Eli tänään kävi meillä kotona neuvolan työntekijä. Hän huomioi koiran hienosti ja sai sen rauhoittumaan nopeaa. Elikkäs elikkäs. Eka hoidettiin pois alta se mikä mua itseä eniten jännitti eli punnitus. Pojan paino oli noussut kuudessa päivässä 160 g. Ei paljoa mutta hän sanoi että ihan hyvä tahti siltikin. Ravinto on siis mennyt perille! Hän tutki vauvan ja navan, joka aiheutti meille sydämen tykytyksiä eilen vuotamalla verta. Kaikki oli kunnossa. Tää mamma sai huokaista helpotuksesta.
Sit me käytiin istumaan. Näytin muistiinpanot eiliseltä (pissa, kakka, syönnit ja vireys) ja ne oli kaikki hyvin. Kävimme keskustelemalla läpi synnytyksen. Vähän tuntui ihmettelevän sitä miksi en saanut liikkua vaikka pojan päähän laitettiin pinni. Lisäksi kuulin että napanuora oli lyhyt. Hän arveli että pojan paino saattoi olla siksi alhainen kun napanuora oli kiinni istukan kalvoissa. Varmaksi ei kuitenkaan osannut sanoa.
Sitten seurasi mun lemppariosuus eli hakaset pois! Vähänkö olo helpotti. Mun iho otti ihan kunnolla nokkiinsa niistä. Itse haava on hyvä, ei tulehtunut mutta hakasten "sisäänmenopaikat" on tulehtuneet. Jepajee! Eli lisää suihkuttelua ja ilmakylpyjä. Hiukan oli huonosti "nidottu" yhdestä kohtaa, jäänyt repsottaan mutta neukku ainakin sanoi että sen pitäisi tasottua. Hurjan näköinen vain. Lähärin tutkinnon omaava kaverini sanoi että voin laittaa tukiteipit siihen kohtaan.
Tämmöstä! Me ollaan käyty ahkerasti vaunulenkeillä jo nyt, ei mitään hurjia. Eilen kävimme lastenvaatekirppiksellä ja mies osti vaatetta pojulle. Mä valitsin halvan setin pelkästään ja itselle rintaliivin suojia. Tuli tänään mieleen et luojan kiitos en uskonut ketään joka sanoi että ei kannata ostaa viiskymppisiä ollenkaan. Olisin aivan helisemässä jos mun pitäisi pukea hänen viiskutosiin, on nimittäin hiukkasen pieni tuo meidän tuhinapetteri.
Nyt en enempää kirjoittele. Ehkä loppuviikosta sitten lisää. Kuvan voisin tähän lätkäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti