Huomenna mulla alkaa tosiaan työkkärin kurssin työharkkaosio! Menen siis kahvilatyöhön tutustumaan ja toivon kovasti että opin kassatyöskentelyn salat ja asiakaspalvelua. Onneksi mun feikkicrocsit kelpaa kahvilapuolelle hyvin, ja tummia paitoja löytyy useampi. Myös housut käytiin ostamassa, mulla kun ei tummia mammahousuja ollut kuin yhdet ja ne on tosi leveät. Halusin pillilahkeiset mieluummin, käytän niitä leveämpiä sit jos on pakko. Lisäksi kulta osti mulle iki-ihanat batman-lökärit! Tässä vähän kuvia housuista. :D
En tajua mitä alimmassa kuvassa on tapahtunut. Maha näyttää pieneltä ja valkoiselta, tosi outo! Pieni se ei ole mut sopiva mun varteen nähden. Olen tyytyväinen ettei ole ihan jättikokoa, pelkäsin ihan todenteolla että se kasvaa hirmuisen isoksi. Mutta joo. Tilattiin netistä pojalle vaatetta ja lippis. Lisäksi mun rakas äiti tilasi mulle uuden tukivyön, jonka toivon helpottavan vatsalihasten ja selän kipuja. Kyllä toi maha kiskoo jo lihaksia painollaan. Se on tosi ilkeän tuntuista kun kokoajan tuntuu kuin vatsalihakset olisi maitohapoilla, ja välillä kramppailevatkin! Selkäkin kramppaa mutta jotenkin siihen kipuun on turtuneempi. Pääasia mulle ettei nyt ole sattunut lonkkaan enempi, ja kädenkin hermokivut jäi yhteen päivään.
Eilen me käytiin murun kanssa leffassa. Katseita kääntyilee nyt entistä enemmän kiitos uuden tatskan. Mun silmät tottui jo mutta kyllä on huvittavaa kun ihmiset ei yhtään peittele tuijotustaan, vaan kyttäävät häpeilemättä, ja jopa seuraavat kääntäen päätä. Lisäksi eräs mummeli eilen linkassa, kotiin tullessa, noustessaan pois sanoi miehelle, että: Jeesus pelastaa sinut. Mun teki niin mieli huutaa perään että entäs sitten minut mä oon se pakana meidän perhees? Mut hillitsin itseni juuri ja juuri. Mies otti ihan rennosti ja kiitti, on paljon tottuneempi tämmösiin kuin minä. :D
Tässä teille nyt hieno kuva meistä bussissa! :D
Me ollaan niin sivistyneitä aikuisia että!
Odotan huomista kyllä innolla, toivon etten mokaile kauheammin siellä. En meinaa nimittäin hahmottaa tätä mahaani vielä ihan täysin. Jäänyt jumiinkin pariin otteeseen kun en ole tajunnut muhkeaa olemustani. Ja toivon etten tiputa mitään lattialle kun kotonakin menee aina ikuisuus kun nostaa jotain lattialta. Mut eiköhän se mene hyvin.
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti