Papusen ja neuvolan kuulumiset

Tämän viikon alussa Papunen on 11-viikkoa vanha. Hänen aivot kasvavat edelleen, erityisesti etuaivot ja aivokuori, joka peittää aivojen muut rakenteet. Papusen luuydin, maksa ja perna tuottavat verisoluja. Sekä kilpirauhanen että haima alkaa tuottaa insuliinia. Vaikken vielä tunne kunnollisia liikkeitä, tuntee Papunen minun liikkeet. Esim jos tönäiset vähän kohtua, Papunen liikahtaa. Sellaista nyt. Pää-perämitta on nyt n. 7 cm pienellä <3

Ja tänään sitten neuvolassa, oltiin 2 minuuttia myöhässä vaikka kuin yritin olla ajoissa. En vain meinannut kännykkää löytää ja olin luvannut soittaa äitille ja halusin sen mukaan. Ekaksi mentiin jutteleen ihan neukkutädin kaa. Hän otti perusmitat ja kyseli voinnista ja kaikennäköistä muutakin. Toki itse ihan into piukeena selitin ultrastakin hänelle ja näytin kuulkaas ihan kuvatkin. Tässä näitä mittoja, pistän sulkuihin edellisen kerran mittoja.

Raskausviikkoja: 13+0 (7+6)

Paino: 52,0 kg (48,8 kg)

Painonmuutos/viikko: 640 g (-)

RR: 115/82 (111/77)

B-hb: 127 (124) 

Toi painonmuutos aiheutti mulle kyllä pienen järkytyksen. Suositushan olisi ettei sitä tulisi viikossa mielellään 500 g enemmän. Mutta sit neuvolatäti kyllä rauhoitteli ja sanoi ettei tässä oo mitään hätää kun oon alunperin ollut alipainoinen niin saapi nousta enemmältikin. En silti tahtoisi että synnärinkin jälkeen mulla olis joku 20 kg ylipainoo, en tahdo yksinkertaisesti. En nyt hepulia tuosta vielä ota, pitää kattoa tasoittuuko seuraavaan kertaan mennessä toi nousu. SF-mittaa en nyt pyytänyt kun en kokenut tarpeelliseksi. Juteltuamme kävin sit pissaamas purkkiin ja ihan oli näyte kunnossa. Sitten mentiin lääkärille. Lääkäri oli ennestään tuttu ja tosi mukava. Juteltiin hänenkin kanssaan voinnista ja varsinkin mun historian kun tiesi niin kivuista ja sellaisista. Sanoin et jännitän vikaa kolmannesta et jos siitä kipulääkityksen lopetuksesta tulee ihan tuskaa mutta hän rauhoitteli ja sanoi että riittää et vähennän sen minimiin. Olen kyllä silti sitä mieltä että voisin lopettaa sen noin rv 35 niin ei ainakaan oireilis riippuvuudesta toinen. Syntymä on ihan tarpeeksi rankka kokemus! Sitten tehtiin se mun jännittämä sisätutkimus mikä sattui ihan kiitettävästi. Kaikki oli kuten pitikin, kohdunkaula 3 cm ja kiinteä ja kiinni. Tietävätpähän mihin verrata sitten. Ja sitten tuli mun ehdottomasti lemppariosuus. Lääkäri kyllä sano et jos hän ei saa kuulumaan dopplerilla niin sit ottaa ultran esiin. Hetken ihmettelin koska luulin ettei siellä ole ultraa mutta mikäs siinä. Lääkärillä meni ehkä 5 sekuntia siihen et löyty jumpsutus. Otettiin miehen kännyllä videota mun kasvoista ja tottakai jaettiin faces ne ihanat jumpsutukset. Papusen sydän jyskytti tahtia 158 <3 

Muuten tää päivä on ollut myöskin aika kiva. Kotona vaan mennyt hermo kattiin. Kokoajan kerjäämässä ruokaa tai tekemässä piruuksia. Sit kun laittaa ruokaa se alkaa peittään sitä niinkuin se olisi paskaa ja jättää syömättä...

Mun kotidoppler saapui kans tänään. Meidän oli vain vaikea kuulla sitä niin ollaan mietitty et oliko toinen vain niin takana, oliko kyseessä napanuora vai minkä sykkeet kuultiin. Selkeät sydänäänet siis tosiaan mut hyvin hiljaa ne kuului. Illemmalla voisi uusiksi koittaa jos kuuluisi paremmin tai jos Papunen olisi optimaalisemmassa paikassa. Voihan se toki olla että kun sydän ei lyö vielä niin kovaa kun on niin pieni, siis ettei voikaan kuulua kovin kovaa. Saapi nähä. Niin ja vaikka huolestuin painosta halusin silti kebabrullan tänään ja sen sainkin. Mies halusi tänään myös ostaa ekan vaatteen Papuselle, sinisen/kirjavan bodyn missä lukee Ice Hockey <3

Tässä vielä masukuva. Huomiseen! :3