Eli tänään oli vihdosta viimein rakenneultran aika. Meillä oli Tyksiin aika klo 12:00. Aamulla heräsin vähän ennen herätyskelloa. Yöllä havahduin monta kertaa mutta sain jotenkuten nukuttua. Aamupalasta maistui vain puolet ja mies söi kunnialla sen toisen mun tekemän leivän vaikka ei yleensä syö edes aamupalaa. Mulle jäi hyvin aikaa jopa meikata heh. Oltiin Tyksissä jo 11:35 ja ilmottauduttiin hetken jonotettuamme. Yläkerrassa en kerennyt edes vessassa käydä kun kätilö tuli pyytämään meitä etuajassa ultrattavaksi, jo 11:45. Sain onneksi käydä vessassa ettei tarviis sit kärvistellä tutkimuspöydällä. Kysyin tältäkin ultraajalta että kävisikö jos videokuvaisin mutta hänelle se ei käynyt. Ei siinä mitään. Hän selosti rauhallisesti kaikesta mahdollisesta, munuaisia jäi pidemmäksi aikaa tutkiskelemaan ja oli pitkään hiljaa, oli aika jäätävää. Onneksi nekin oli hyvät. Eli kaikin puolin terve Rimpula on. Sitten katsottiin istukan sijainti ja se kuulkaas(!!!)oli noussut ylös! Olen ihan superhypertyytyväinen siihen että ei estettä alatiesynnytykselle. Sektiopelot häippäs suurimmaks osaks siinä kun tiesi ettei istukan takia ainakaan joudu. Eli ei tarvitse kontrolloida.
Sitten tulimme hetkeksi kotiin. Anoppi käväsi nopeeta kylässä. Söimme munakasta koska molemmille oli tullut nälkä uudestaan. Tunti kerettiin täällä oleen ku piti jo lähteä uudestaan, tällä kertaa tosin vain n.100 m päähän. Ulkona oli todella liukasta! Jouduin kulkemaan kumppareissa koska aiemmin mun kengät kastu. Täällä on siis satanut vettä koko päivän! Ja vettä lainehti kaduilla kaikkialla loskan lisäksi. Ehjänä päästiin toikin kävelymatka. Ajat oli ihan pikkusen myöhässä mut ei haitannut. Nyt täytyy sanoa että en olisi voinut kuvitella että lääkäri on niin mukava mitä oli! Kuulin paljon kehuja etukäteen ja tiesin kyllä että on kaikinpuolin hyvä tyyppi kyseessä mut vasta henk.koht. tavattuani voin todeta että mikään määrä kehuja ei riitä. Hän selitti paljon, siis todella paljon enemmän rakenteista sun muista. Ja heitti välillä huultakin, mm. että sikiö viihtyy uimahyppyasennossa kun Rimpula piti niin paljon polvien takaa käsillä kiinni.
Kuten ehkä olen tänne kirjoitellut, meillä oli miehen kanssa väittely sukupuolesta. Itse olin hyvin varma siitä että on poika kyseessä, mies oli varma että on tyttö. Ja tässä teillekkin informaatio sukupuolesta kuva-muodossa!
Elikkäs siellä oli pikkuinen pojankoltiainen <3 Jo Tyksissä saatiin tietää tämä aika vahvasti ja yksityisellä saatiin vielä varmistusta. Tyksissä tuulettelin ja olin kyllä kaikinpuolin ärsyttävä, sanoin miehelle moneen otteeseen että: Mä tiesin/Mä arvasin. Mutta jos typykkä olisikin ollut niin mies olisi tehnyt aivan samalla tavalla satavarmasti! Kyllä ne äidinvaistot osuu välillä oikeeseen, tai useimmiten. Nimikin meillä on jo nyt valmiina ja se tuli heti meidän kesken käyttöön. Sisäpiiri tietää sukupuolen mutta kovin moni ei tiedä nimeä. Mies kun on kaikinpuolin some-henkinen niin hänelle sanoin ettei saa kertoa julkisesti siellä että kumpi tulossa. Jos joku tuttu nyt löytää tämän blogin jotakin kautta niin hyshys sukupuolesta. Tässä teille vielä kuvia lisää:
Terkkuja täältä pilvilinnoista mitä ultra aiheutti.
Huomiseen! ^u^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti