin takia istuskeleen. Kotona oltiin vasta kahdeksan maissa enkä jaksanut enää kirjoittaa silloin. Nyttenkin väsymys painaa jo iltapäivästä.

Kuitenkin, käynti oli paljon informatiivisempi kuin lääkärikäynti. Painoa oli tullut vain hitusen. Paineet on kohoamaan päin syystä tai toisesta. Tulehduksen määritelmä oli juurikin bakteeritulehdus plus hiiva. Että jospa noi tolla kuurilla häviäis kun sen pitäis molempiin auttaa. 

Mittauksia:

RR: 123/89 (112/84)

Paino: 67,2 kg (67,0 kg)

Muutos per viikko: +280 g (1166 g)

Sf-mitta: 31,5 (31)

Syke: +153 (+155)

Vauvan pään korkeus ja tarjonta tarkastettiin pikaisesti ultralla. Raivotarjonta mutta ei ole kiinnittynyt. Saan kuitenkin lähteä normaalisti synnärille jos vedet menee, pää on sen verta alhaalla ettei napanuoran luiskahdusvaaraa juuri ole. Poika oli kasvanut hurjanlaisesti eikä tietenkään enää mahtunut ruutuun kuin osissa. Ahdasta näytti olevan. Tiedä sitten milloin suvaitsisi poistua. Mut alan olla aika väsynyt jo. En vain vielä halunnut ruveta siitä itkemään tuolla koska tää vaihe tulee varmasti kaikille että haluais vain synnärille ja tavata vauvan. Supistuksia on tullut kiitettävästi sarjoissa ja kipeitä ovat olleet. Eilen kesken perhevalmennuksenkin tuli 4 kpl 5-10 minuutin välein ja muut huomasivat toki, osa jopa kalpeni. Mä en siis sanonut mitään mutta en vaan pystyny oleen oikeen normaalisti ja rennosti niiden tullessa ja vetäjäkin jo kysyi et synnytänkö mä nyt. Eilen puhuttiin vauvanhoidosta ja kiitos supistusten mulla jäi paljon aukkoja eilisestä infosta kun kipu vei keskittymisen ihan täysin. Supistuksia tuli kotona lisää mutta hyvin harvakseltaan ja kaikista kivuliainta oli silloin kun poika päätti liikkua samaan aikaan. Eli, kovasti ennakoivia merkkejä synnytyksestä mutta supistukset vaimenevat ja loppuvat joka kerta. Aina alan toivomaan että olisi tosi kyseessä ja joka kerta tähän asti olen pettynyt. Tässä teille miehen fbs jakama pic-collage ultraustilanteesta.

Ensiviikolla ei tarvitse kyllä syntyä, kestän ensiviikon vaikka päällä seisten ja käsillä kävellen. Mies on siis ensiviikolla maalivahtileirillä Espoossa ja en halua että juuri ensiviikolla tapahtuisi yhtikäs mitään ennen viikonloppua. Toivottavasti poika ei ole mikään pirupentu ja päätä pistää ranttaliksi juuri silloin kun iskän on kaikista hankalinta päästä paikalle. Kuitenkin. Tästä nyt ei kovin positiivista tullut, katsotaan myöhemmin viikolla uudestaan. Väsytin itseni käyttämällä koiran uimassa parin kilsan päässä, tuli todella todella kuuma ja meinasin tuupertua matkalle kun koira jumitti haistelemassa jotain. Olen kerännyt tässä voimia että jaksan tehdä meille raparperipaistosta ja ruuaksi Tikka Masalaa.